Hae
Palasia Arjestani

Viikon 6 ruokapäiväkirja – Liikaa herkkuja

viikon 6 ruokapäiväkirja

Heippa, täällä aletaan olla jo vähän paremmassa kunnossa flunssan jäljiltä ja on aika jakaa teille viikon 6 ruokapäiväkirja. Ruokapäiväkirja on aika lailla perussettiä ja näitä katsellessa alan ymmärtää itsekin missä mättää. Syön joo monipuolisesti, mutta erinäisiä herkkuja ja ei niin kunnon ruokaa menee vähän liikaa edelleen. Ei ihme etten ole yhtään saanut painoa laskemaan. Ajattelin, että se lähtisi ihan omalla painollaan laskemaan, kun vain syön normaalisti, mutta kyllä tässä olisi oikeasti syötävä aika tarkasti, että se onnistuisi. No, asia on ainakin hautumassa, jos ei muuta. Ehkä tärkeintä on ymmärtää missä mättää, niin tietää mitä korjata.

Mennäänpä sitten katsomaan miltä viikon 6 ruokapäiväkirja näyttää.

MAANANTAI

Viikon 6 ruokapäiväkirja

Töissä 7.30-15.15

5.20 Smoothie peruskaavalla: banaani, marjoja, heraa, turkkilaista jogurttia ja kauramaitoa

11.00 puuroa mansikoilla ja cashewvoilla

14.20 riisikakkuja ja hera

Treeni crossfit Korjaamolla

treenin jälkeen palkkari

18.30 viikonlopulta jääneen pizzan jämät

20.45 Lidlin kauraleipää vihanneksilla ja appelsiini

TIISTAI

Viikon 6 ruokapäiväkirja

Töissä 12-20

6.45 ruisleipää juustolla ja kananmunalla, appelsiini ja teetä

10.30 Vihersmoothie: banaania, päärynä, avocadoa, heraa, pinaattia, tammenlehtisalaattia ja kauramaitoa

14.15 kotona tehty kanasalaatti

17.30 teetä ja välipalakeksi

20.50 ruisleipää juustolla ja vihanneksilla

KESKIVIIKKO

Viikon 6 ruokapäiväkirja

Töissä 9-17

5.45 ruisleipää juustolla ja kananmunalla, omenaa ja teetä

11.30 puuroa marjoilla ja cashewvoilla

15.15 maustamatonta jogurttia, mustaviinimarjoja ja saksanpähkinöitä

35 minuutin jooga kotona

18.40 kinkkukiusausta ja vihanneksia

20.50 omenaa ja maapähknävoita

TORSTAI

Viikon 6 ruokapäiväkirja

Töissä 7.30-15.30

5.20 ruisleipää juustolla ja kananmunalla, protskuvanukas ja teetä

11.15 kaurapuuroa, marjoja ja cashewpähkinöitä

16.30 sama setti kuin aamupalaksi, paitsi protskuvanukas on vegaaninen

19.45 kinkkukiusausta kera avokadon

PERJANTAI

Viikon 6 ruokapäiväkirja

Töissä 7.30-14

5.20 ruisleipää juustolla ja kananmunalla, prodevanukas ja teetä

11.15 Picnicin kanapatonki (jonka työkaveri minulle lahjoitti)

15.00 Pr-tapahtumassa maistoin mm. näitä uusia 3 kaverin jädejä ja oli siellä jotain pikkusuolaisiakin…

17.30 ruisleipää juustolla ja kananmunalla

20.15 anopin tekemään jauheliha-bataattilaatikkoa

LAUANTAI

Viikon 6 ruokapäiväkirja

9.15 ruisvuokaleipää salaatilla, leikkeleellä ja juustolla + teetä

12.00 banaani

15.15 subin kanapatonki

16.45 rivi suklaata, korvapuusti ja teetä

19.45 itse tehtyä pizzaa muutama pala

maistoin myös tätä uutta Ben&Jerry´siä, oli ihan hyvää, mutta tosi makeaa!

SUNNUNTAI

Viikon 6 ruokapäiväkirja

9.30 kauraleipää juustolla ja kananmunalla + teetä

13.40 anoppilassa perunaa, lihakastiketta, parsakaalia ja vihanneksia

16.00 banaani

treeni salilla

treenin jälkeen palkkari

20.15 lauantailta jääneet pizzan jämät

Aika paljon upposi päivän aikana pizzaa (kolmena päivänä), jäätelöä ja leipää. Osan leivistä voisin ainakin yrittää korvata jollain järkevämmällä. Mullahan on se huono tapa, että jos tulen töistä suoraan kotiin puputan leipää niin että varsinaisen ruuan saan syödä aika lailla väkisin. Jos vaikka söisi ensin sen kunnon ruuan ja sitten katsoisi iltapalalla jotain järkevämpää. Treenipäivinä tätä ongelmaa ei ole koskaan. Enemmän saisin syödä myös vihanneksia. Jotenkin tuntuu syöminen taas hemmetin hankalalta, joten jätän tämän analysoinnin nyt tähän!

Miltäs viikon 6 ruokapäiväkirja näyttää?

Edellinen postaus: Mitä tekisit, jos et pelkäisi mitään?

Palasia arjestani // Blogit.fi:ssä // Bloglovinissa // Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa

Mitä tekisit, jos et pelkäisi mitään?

jos et pelkäisi mitään

Mitä tekisit, jos et pelkäisi mitään? Onko sinulle jotain pelkoja? Estävätkö ne tekemästä asioita, joita oikeasti haluaisit tehdä tai kokeilla? Minulla nimittäin on ja varmasti meistä suurimmalla osalla on. Nuorempana minulla oli voimakas esiintymisen pelko. Kouluesitelmien esittäminen oli pahin paikka kaikista, mutta aina niistä selvittiin jotenkin. Vielä nykyäänkin vihaan esiintymistä. Kädet hikoavat välittömästi, jos tiedän, että minun täytyy pitää puheenvuoro tai vaikkapa esitellä itseni jossain. Tiedän kuitenkin, että pystyn suoriutumaan näistä tehtävistä, vaikka ne välillä saavatkin vatsan kääntymään nurin.

Minulla on myös leivä korkeanpaikan kammo. En tiedä mistä se on tullut, ehkä iän myötä? Huomasin tämän reilu 10 vuotta sitten, kun lähdin kiipeämään Puijon portaita ylöspäin. Yhtäkkiä en päässytkään enää yhtään askelmaa ylös ja minua alkoi huimaamaan. Pääsin alas silmät kiinni ja lujasti kaiteesta kiinni pitäen. Se oli viimeine kerta, kun nousin portaat ylös. Sama käy aina, kun nousen junaradan ylittävälle sillalle rautaverkosta tehtyjä portaita. Jos erehdynkin vilkaisemaan portaiden raosta alas, se on menoa. Myös metron liukuportaat ovat kammottavat puhumattakaan reissuilla nähdyistä näköalatorneista. Olen kauhulla katsonut joidenkin lomakuvista Dubaissa (?) sijaitsevaa huonetta, jossa on lasinen lattia. Lattia on rakennettu yltämään muista huoneista yli ja seisot periaatteessa tyhjän päällä. Minä pyörtyisin sinne varmasti!

Ehkä pahin pelko minulla on hukkumisen pelko. Siitä haluaisin päästä eroon. Olin noin 6-7 -vuotias kun meinasin hukkua tutulla uimarannalla. Osasin uida, mutta tilanne tuli vähän turhan yllättäen. Kävelin aallonmurtajan reunaa pitkin hiekkarannalla, joka syveni pikkuhiljaa. Olin uinut kyseisellä rannalla kymmeniä kertoja ja tunsin sen kuin omat taskuni. Sitäpä en tiennyt, että yhdestä kohtaa oli vastikään kaivettu ylös iso kivi. Humpsahdin tähän reikään ja vetäisin vettä henkeen saman tien. Muistan vain painuneeni pinnan alle ja sen jälkeen seuraavat muistikuvat ovat rannalta, jonne meidän seurassa ollut ystäväperheen jäsen oli minut kantanut. Jos hän ei olisi nähnyt humsahdustani aallonmurtajalta, olisi tarinan loppu ehkä ollut toinen. Tämän jälkeen en ole uskaltanut juuri sukellella edes uimahallissa. Tyttö on monta kertaa pyytänyt minua sukeltamaan pidempiä matkoja, mutta en vain kykene. Minulle iskee veden alla välittömästä kauhea paniikki. Tähän pelkoon liittyen pelkään myös suunnattomasti, että me joudutaan joskus auto-onnettomuuteen, jossa auto luisuu järveen tai mereen. Olen nähnyt asiasta kymmeniä kertoa painajasia ja monesti kun ylitetään järvi, mietin että entä jos se tapahtuu nyt?

Jos en pelkäisi hukkumista ja sukeltamista näin paljon, haluaisin joskus tehdä sukellusmatkan. Haluaisin opetella sukeltamaan laitteiden kanssa ja päästä näkemään meren alaista elämää. Ehkä taltioimaan sitä kameralle. Kun oltiin muutama vuosi sitten Kreetalla, tähän olisi ollut mahdollisuus. Minulla kävi meilessä, että voisin kokeilla tarjottua laitesukellusta altaassa, mutta en uskaltanut tehdä sitäkään. Mukana olleet siskon tytöt kävivät kokeilemassa ja se oli kuulemma mahtavaa. Uskon se, mutta uskon myös sen, että minulle olisi iskenyt kauhea paniikki veden alla. Ehkä jonain päivänä pääsen vielä tästä pelosta eroon!

Mites sinulla, mitä tekisit, jos et pelkäisi mitään?

Edellinen postaus: Helppoa arkiruokaa: Jauheliha-pastagratiini