Hae
Palasia Arjestani

Veikö Black Friday rahat?

Black Friday

Nämä suomalaiset Tuokio-merkin korvikset ostin itselleni I love me -messuilta.

Veikö Black Friday rahat vai säästyittekö pahemmilta tuhlailuilta? Sanotaanko näin, että koko kulutuksen juhlapäivä alkaa tulla pikku hiljaa korvista ulos. Joka ikinen kauppa ja liike toitottaa mainoksia joka tuutista, sähköposti on tulvillaan mainoksia ja facebook suorastaan kirkuu erilaisia alekamppiksia. Koko ajan puhutaan miten ihmisten täytyy vähentää kuluttamista ja alkaa ajattelemaan enemmän maapalloa ja kuitenkin tällaisia päiviä mainostetaan isoin kirjaimin. Toisaalta mietin, että jos muuten elää kovin nuukasti niin haittaako yksi päivä vuodessa mitään? Haittaa se, jos ostelee itselleen turhaa kamaa vain sen takia, että on edullista.

Black Friday – Mahdollisuus tuhlata turhaan tai kuluttaa järkevään

Black Fridayssa on kaksi eri puolta. Toisaalta kannustetaan ostaamaan edullista tavaraa ja moni varmasti sortuukin ostamaan jotain sellaista mitä ei oikeasti tarvitse. Toinen puoli on kuitenkin se, että jos pidät pääsi kylmänä ja hankit vain sellaisia asioita, joita oikeasti tarvitset, säästät selvää rahaa! Täytyy kuitenkin pitää aina järki päässä ja olla tarkkana hintojen kanssa. Alennettu hinta ei välttämättä oikeasti tarkoita, että asia on halvempi kuin ennen. Jotkin yritykset ovat kuulemani mukaan nostaneet tuotteen alkuperäistä hintaa roimasti ja laittaneet sen ”muka-aleen”, jolloin ostaja tietysti ajattelee, että nyt täytyy ostaa kun on niin kova ale. Todellisuudessa käytätkin tuotteeseen enemmän rahaa kuin mitä olisit siihen käyttänyt vaikkapa kaksi viikkoa sitten.

Black Friday

Myönnän, tuhlaan silloin tällöin mm. kukkiin!

Viime vuonna Black Friday oli oikeasti vain se yksi päivä, mutta tänä vuonna homma on levinnyt jo viikon mittaiseksi, joka alkaa mun mielestä olla jo ehkä vähän liikaa. Viime vuonna hankittiin suurin osa joululahjoista hyvällä alennuksella ja tänä vuonna tein saman. Lähdin eilen ostoksille sillä asenteella, että mitään turhaa en kanna kotiin ja siinä lupauksessa pysyin. Hankin osan lahjoista netistä ja osan kivijalkakaupoista. Teen tänäkin vuonna paljon lahjoja itse ja niihin tarvittavia tarvikkeita hankin eilen nettikaupoista edullisemmin. Tänä vuonna lahjojen kanssa saa muutenkin olla paljon tarkempi, mikä ei ole yhtään huono asia, sillä veronpalautukset tulivat ja menivät jo! Ylimääräistä rahaa ei siis lahjoihin ole eli kaikki täytyy hankkia oman palkan ja budjetin rajoissa. Minulla on myös ollut joka vuosi tapana ostaa itselleni jokin pieni lahja ja tänä vuonna se oli Yogaian jäsenyys. Panostan mieluummin omaan hyvinvointiini kuin mihinkään materiaan!

Mites teidän Black Friday? Tuliko tuhlailtua vai teittekö hyviä ja tarpeellisia hankintoja?

Edellinen postaus: Jotain on muuttunut, vaikka en haluaisi

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

Jotain on muuttunut, vaikka en haluaisi

Jotain on muuttunut

Jotain on muuttunut (ehkä minä), vaikka en ole sitä mitenkään halunnut tai tavoitellut. Viime aikoina olen ajatellut elämää ylipäänsä hyvin paljon. Elämänkulkua, ihmisiä ympärilläni, itseäni ja haaveitani. Olen aina mieltänyt itseni aktiiviseksi ja urheilulliseksi, mutta viime viikkoina olen ollut lähinnä epäaktiivinen ja epäurheilullinen. Treenaaminen ei vain ole tuntunut kovin tärkeältä enkä ole oikeastaan jaksanutkaan tehdä mitään. Sanotaanko näin, että elämä on tullut aktiivisen urheilun eteen ja olen sen antanut tullakin. Vaikka välillä on vaikea hyväksyä etten ole samanlainen ihminen kuin vaikkapa 7-8 vuotta sitten, niin näinhän se asia on. Ihmiset muuttuu, luonne kehittyy ja itsestään alkaa ehkä löytää jotain uusia puolia vuosien saatossa. Silti on jännää, että ajattelin muuttumisen olevan jotenkin väärin ja hangoittelen sitä vastaan kaikin voimin!

Voiko luonne muuttua?

Hyvä esimerkki oman luonteeni muuttumisesta on se, että ennen olin melko miellyttämisen haluinen ihminen. Annoin varsinkin minulle lähimpien ihmisten jyrätä ylitseni ihan miten vain ja tyydyin osaani hiljaisena. Annoin heidän arvostella elämääni, tekemisiäni ja rahankäyttöäni ilman mitään vastalauseita. Ajattelin, että ehkäpä he tietävät minua paremmin, jos kerran ovat vanhempia ja kokeneempia. Tässä tilanteessa olen huomannut ketkä niitä oikeasti tärkeitä ja läheisiä ihmisiä ovat. Niitä ihmisiä, jotka ottavat myös minut huomioon eivätkä oleta että hyppään aina heidän pillinsä mukaan no matter what. Viime kuukausina lähipiiristäni on poistunut ihmisiä, jotka ovat loukkaantuneet tämän uuden luonteenpiirteeni vuoksi. Välit on katkaistu, koska en olekaan voinut toimia heidän haluamallaan tavalla heti kun he niin haluavat. En olekaan enää suostunut olemaan se kiltti räsynukke, jota voi arvostella ja kohdella miten haluaa. Minusta kaikista inhottavinta on, että oletetaan Jonnan nöyrtyvän ja linkuttavan häntä jalkojen välissä kerjäämään anteeksiantoa. Mutta ei, näin ei tule tapahtumaan. Ei enää. Tiedättekö kun sanotaan, että lapset alkavat muistuttaa vanhemmiten vanhempiaan? Ehkä enemmän toista kuin toista. Tässä asiassa huomaan, että olen tullut erittäin paljon isääni. Kun minua kohdellaan huonosti, en anna sitä helposti anteeksi. Kun minulle läheinen ihminen poistaa minut tuosta noin vain elämästään väärin perustein, on siitä aika vaikeaa enää palata entiseen. On enää todella vaikeaa rakentaa luottamusta saati ajatella ihmisestä kovinkaan positiivisesti. Toisaalta, on vain hyvä että ihmiset paljastavat sen todellisen luonteensa mieluummin ajoissa kuin liian myöhään. Vai mitä olette mieltä? Annatteko muiden jyrätä omat mielipiteenne vai laitatteko kovan kovaa vastaan?

Jotain on muuttunut

Tavoitteellinen treenaaminen vs terveysliikunta

Mitä tulee tähän urheiluasiaan, niin asiahan on niin, että tämä alati prakaileva kroppani vaatisi oikeasti runsaasti liikuntaa. Oikeanlaista liikuntaa. On todella vaikeaa ajatella liikkuvansa vain ilon ja terveyden vuoksi, kun on aina tehnyt sitä tavoitteellisesti. Siispä olen mieluummin jäänyt kotisohvalle kivasti köllöttelemään ennemmin kuin lähtenyt kävelylenkille. Tästä ajattelutavasta haluaisin kovasti pois, mutta en tiedä miten se onnistuisi? On helpompaa tavoitella vaikkapa tiettyä voimatasoa salilla kuin liikkua vain terveyttä edistävällä tavalla. Joku voisi miettiä, että miksei molempia? Tällä hetkellä en koe tavoitteellisen treenaamisen olevan mun juttu enkä osaa motivoitua siihen. Toki aikidoa treenaan tavoitteellisesti, mutta siihenpä se sitten jää. Siihen oheen pitäisi saada aikaa vielä ns. terveysliikunnalle! Yritän kehittää tätä asiaa nyt itsessäni eniten. On ihan ok olla ns. sunnuntaitreenaaja. Kun elämä antaa myöden, voin taas halutessani siirtyä tavoitteellisempaan treenaamiseen tai mihin vain!

Se on muuten jännä tunne, kun yrittää taistella vastaan mielikuvaa siitä minkälainen olen ennen ollut ja minkälainen olen nyt. Miksi en voi olla samanlainen kuin ennen? Miksi minua ei kiinnosta enää samat asiat kuin ennen? Muutama vuosi takaperin olisin aina valinnut mieluummin salitreenin kuin kotona oleilun. Ehkä tässä asiassa olen tullut äitiini. Viihdyn kotona kotijuttuja tehden, leipoen ja lapsen kanssa leikkien. Minulla ei ole kauheasti muistoja lapsuudestani, mutta voisin kuvitella, että äiti oli silloin juuri tuollainen. Ehkäpä se oikea tapa elää minullekin löytyy taas pian, jonkinlaisessa muodossa. Nyt vähän seilaan ja haen suuntaa. Tällaista kai tämä ihmisen elämä on! Tästä tuli nyt pikkasen sillisalaatti, mutta joskus täytyy vain työntää ulos asiat päästä pyörimästä, eiks joo?

Jotain on muuttunut elämässä, mutta eteenpäin mennään. Onko sulla tällaisia ajanjaksoja koskaan?

Edellinen postaus: Tiedätkö mikä on säästöasteesi?

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA