Ihanaa päästä vihdoin normaalielämään kiinni! Ei järkyttävän aikaisia aamuherätyksiä eikä ole pakko enää tehdä sitä ja tätä, vaikka olihan kaikki dietilläkin täysin vapaaehtoista ja täysin itsestä kiinni 🙂 Pikku hiljaa on alettu nostella kaloreita ja eilen pääsin tekemään ensimmäisen salitreenin! Lauantaina kävin jo vähän haistelemassa salin ilmapiiriä. Sillon tein puolisen tuntia aerobista ja venyttelyt päälle, ei muuta.

On muuten yllättävän vaikeaa näin ”offilla” noiden ruokajuttujen kanssa. Valinnan mahdollisuus on niin suuri! Vihanneksia ja marjoja kuluu päivän aikana melko mukava määrä, lisäksi pari hedelmää, tattaripuuroa, vähän raejuustoa, riisiä/bataattia, kanaa/punaista lihaa, hyviä rasvoja. Perussettiä siis 🙂 Voinpa sanoa ettei tarvitse ainakaan kärsiä nälästä. Massu ei ole vielä oikein tottunut suurempiin ruokamääriin ja menee varmasti vähän aikaa ennen kuin tottuu. Kaloreita on kuitenkin pakko nostaa, jos mielii lisää lihasmassaa..

Tein tuossa yksi päivä aika hyvän sapuskan itselleni: sisäfilepiffiä, kesäkurpitsaa, tulista kastiketta ja kasa vihanneksia. Jälkkäriksi porkkanaa ja omppu. Kelpas 🙂

Eilen oli tullut meidän sarjan päätuomarilta, Marjo Krishiltä, pyytämäni palaute kisoista, kunnosta, lihasmassasta, kehitettävistä osa-alueista yms. Yllätyin varsin positiivisesti palautteesta! Olin aivan satavarma,

että palaute olisi tyyliin ”treenaa vielä 10 vuotta ja yritä sit uudelleen…” Kovasti sain kehuja kauniista rakenteesta (yksi tärkein juttu tässä lajissa!), lihasmassasta ja erityisesti jaloista. Poseeraukset olivat kohdillaan, mutta tuplat edestä posea pitää hieman korjata. Myös esiintymiseen pitää kiinnittää enemmän huomiota eli lisää itsevarmuutta ja hymyä! Käsien treenamiseen pitää myös kiinnittää huomiota etteivät jää jälkeen muusta kropasta. Näillä eväillä siis hyvillä mielin eteen päin.

Treeniohjelma on täysin erilainen kuin ennen. Treenaan 4+3-jakoisella ohjelmalla eli ensin kova viikko 4-jakoisella ja heti perään pumppitreenit 3-jakoisella. Kroppa tulee treenattua kahdesti 9 päivän sisällä. Katsotaan mitä kroppa tästä sanoo ja miten treenit alkaa kulkea. Eilen pääsin aloittamaan viikon rinta&hauis-treenillä. Nämä kaksi ensimmäistä kiertoa teen ihan puhtaasti suoria sarjoja, ei mitään kikkailuja. Ihan minipainoilla jumppailin, hain lähinnä tuntumaa lihaksiin. Tällä viikolla vain pari sarjaa per liike, ens viikolla aletaan sit lisäillä sarjamääriä.

1. Penkki smith 2*8-10*40kg
2. Vinopena tangolla 2*8-10*35kg
3. Vipuvarsipenkki 2*10-12*15kg/puoli
4. Hk scott taljassa 2*10-12*25kg
5. Hk suoralla tangolla 2*6-8*17.5kg
6. Hammer kp 2*10-12*8,5kg
7. Sivuviparit kp 2*12-14*5kg
8. Sivu+etuviparit kp 1*12*3kg
+4 sarjaa vatsoja

Yritin tehdä rinnalle kolmantena liikkeenä dippiä, mut eihän siitä mitään tullut. Repi vaan kauheasti olkapäitä eli siihen jäi se kokeilu. Turha tehdä liikettä, joka ei mulle yksinkertaisesti sovi. Muutenkin avainsanana treeneissä on tuntuma eli liikkeet tehdään puhtaasti. Ei mulle ole niin väliksi treenata isoilla painoilla. Paljon tärkeämpää on saada kunnon tuntuma lihaksiin. Toki sarjapainoja pitää saada koko ajan nostettua, mutta ei kuitenkaan tekniikan kustannuksella. Aamen 😉

Tänään töiden jälkeen vuorossa jalat. Tulee olemaan mielenkiintoista treenata sekä etu- että takareidet samana päivänä. Ei ole nimittäin tapahtunut sitä ihan hetkeen…

Dieetin loppupuolella lukeminen jäi aika vähälle 🙁 Ei vaan riittänyt aika ja illalla simahdin kirja nenällä yleensä kahden sivun jälkeen. Alotin Patricia Cornwellin Post mortem-kirjan jo Kotkassa ja sain eilen luettua sen loppuun. Post mortem on Cornwellin ensimmäinen kirja sarjassa Kay Scarpettan tutkimuksia. Oon lukenut joitakin uudempia saman sarjan kirjoja, mutta nyt lähden ihan alusta saakka 🙂 Löysin suurimman osan tämän sarjan kirjoista kirppikseltä, mutta joitakin vielä puuttuu, kuten toinen Kay Scarpettan tutkimuksia kirja Ruumiin todistus. Täytyykin yrittää metsästää sitä netistä…

Patricia Cornwell: Post mortem

”Sarjamurhaaja pitää Richmondin kaupunkia kauhun vallassa. Kolme nuorta naista on surmattu: sidottu, kidutettu, raiskattu ja lopulta kuristettu. Jokainen on kohdannut kuoleman omassa makuuhuoneessaan varhain lauantain vastaisena yönä. 

Kun oikeuspatologi Kay Scarpettan puhelin soi yöllä puoli kolmelta, hän tietää heti, että viikonloppu on pilalla. Neljäs uhri on löytynyt, ja lisää tulee varmasti, ellei poliisi pian pääse murhaajan jäljille. Nyt ei auta unelmoida puutarhanhoidosta, kokkailusta ja muusta mukavasta puuhailusta. Entä Lucy, rakas sisarentytär, joka odottaa pääsevänsä leffaan ja huvipuistoon? Lucyn elämässä on jo tarpeeksi ollut aikuisia, jotka eivät pidä sanaansa. 

Raskain sydämin Kay Scarpetta kutsuu paikalle lapsenvahdin, tarttuu lääkärinlaukkuunsa ja lähtee rikospaikalle. On etsittävä hiukkasia ja kuituja, otettava DNA-näytteitä, tehtävä ruumiinavaus. Pienetkin todisteet vaativat tuntien sinnikästä puurtamista, mutta tositoimiin päästään vasta, kun Kay Scarpetta ja rikosreportteri Abby Turnbull päättävät auttaa poliisia tekaistulla uutisella. Siinä rytäkässä Scarpetta on vähällä joutua itse sarjamurhaajan kynsiin.” Teksti ja kuva täältä.

Jälleen yksi loistava Cornwellin kirja, joka pitää otteessaan loppuun saakka. Parasta kirjassa on se, että murhaaja voi olla kuka tahansa. Arvailuja riittää, mutta osuuko ne oikeaan? Juoni on jännittävä, muttei liian monimutkainen. Kirjaa pystyy helposti lukemaan pienissäkin erissä ja jokaisella kerralla tarinan sisään pääsee helposti. Oman mielenkiintonsa tarinaan tuo erilaiset henkilöhahmot, jotka on helppo kuvitella eläviksi ihmisiksi. Paha saa aina palkkansa, monellakin tapaa 🙂