Aina matkalla jonnekin.
Ihan alkuun treenivideon pätkää 8 viikon päästä Arnold amateuriin valmistautuvalta Marie Silmäriltä.
Videossa ei sit ole ääntä, et älkää ihmetelkö. Jotain tekijänoikeusjuttuja nääs.
Aloin eilen pohdiskelemaan omaa suhtautumistani kisaamiseen ja ylipäänsä treenaamiseen. Mua ärsyttää itsessäni valtavasti se piirre, etten osaa treenata vain treenaamisen ilosta. Koko ajan pitää olla jokin kisatavoite mitä kohti mennä. Eilen olin kauheissa kivuissa (muksu repii tuolla paikkoja ja liitoksia suuremmiksi) ja siitä huolimatta istuin koneella ja mietin, että millonkahan voisin kisata seuraavan kerran ja pitäiskö kokeilla athletic fitnessiä ens vuonna ja sitä seuraavana tähdätä klassikiin. Haluaisin oikeasti opetella treenaamaan vain hyvinvoinnin vuoksi ja ennen kaikkea uskaltaa ottaa jotain muitakin lajeja harrastusrepertuaariin. Aikaisemmin oon ajatellut etten voi lihasmassan kasvatuksen kustannuksella harrastaa mitään muuta urheilua. Pakko vaan yrittää kasvaa koko ajan isommaksi ja isommaksi.
Mä en tosiaan ole mikään massahirmu ja paljon on lihasta siitäkin pienestä määrästä hävinnyt tän raskauden aikana. Kuulemma kehitys tosin on aika nopeeta raskauden jälkeen ja lihakset tulee hujauksessa takaisin korkojen kera. Mut se ei oo enää se juttu johon haluan pyrkiä. Toki lihasta saa tulla ja paljonkin, mut vielä enemmän haluaisin toimivamman ja liikkuvamman kropan kuin ennen. Haluan muuttaa ajattelutapaani niin etten tunne syyllisyyttä jos nyt vaikka en joinakin viikkoina treenaisi kuin pari kolme kertaa viikossa ja muina päivinä tekisin jotain muuta. Luulen, että lapsen saanti pakottaa muuttamaan ajattelutapaa mikä on vaan hyvä juttu 😀
Ajatuksena on raskauden jälkeen aloittaa treenaaminen 3-jakoisella ja tehdä pelkästään raskaita perusliikkeitä ja kasvattaa voimatasoja. Oon ollut aina kohtuullisen kova vetämään leukoja ja dippaamaan niin siks se ajatus athletic fitneksestä varmaan tuli mieleenkin… Ja taas palattiin kisaamisen 😀 Voi luoja… Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Kai se kisaaminen ja itsensä koettelu sit vaan on luonteessa. Aina mun on pitänyt saada kisata jokaisessa lajissa jota olen harrastanut. Nyt en ota mitään kisatavoitteita ennen kun olen oikeasti palautunut sit joskus raskaudesta ja saanut lisää lihasta ja muutenkin kropan toimivammaksi. Muutenkin alkaa toi klassikin kärki olla jo niin kaukana edellä, että saan tehdä aika monta vuotta duunia ennen kuin ilkeen lavoille nousta. Tytöt kehittyy niin kauheaa vauhtia, että heikompaa hirvittää. Todistusaineistoa esim. täällä. Iina on kehittynyt hurjaa vauhtia ja tulee varmasti olemaan aika tykki ens syksynä! Tuosta tytöstä ainakin saa kovat motivaatiot itselleen 🙂
Fitness classic on avannut sivunsa ja täältä pääsee seuraamaan vaikkapa kisaajalistaajia jos kiinnostaa ketä nähdään keväällä Turun lavoilla. Saas nähdä pääseekö sitä itse katsomaan kisoja, kun on pieni ihminen saatu elämäämme ihan siinä kisojen korvilla 🙂
Kovia reenejä kaikille! Tää pitää vielä tänään väliä salilta, kun tahtoo olla koko kroppa kun jyrän alle jäänyt…
Kuuluhan tossa ääni 🙂 Mut sit, jos ton avas juutupeen, ni siellä oli mykkä, mut tossa oli taustamelu mukana 🙂