Meillä on tähän asti käytetty puurona Valion Onni-puuroja. Tulevat vaan aika kalliiksi, kun välillä mukelon nassuun saattaa upota kaksi törppöä per päivä. Eilen otettiin testattavaksi Muksun kaurapuurojauhe. Vaatii vähän enemmän tekijältään, mutta tulee paljon halvemmaksi. 225 gramman paketille tuli hintaa n. 3,5e ja ohjeen mukaisella annoksella (valmista puuroa 110g) hiutaleet riittää 22 annokseen. Puurojauheesta voi valmistaa myös vellin lisäämällä vain enemmän nestettä. Harjotellaanhan nyt ensin tuota puuron tekoa 😀

1. Lisää jauhe kuppiin (äizkän lapsena käyttämään)

2. Keitä vesi kattilassa kun et omista vedemkeitintä, lisää vesi jauheeseen.

3. Sekoita ja totea puuro liian paksuksi. Jatka vastikkeella, jolloin siitä tulee liian löysää. Lisää jauhoja, liikaa.. Lisää vettä sopivasti ruokalusikalla.

4. Tarjoile liian iso annos mukelolle.

Pieni ihminen, iso nälkä. Kaikki män 🙂

Ps. Ei toi niin halvaksi tullutkaan. Vedenkeittimen hankinta edessä… helpottaa hommaa huomattavasti 🙂

Viksu ja vilmaattinen.

Oho, bloggaus kahtena päivänä peräkkäin. Liikaa vapaa-aikaa, ilmeisesti 😉 Ei vaan, ajellaan juuri mökiltä kotiin ja jos mokkula sallii niin saan rauhassa kertoilla Jonnalandian viime aikaisista tapahtumista.

Viime viikonloppuna tulin kipeeks. Joku ihme öttiäinen pesiyty mun kurkkuun ja on alkanut mönkimään pois sieltä vasta tänään. Kuumetta mulla ei ollut missään vaiheessa, mutta muutama päivä meni sillai jännästi koomaillessa. Neitikin oli vähän räkäinen ja köhäinen parina aamuna, mutta tais onneksi säästyä pahimmalta. Salijumpat jäi tältä viikolta vain yhteen, kun yritin selättää tautia. Köpöttelyitä uskalsin tehdä melkein joka päivä. Vaakakin lensi tällä viikolla kaappiin, yritän päästä eroon painon kyttäilystä. Miten voikin yksi numeroluku vaikuttaa ihmisen mielialaan niin paljon? Tästä lähtien kehitystä ja rasvan palamista seurataan ihan perinteisesti mittanauhalla ja peilistä. Kuukauden päästä sit seuraavan kerran vasta punnausta.

Oon pariin otteeseen käynyt ajan käytöllisistä syistä testailemassa lähi uimahallin salia, joka on osoittautunut ihan näppäräksi vaihtoehdoksi. Jalkareenejä siellä ei oikein voi vetää, mut kaikki muu menee kyllä. Pienen mielikuvituksen avulla tosin. Tosissaan treenaavaa ja hieman epämääräistä ääntä pitävää naisihmistä siellä vähän kummeksutaan, mut enpä jaksa välittää. Ilmastointi siellä ainakin toimii! Hyvä kun ei silmät jäädy päähän kiinni.. TRX-vempaimia oon siellä pariin otteeseen käynyt vähän haistelemassa, mutta lähempään kanssa käymiseen en vielä ole uskaltautunut.

Uimahallilla.

Pikku neidin kanssa meillä on tapahtunut vaikka ja mitä! Viime maanantaina käytiin ensimmäisen kerran vauvauinnissa ja jännitin sinne menoa aika kovasti. Mukelo kun ei ole osoittanut kovinkaan suurta innostusta kylvetystä kohtaan. Taloyhtiön saunatilat saa osakseen järkyttävät itkupotkuraivarit joka ikinen kerta ja hysteria vaan kasvaa jos mukelon erehtyy viemään suihkutilojen puolelle. Noh, tyttö yllätti mut täysin mellasti koko ryhmästä varmaan eniten vedessä! Voi sitä riemun, naurun ja polskutuksen määrää kun päästiin altaaseen. Tytöstä aletaankin nyt sit koulimaan olympiatason uimaria 😉 Iskästä ja äipästä tulee rikkaita 😀 Höpötyksen määrä sen kuin kasvaa päivä päivältä, piirretyt saa osakseen suuret suosionosoitukset ja mikä parasta, meillä ryömitään! Tyyli on hyvin omintakeinen, mut mitä väliä kun vaan eteen päin päästään 😀 Hän on myös oppinut kiljumaan ja nukahtamaan omaan sänkyynsä ilman mitään kummempia nukutteluita tai hyssyttelyitä. Helpottaa arkea kummasti.

En oo tosiaan viime aikoina hirveästi kerennyt blogia päivittämään. Asiaa olis ollut vaikka millä mitalla, mutta aika on melkosen kortilla tuon pienen ihmisen kanssa. Hän kehittyy niin nopeaa tahtia etten halua missata mitään. Tahtoisin vaan ihastella päivät pitkät omaa vauvaa, nukkuakaan en ihastelultani päivisin malta <3 En olis uskonut, että maailmassa voisi olla jokin noin ihana olento ja vieläpä ihan ikioma. Siinä se nytkin nukkuu ja tuhisee turvakaukalossa tossa vieressä. Mun pieni punatukkainen enkeli <3 No mutta, on tässä äitiydessä varjopuolensakin: kauhea huoli ja menettämisen pelko koko ajan. Tästä ei kukaan varoittanut raskauden aikana! Noita kauhujuttuja kun lukee, joissa lapsi on unohdettu koko päiväksi kuumaan autoon ja löydetty menehtyneenä, ei voi kun kuvitella tilanteen kamaluuden. Miten sellaisesta selviää koskaan? Tuskin mitenkään…

Tötteröpää.

 Aasinsiltana seuraavaan asiaan, oon löytänyt paljon hyviä blogeja viime aikoina. Treeniblogien seuraaminen multa on jäänyt aika minimiin. Enemmän lueskelen vauva-aiheisia blogeja, jotka on kirjoitettu huumorilla ja seassa on lisäksi paljon muutakin. Ykkössuosikeiksi on noussut Puutalobaby ja Isyyspakkaus. Oon niiiin rakastunut näihin kahteen blogiin. Aivan loistavia, kannattaa käydä tsekkaamassa. Blogit sisältävät paljon muutakin kuin pelkkiä vauvajuttuja ja ovat aivan loistavalla tyylillä kirjoitettuja. Voi kun osaisi itsekin kirjoittaa samalla tavalla. Muitakin hyviä blogeja oon bongaillut:

Be creative and do it – Hyviä vinkkejä DIY- sisustusjuttuihin
Caelia´s – upeita kuvia, vauvajuttuja ja muotia
Elämäni kunnossa –  Treeniä huumorilla höystettynä
Etkaisäänymuavarte? – Helvetin hauskoja juttuja ja treeniäkin!
Kesä melkein ilman miehiä – Helsinkiläisen sinkkutytön miesseikkailuja.
Naisten lehdet miehen silmin – Miehen ajatuksia naistenlehdistä, hulvaton blogi!
No sex and the city –  asiaa ihan siitä itestään pilke silmäkulmassa kirjoitettuna 😉

No niin, tää oli tämmönen juttuoksennus tällä erää.