Happihyppelyllä (+täytetyt kesäkurpitsat)
Tämä viikko on mennyt vielä urheilun kannalta aika iisisti. Yskä alkaa nyt vihdoin asettua, mut nokka on edelleen aika ajoin todella tukossa. Aamulla olo saattaa jo olla tosi hyvä mut aamupäivän aikaan meen välillä ihan tukkoon. Lisäksi seurana on ollut armoton väsymys minkä luulen johtuvan jatkuvasta sisällä olosta. Tähän mennessä tän viikon urheilusaldo on yksi happihyppely ulkosalla maanantaina ja kevyt treeni tiistaina boksilla. Treenistä lisää tulossa huomenissa 😉
Palataanpa vielä vähän viime viikonloppuun. Perjantaina kävin noutamassa (menin bussilla vastaan) meidän hyvän ystävän ja tytön kummin Helsinki-Vantaalta. Istahdettiin samalla lentoaseman Starbucksiin ihmettelemään ihmisvilinää ja jakamaan kiireisimmät kuulumiset. Samalla meni mun Starbucks-neitsyys! Netistä lueskelin arvioita lentoaseman kahvilasta ja osa tykkäsi kovasti ja toiset taas ei yhtään. Ainakin meidän kohdalle sattui loistavat asiakaspalvelut -kiitokset siitä!- ja erittäin makoista kahvit ja kakkuset 🙂 Minä valikoin itselleni Spicy vanilla latten ja suklaakakkua ja kaverille normitsufet ja valkosuklaa-vadelmajuustokakkua. Miälenvikaisen hyviä oli molemmat kakut!
Meillä oli aika mielenkiintoinen viikonloppu. Kovin kummoista ei pystytty tekemään, koska mä olin ihan tuhannen tukossa, mies tuli perjantaina kipeäksi ja tytölläkin nousi hetkellisesti kuume lauantaiyönä. Mies kuskasi vierasta salille ja ruokaa tehtiin sitten porukalla. Oltiin vaan, hengattiin ja rentouduttiin. Tyttökin pääsi tutustumaan kummiinsa vähän paremmin. Tuskin viime tapaamista enää muistaakaan.
Kotosalla tehtiin perjantaina pizzaa ja sunnuntaina kanaa ja riisiä. Leipasin pojille kylkeen vielä mangojuustokakun. Jätskiäkin taidettiin vähän maistella 😉 Joidenkin käsi kävi myös karamellipussilla. Itse en kyllä tunnusta!
Maanantaina ja tiistaina tyttö oli iltaan asti mummalla hoidossa ja mä sain nauttia yksinäisyydestä. No, eihän siitä pysty nauttimaan kun on tottunut että kotona on koko ajan hälinää ja pieni ihminen menossa mukana koko ajan. Päätin sitten pitkästä aikaa lähteä ulkoilemaan. Aluksi tarkoituksena oli tehdä parinkymmenen minuutin happihyppely, mutta muistin miten hyvin kävelyn lomassa saa nollattua ajatuksia ja lenkistä tulikin melkein tunnin mittainen. Käpöttelin samoja reittejä, joita tallasin aika usein vaunujen kanssa kun tyttö oli pieni. Lunta täällä Helsingissä ei enää juurikaan ole ja lenkin aikana tajusin että nythän alkaa jo olla kevät ja heti sen jälkeen tulee kesä, jumankekka! Yritän ottaa nyt ulkoilun vähän useammin ohjelmistoon, sen verran hyvin sain taas omia ajatuksia kasaan 🙂
Lihashuolto on jäänyt hieman huonolle tolalle tässä sairastelun aikana. Mulla on kotona foam roller, lacrosse-pallo sekä pari vetokumia eli noilla pitäis kroppa kyllä pysyä kuosissa. Täytyy taas silläkin saralla kunnostautua nyt kun alan olla taas elävien kirjoissa 🙂 Onneks ees joku käyttää meillä ahkerasti rulllaa 😀
Harrastin taas marttailua tuossa yksi päivä eli loihdin jämäruuista ja vanhenevista tuotteista hyvät sapuskat! Olin pari päivää aikaisemmin ostanut tarjouksesta kesäkurpitsoita ja kun jääkaapista löytyi miehen muutama päivä aikaisemmin valmistama tulinen jauheliha, idea illalliseen oli valmis. Kyytiin kaivelin vielä uhkaavasti viimeistä käyttöpäiväänsä lähestyvän creme fraichen ja sekoittelin sen jauhelihaan. Päälle juustoraastetta ja koko komeus uuniin 200 asteeseen noin 25 minuutiksi. Slurps!
Meillä oli viikonloppuna muuten aika hauskan näköinen arsenaali lääkkeitä keittiön pöydällä. Minä ja tyttö syötiin antibiotteja korvatulehdukseen ja lisäksi kissalla tulehtui hanurista rauhanen. Siinä oli sit nätissä rivissä kissan antibiootit ja kipulääkkeet meidän pillerien kanssa 😀 Tautista sakkia!
Tänään aion pitää lepopäivän ja huomenna olis tarkotus palata treeneihin. Meillä on onneksi kevyt viikko menossa, joten alku alkaa jälleen kerran rauhallisesti 🙂 Seuraavassa postauksessa lisää tiistain treenistä!
siis voitko oikeasti syödä noin vapaasti ja olla tollasessa kunnossa? 😮 niiiiiiiiin kateellinen….
Älä huoli, kyllä alkaa täälläkin vaatteet kiristää tällä menolla. Kyllä sen huomaa kun sairastaa ja syö kuitenkin samalla tavalla kuin treenais joka päivä 😀 T.Pallero
Ehkä vähän lohduttaa… 😀 Mutta kyllä mulla on matkaa tohon kuosiin ja PALJON, mut homma on sentään työn alla.
Niin sanotusti work in progress (tai jotain sinne päin) molemmilla suunnilla siis käynnissä 😉