Kolmen päivän dieetti.
Aloitin viime maanantaina dieetin. Tehtiin miehen kanssa tarkka suunnitelma ruokailuiden osalta: vähennettiin grammoja sekä rasvoista että hiilareista. Olin innoissani, kun tiesin että vähän ajan päästä olen taas samassa kunnossa kuin viime kesänä! Maanantai meni hyvin, tiistaina alkoi jo vähän kyllästyttää, koska en voi enää syödä mitään kivaa! Tätäkö elämä taas olis, pelkkää kalorien kyttääjät ja kaikesta hyvästä kieltäytymistä? Keskiviikkona olin jo totaalisen kyllästynyt koko touhuun ja marssin töiden jälkeen lähikauppaan riiisipiirakoiden ostoon 😀
Totesin että ohi ovat ne suunnitelmallisen diettaamisen ajat jolloin pystyin vaan päättämään, että nyt pudotetaan painoa, mennään näillä ohjeilla ja that’s it. Minusta on tullut liian mukavuudenhaluinen! Heti kun ajattelin olevani dieetillä niin mieli alkoi haluta kaikkea mitä en normaalisti edes söisi. Ihmismieli (vai pelkästään minun?) on aika ihmeellinen kapistus. Päätin heittää mielestä koko diettaamisen ajatuksen ja jatkaa siihen malliin kuin itse haluan. Kun olin hylännyt koko ajatuksen, jatkoin hyvillä mielin samoilla ohjeilla eteen päin. Helpottaa suunnattomasti tietää, että voin poiketa ruokailurutiineista jos siltä tuntuu. Tällä uudella ajattelumallilla vaakalukema tärähti kilon verran alas päin heti kättelyssä 🙂
Mun systeeminä toimii nyt kropan kuuntelu. Meen alkuviikon vähän pienemmillä kaloreilla ja kropan signaalien mukaan lisäilen päivään kaloreita. Alkuviikko mennään aika helposti viikonlopun herkutteluiden voimalla ja loppuviikkoa kohti lisään hiilareita treenin ympärille. Jos treeni ei kulje ja olo on nuutunut niin ruokaa on liian vähän! Tällä viikolla ainakin treenit on kulkeneet paremmin kuin hyvin ja voimatasotkin nousseet. Nyt on itse asiassa ollut eka viikko sairasteluiden jälkeen kun olen pystynyt treenaamaan oikeasti täysillä. Ensi viikko onkin sit palauttava viikko 🙂
Perjantaina oli siitä harvinainen treeni etten ottanut siitä yhden yhtä kuvaa! 😀 Treeni oli todella intensiivinen eikä kameran laukusta kaivaminen käynyt missään vaiheessa edes mielessä.
- Romanian deadlift 5, 3, 1 (80, 90, 100kg) vikassa sarjassa kaksi toistoa!
Intensity metcon
- 2 minuuttia kahvakuulaheilautuksia pään päälle (20kg)
- 2 minuuttia toes to bareja
- 2 minuuttia maastavetoja (70kg)
- 30 sekunnin tauko
- max määrä leukoa myötäotteella
- yhteistulos 76 (40 + 14 + 16 + 6)
Maastavedot tuntui hyvältä ja kulki oikein kivasti! Lopun metcon oli tosi hauska, vaikka oonkin ihan surkea toes to bareissa. En vieläkään handlaa sitä kippiä… Lopun leuat vedin omalla painolla semikipillä. Voimat oli jo tossa vaiheessa niin lopussa että hyvä kun tangossa jaksoin roikkua 😀 Kotona treenin jälkeen parit treenivaatepoussit.
Lauantaina meillä piti olla miehen kanssa vapaailta. Tytön oli tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa yökylään tädin ja serkku-tytön luokse, mutta joku kohtalon ivahan sieltä taas astui peliin ja tyttö sairastui torstain ja perjantain välisenä yönä… Tuntuu, että aina meille käy näin! Päästiin kuitenkin kahdestaan käymään syömässä ja kaupoilla ja tyttö sai mieleistänsä leikkiseuraa kotiin 🙂
Itse ainakin kaipaan välillä pieniä irtiottoja arjesta. Ei niiden tarvitse olla kahdenkeskistä kauppareissua tai yksin tehtyä kävelylenkkiä erikoisempia. Pääasia että välillä saadaan keskustella ihan aikuisten kesken ja palautella mieleen, että kukas tuo toinen olikaan 🙂 Ennen en ollut yhtään aamuihminen, mutta nykyään herään ihan mielelläni jo kello viideltä ja juon aamukahvini rauhassa suosikkiblogeja samalla selaten.
Kyllä noi mimmin kanssa ulkoilutkin hoitaa mentaalipuolta hyvin kun saa itsekin heittäytyä lapseksi ja rakentaa lumilinnoja ja herkutella lumikakuilla 🙂 Täytyisi osata enemmän ammentaa itseensä lapsen positiivisuutta, kekseliäisyyttä ja leikkisyyttä. Ei elämä saa olla liian vakavaa!
Teinpä muuten taas tuota ihanaa mustikkasorbettia iltapalaksi yhtenä iltana. Iltapaloista ehkä parhain! Suklaaprotsku ja mustikka ei tosin sovi kovin hyvin yhteen, mutta nenästä kun pitää kiinni niin alas menee sekin 😀
Minulla on tapana syödä viikolla terveellisesti ja järkevästi. Viikonloppuisin sitten tykkään syödä vapaammin ja kokkailla paremmat pöperöt jälkkäreineen. Tämä on toiminut minulla hyvin ja pitänyt painon kurissa, vaikka olenkin armoton herkuttelija. Kun tietää, että viikonloppuna saa herkutella, jaksaa viikolla pysyä ruodussa.
Sama systeemi toimii mullakin. Yritän nyt vähän viikonlopultakin jättää herkkuja pois ja kokeilla, jos sillä tavalla saisin snadisti tiristettyä painoa pois. Jos en niin sit en. Millekään kitudieeteille en kyllä ala, ei vaan pysty 😀
Samanmoiset fiilikset täälläkin tätä nykyä kiristelyiden suhteen. Arki menee vielä melko kivuttomasti, kun ei kotona niin hirveästi ehdi notkumaan ja töissä taas on niin paljon hommia, että ennemmin unohtuu syödä, mutta jo yksikin viikonloppu siististi syöden ilman herkutteluja tuntuu olevan tuskaa 😀 Ja ainakin itselläni viikonlopun rennommat syömiset aika hyvin kuittaa nuo arjen niukistelut, niin että paino pysyy aika lailla koko ajan siinä samoissa lukemissa. Nyt on sentään yks puhdas viikonloppu takana, ehkä tästä vois saada jonkinlaisen draivin päälle 🙂
Arkenahan syömiset onkin helppoja kun työ ja treenit rytmittää päivät. Viikonloppuna mullakin repee homma välillä vähän käsistä, mut jos yrittäis ryhdistäytyä silläkin saralla 😀
Jotenkin pystyn samaistumaan tähän dieetti -asiaan! Ekan raskauden jälkeinen raskauskilojen pudotus + kisadieetti (BJJ) on saanut mut miettimään asioita uudelta kantilta. Nykyään haluan voida hyvin, treenata kovaa ja kehittyä. Kilpailemaan haluan mennä seuraavan kerran täysillä tankeilla ilman kisadieettiä, mikä vie multa ainakin kaikki mehut. Hyvässä kunnossa voi olla ilman dieettiäkin – sä oot todistanut sen! 😉
Mulla taas noi sairastelut on vieneet mehut ja paljon muutakin. Oon kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että kun syö hyvin ja terveellisesti sekä herkuttelee kohtuudella niin kehitys treeneissä on koko ajan nousujohteista! Ehkäpä ne rasvavarastotkin pienenee sieltä samalla 😉
Juuri näin! 🙂