Hae
Palasia Arjestani

Fitnessbuumi jyllää

Vieläkin vaan jaksaa aihe fitness ihmisiä puhututtaa. Lue esim. Marissan loistavia pohdintoja aiheesta täältä. Mä olen pessyt käteni aiheesta aika hyvin. Uskon, että omat kisakokemukseni vaikuttaa tähän välinpitämättömään suhtautumiseen aika paljon, koska tiedän mitä kisaaminen fitnesslajeissa vaatii ja mitä se antaa. Monet sanoo ettei esimerkiki bodyfitness tai kehonrakennus ole urheilua, mutta kyllä ne kuulkaa urheilua on! Kilpailuissa haetaan asioita, jotka ei mua itseäni enää motivoi millään tavalla treenaamaan, mutta tiedän kuinka paljon töitä on tehtävä sen lihasmassan ja kireyden eteen mikä kisoihin vaaditaan. Kunnioitan toki niitä, jotka jaksavat vuodesta toiseen salilla treenata, syödä säntillisesti ja vetää useita kisadieettejä, mutta samalla ymmärrän myös sen ettei ne ole enää mua varten. Minä arvostan nykyään tuloshakuista treenaamista eikä fitnesslavoilla todellakaan tulla kysymään paljonko kyykkäät tai vedät rinnalle. Sama pätee toisin päin: crossfit-kisoissa selän leveydellä tai kireällä sixpackilla ei ole mitään merkitystä, vain tuloksilla on merkitystä! Crossfit-kisoja seuratessani olen huomannut että ulkonäkö voi hämätä aika paljonkin..

kuvia 004

kuvia 005

Mitä tulee tuohon Marissan hiukan provosoivaan otsikkoon Fitness on vähän sama kuin olisi syömishäiriö niin kyllähän siellä varmasti totuuden siemen piilee. Lajin pariin eksyy valitettavasti henkilöitä, joilla on taipumus oman elämän tiukkaan kontrolliin ja altiste syömishäiriölle. Ihan kenelle tahansa syömishäiriö ei tosiaankaan puhkea, mutta aika vaarallisilla vesillä ollaan jos ei osata kuunnella omaa kroppaa ja sen signaaleja vaan annetaan toisen henkilön päättää kaikesta. Ei ole normaalia voida huonosti – edes dieetillä! Mä en henkilökohtaisesti jaksa enää lukea mitään kisaajien blogeja, jossa aiheet pyörii dieetin, riisin ja kanan sekä kiristyvän kropan ja mielialavaihteluiden ympärillä. Niiden aikakausi on mun elämässä ohi. Käyn toki edelleen katsomassa fitnesskisoja, mutta en todellakaan jaksa enää lukea mistään dieeteistä. Älkääkä käsittäkö väärin, on myös sellaisia kisaajien blogeja (kuten Outin fitnesselämää <3) joissa on aidosti muitakin kiinnostavia aiheita ja niitä kyllä luen edelleen 🙂

Keskiviikon juoksulenkin jälkeen.

Keskiviikon juoksulenkin jälkeen.

Eräs lukija kommentoi tovi sitten, että mun kaikista blogiin laittamista ruokaohjeista näkee sen ettei lähiömutsi voi koskaan saada unelmavartaloaan. Repesin aika totaalisesti. Tarkoittaako kaikilla unelmavartalo revittyä kuntoa, sixpackia ja suonikkaita käsiä? Ilmeisesti kommentin kirjoittajalla oli tämä oletus. Totta kai aina olisi mukavempaa olla vähemmissä rasvoissa tai viisi kiloa kevyempi, mutta mä en ole valmis tekememään kauheaa duunia ja kärvistelemään sellaisen asian eteen. Mä olen tällä hetkellä omaan kroppaani ja olotilaani enemmän kuin tyytyväinen. Olen pysynyt suht terveenä ja treenit kulkee. Elämä maistuu eikä huolta huomisesta! Ehkäpä lähiömutsi on jo saavuttanut unelmavartalonsa 😉 Ei mua haittaa yhtään etten ole yhtä hyvässä kunnossa kuin esim vuosi sitten. Tulokset treeneissä on se mikä merkkaa eniten ja että samat vanhat vaatteet mahtuu päälle ja voin syödä mitä haluan ja milloin haluan. En jaksa enää sitä järjetöntä kalorien laskemista ja ruoka-aineista stressaamista! Rentoa ja stressitöntä elämää, that´s what I call a LIFE <3

Perjantaina tehtiin itse bageleita!

Perjantaina tehtiin itse bageleita!

kuvia 002

Lauantain jälkiruoka: mutakakkua, jätskiä, mansikoita, kermavaahtoa, kinuskikastiketta ja nonparelleja <3

Lauantain jälkiruoka: mutakakkua, jätskiä, mansikoita, kermavaahtoa, kinuskikastiketta ja nonparelleja <3

Elämästä treenielämään. Viime viikolla mun treenit painottui kyykkäämiseen ja aerobisen kunnon nostamiseen sekä liikkuvuuden parantamiseen. Tiistaina kyykättiin vitosen sarjoja ja metconissa tehtiin pistoolikyykkyjä sekä burbeita. Mä en taivu edelleenkään kunnolla pistooleihin ja niissä on vielä paljon työstämistä. Oikealla jalalla pystyn tekemään pieni painolintti kantapään alla, vasemmalla en. Metconissa skaalasin pistoolit boxin päälle, mut ne tuntu vähän liian helpoilta. Ens kerralla sit matalemman painopinkan päälle 😉

100714 2014-07-08 001

100714 2014-07-08 002

100714 2014-07-08 003

100714 2014-07-08 004

100714 2014-07-08 006

100714 2014-07-08 007

100714 2014-07-08 009

100714 2014-07-08 011

Keskiviikkona tein pelkän juoksutreenin salilla eli juoksua 1 kierros: 800m, 1 min huili, 800m, 1 min huili, 400m, 1 min huili ja 400m. Aikaa meni 16 minsaa. Loppuun vielä kunnon liikkuvuustreenit nilkoille ja pohkeille. Perjantaina mun vasen olkapää vihoittelin niin paljon, että päätin jättää jerkkitreenit välistä. Olisin halunnut tehdä sen lauantaina, mutta olkapää oli edelleen todella kipeä, semisti varmaan tulehtunut 🙁 Päädyin sitten kyykkämään mun uuden PR:n eli 82,5kg! Jei 🙂 Loppuun liikkuvuustreeniä, josta noi postauksen ensimmäiset kuvatkin on. Sunnuntain treeni oli 10 kilsan pyörälenkki suoraan sängystä, piristi kummasti!

100714 2014-07-08 015

100714 2014-07-08 017

Tällä viikolla meillä on deload-viikko eli kevennellään treenejä ja annetaan kropan palautua. Tänään tiedossa fudista, jännää! 🙂

Ps. Tuossa oikealla sivupalkissa on linkki mun ruokablogiin (pääset myös tästä), jota herättelen henkiin ja muokkailen taas pikku hiljaa. Osittain reseptit on samoja kuin täälläkin, mutta yritän vähän jakaa ohjeita niin että täällä olis ne ”vähän terveellisemmät” ja tuolla toisessa ”ne toiset” 😀

Pss. Fitfashionilla on käynnissä kesäskaba, johon voit osallistua instagrammissa tägäämällä oman kesäisen treenikuvasi hashtagilla #fitfashionfi sekä käyttäjänimellä @fitfashionfi. Parhaimpia, pirteimpiä ja motivoimpia kesätreenikuvia palkitaan viikottain tuotepalkinnoin aina heinäkuun loppuun saakka 🙂 Kiva päästä näkemään teidän lukijoidenkin treenikuvia! Ei muuta kuin kuvailemaan ja tägäilemään 😉 Ja minuthan löytää instasta nimimerkillä jonnam1983!

42 kommenttia

  1. Karoliina kirjoitti:

    Tohon unelmavartalo/ruokakommenttiin sen verran, että siinä oot oikeassa kyllä, että unelmavartalo ei ole välttämättä mikään revitty ja rasvaton. Itekin arvostan paljon enemmän voimaa, nopeutta, ketteryyttä ja yleistä terveyttä. Oon tästä maininnut ennenkin, mutta sanon taas, että myöskään sitä tarkoitusta ei palvele jatkuva, runsas sokerin (oli se sitten hunajaa, kuivahedelmiä tms korviketta) syönti. Vielä vähemmän rasvan (vaikka se olisi kookosöljyä tai pähkinävoita). Keho ei sellaista määrää niitä tarvitse jotka täältä blogista tulee eteen, ei vaikka söisit vaan pienen palan tai yhden leivonnaisen kerrallaan. Jos se toistuu usein, niin määrä kumuloituu suureksi. Kova rasite haimalle ja ei varmasti tee hyvää verensokerille ja ruuansulatuselimistölle. Ite pyristeldn myös pois siitä ajatuksesta, että herkuttelu on jotenkin osa normaalia syömistä. Mun mielestä ruokaileminen ei tarvitse jälkiruokia, eikä viikonlopusta tee kivaa joku extra mässy. Juhlapäivät erikseen, mutta ei kai niitäkään joka viikko normaalisti ole. Pienenä lapsena minut on totutettu makeaan ja herkkuihin ja namuilla/leivonnaisilla hyvän mielen aikaansaamiseen ja siitä olen kärsinyt myöhemmin koko elämäni. Ihan oikeasti, ihminen syö elääkseen, ei päinvastoin.

    Ei ole tarkoitus moralisoida, vaikka siltähän tämä kuulostaa. Blogisi viestittää hyvin ristiriitaisesti ajatuksiasi ja toimintaasi.

    • Jonna kirjoitti:

      Nyt kannattaa taas muistaa ero todellisuuden ja sen välillä mikä blogiin päätyy. Kukaan ei voi sanoa että mun täytyy syödä just tietyllä tavalla koska säkin syöt niin. Mun elämäntapaan ja harrastuksiin kuuluu esim leipominen enkä mä niistä luovu. Herkkujakin syön tasan just sillon kun on sellainen fiilis, en silloin kuin niihin on ”lupa”. Mä olen niuhottamiseni niuhottanut ruokajuttujen kanssa enkä siihen enää suostu.

      Millä tavalla mun ajatukset ja toiminta on ristiriidassa? Itse en näe niiden välillä yhtään mitään ristiriitaa.

      • Nimetön kirjoitti:

        Niin, no vapaus syödä mitä haluaa ehkä merkitsee mulle itelle niin eri asiaa. Mulle se on sitä, että (enää) sokerihimo tai ”himot” eivät määrää sitä mitä syön. Vaan syön sitä mikä oikeasti tekee hyvää terveydelle, ravitsee, täyttää ilman ähkyä ja tukee urheilua. En pystyisi kyllä esim. jatkuvasti syömään kakkuja, karkkia, jädeä, fudgea (aivan järkyttävä kaloripommi ilman mitään mitä oikeasti keho tarvitsee) ja perustelemaan sitä itselleni muulla kuin sillä, että se on jotain lohtua/mielihyvän hakemista/tyhjyyden täyttämistä. Tiedän, että jotain tiedät mun touhuista ja ennen söin myös protestiksi, ihan vaan siksi kun koin ottavani irtiottoa fitnesshommista. Perustelin herkuttelua sillä, että nyt mä voin syödä mitä tahansa (paskaa) kun en enää arvosta fitnesskitumista. Kunnes sitten tajusin, että syömisen funktio oli muuttunut ja sen tarkoitus ei enää ollut ravita, vaan palvella mun impulsseja.

        Ja siitä ristiriitaisuudesta. Välillä sulla on kuvia ja kirjoittelet ”kunnosta” fitnesstyyliin, kaipaat sikspäkkiä jne. Seuraavaksi on joku mahoton mättöleipomus. Jotenkin en vaan tiiä miten lukijana siihen pitäisi suhtautua.

        Mutta ihan totta, jokainen tavallaan. Mun on vaan vaikea tajuta tota herkkujen mättämistä (ja siis en tarkoita, että vedät fudgea koko pellin kerralla, vaan että useita kertoja viikossa on aiheeseen liittyviä reseptejä yms.). Ehkä se johtuu mun omista ongelmista tai projekteista…. Who knows.

        • Jonna kirjoitti:

          Mulle riittää kun syön 98% puhtaasti ja hyviä ruoka-aineita ja loppuajan sitten vaikka jätskiä tai pari palaa omatekemää fudgea. Mulle noiden herkkujen kanssa pääasia on se niiden tekeminen, ei niinkään syöminen ja aika usein homma meneekin niin että leivon, muistan vähän ja loput menee työkavereille, sukulaisille tms eikä suinkaan omaan napaan!

          Tästä aiheestahan me voidaan taistella vaikka maailman tappiin saakka, mutta tuskin sun mielipide asiaan muuttuu saati mun. Tämä on mulle hyvä ja rento elämäntapa ja sä toteutat omaas niin kuin haluat. Pääasia että kumpikin kokee olonsa hyväksi, jaksaa treenata ja on onnellinen elämässään. Eikös silloin ole kaikki palikat kohdallaan?

        • Lapisa kaikuu kirjoitti:

          Ehkä kyse on tosiaan ihan sun omasta ongelmasta. Miksi kukaan jaksaa olla kiinnostunut jonkun ulkopuolisen haimasta? Miten voit elää sen asian kanssa, että aika moni tuttavasi ihan taatusti polttaa tupakkaa? Luoja, mikä myrrkypilvi….

          Jos elämäsi on oikeasti rentoa ja voit hyvin kaikin puolin, eikä terveellinen syöminen aiheuta mitään ahdistusta, niin miksi toisten sokerin syöminen saa sinut näkemään punaista? Kysyn nyt ihan neutraalisti reaktiotasi ihmetellen, en ilkeästi provosoiden. Ei oo ihan oikeasti sulta pois, vaikka Jonna vetäis ämpärillisen fudgea kerralla.

          Jokaiselle tekis todella hyvää välillä miettiä, miksi paheksuu jotain asiaa.

  2. marissa kirjoitti:

    Ei vitsit kun tykkäsin tästä kirjoituksesta! Sulla on niin ihanan rento asenne ja osasit munkin kirjoitukset ottaa juuri niinkun ne tarkoitin – herättämään ajatuksia moneen suuntaan, ei vain yksipuolisesti ajatellen. Yritän nähdä aina asiat monen ihmisen näkökulmasta ja kovasti tahdon ymmärtää myös niitä ihmisiä jotka harrastaa itselleni sellaisia asioita jotka eivät mulle ole tuttuja. Suurin syy miksi esim. kisailu on mulle vähän negatiivisia ajatuksia aiheuttava sana, on syy ettei se mielestäni ol kenellekkään terveellistä. Kehon kiusaaminen huonolla ravinnolla ja edestakakaisin jojoilulla ei ole hyvä asia ja jollekkin voisi käydä todella huonosti. Mutta siis, kyllähän monikin laji on rankka ja eri jutut on keholle rasittavia. Ehkä kuitenkin mun näkemys välitty tekstissä, jossa vain ja ainostaan mietin terveellisyyttä 🙂

    Tää oli hyvä kirjoitus Jonna! Tykkäsin 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Ja mä tykkäsin sun kirjoituksesta! Sä osaat hyvin ottaa huomioon monta eri näkökantaa ja kirjoittaa useista eri kulmista. Mulla taas ei ole sellaista taitoa ollenkaan. Kirjoitan yleensä aina omasta näkökulmasta ja omien kokemusten perusteella, mutta tässä aiheessa ehkä onkin hyvä että meillä molemmilla on vähän erilaiset lähtökohdat tarkastella aihetta 🙂

  3. -didi- kirjoitti:

    Heh, jännä kommentti tuosta unelmavartalosta, kommentoijalla selkeästi arvot kohillaan. Mä oon koko ajan ihaillut sitä rentoutta ja tasapainoa mikä sun blogista huokuu, sekä intoa ja energiaa mitä riittää niin kokkailuihin ja mökkitouhusteluihin. Mun mielestä sulla on super asenne.

    Itsellä se miten kokee oman arvonsa suhteessa kehon rasvoihin, on jatkuvasti ollut siinä suunnassa, ettei oma arvo määräydy sen rasvan mukaan. Nykyään suorituskyky urheilussa ja yleinen jaksaminen on tärkeämpää kuin mahd kireä kroppa, tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, ettenkö katsoisi miten syön. Fitnessbuumi on, vastoin yleistä olettamaa siitä, että se aiheuttaa syömishäiriöitä, omalla kohdallani poistanut stressin syömisestä ja parantanut ne ongelmat mitä on ollut syömisen suhteen.

    • Jonna kirjoitti:

      Noita kokkausjuttuja on monen sellaisen vaikea ymmärtää joka ei ole siitä niin kiinnostunut ja innostunut kuin esim. minä. On ehkä vaikea ymmärtää miten mulle niiden tekeminen on SE juttu. On hienoa nähdä mitä aineksista syntyy ja mitä makuyhditelmiä niistä saa aikaiseksi 🙂

      En mäkään toki tahdo muodottomaksi lihoa, mutta omasta mielestäni olen löytänyt hyvän yhdistelmän treenaamisen, terveellisesti syömisen sekä herkuttelun välillä. Monella on todella vaikea muistaa sitä ettei tänne blogiin päädy todellakaan kaikki mitä meidän ruokapöydässä nähdään. Tuskin kukaan jaksais niitä ainaisia salaatti- tai jauhelihakastikekuvia katsoakaan 😀

  4. Henna kirjoitti:

    Oon lukenu sun blogia jo pitkään, mutta en muista että olisinko ikinä kommentoinu. Nyt tuli sellanen olo, että on pakko. Mun mielestä sun blogi ja se toivo mikä blogista välittyy pitkään ylipainon kanssa kamppaillulle ihmiselle on loistava. Oon nyt pudottanu painoa tähän mennessä 35kg ja jäljellä ”normaalipainoon” olisi noin 15kg. Viimeset kilot on tiukassa, mutta koitan löytää ton saman asenteen, mikä sulla on viimestään siihen painonhallintavaiheeseen. Rakastan leipomista ja kokkaamista, sekä terveellisiä että epäterveellisiä. Syön myös pääasiassa puhtaasti ja terveellisesti, mutta en ”niuhota” liikaa. Syön siis myös herkkuja silloin tällöin ja joskus vähän useamminkin. 🙂 Susta näkee sen, että vaikka usein leipookin ja jopa syö niitä herkkuja vähän useammin, mutta kuitenkin treenaa samalla, ei paino pääse nousemaan liian ylös. Ja tuskin tosiaan tunget naamaasi kaiken leipomasi, mä ainakin kutsun usein kavereita tai sukulaisia kylään, kun iskee himo leipoa. Ei sitten edes tule kiusausta syödä kaikkea itse. 🙂
    Olipa sekavasti kirjotettu, toivottavasti ymmärsit mun pointin! Ja hyvää kesän jatkoa sulle, siirryn seurailemaan myös sun toista blogia! 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Vautsi mikä saavutus! Isot onnittelut 🙂

      Juuri tuota seikkaa mä yritän blogissa tuoda esille: voi herkutella ja kokkailla hyvällä omallatunnolla välillä kunhan sen pitää kurissa ja muistaa kulutuksenkin. Mulle ainakin tulee kauhea stressi sellaisesta etten saisi jotain syödä tai pitäisi syödä tietyllä tavalla! Jokainen meistä tietää millon on itsellään sekä henkisesti että fyysisesti hyvä olla ja silloin kun kaikki on balanssissa niin asiat on mallillaan 🙂

      Ymmärsin pointin! Jatketaan samaan malliin 🙂 Tsemppiä sulle viimeiseen rutistukseen!

  5. zara kirjoitti:

    Moi ihana Jonna!

    Nyt on ihan pakko kans tulla sanomaan, ja kommentoimaan tuota ensimmäistä kommenttia koska vähän pisti ärsyttämään. Ihmisellä on hiukan vääränlainen kuva terveellisyydestä, jos ajatellaan että kerran viikossa syöty sokerinen kakunpala on hirveä synti? Ei sokeri ole kaikille ihmisille yhtä koukuttava kuin toisille, eikä se kohtuullisissa määrin aiheuta mitään terveellisesti elävälle ja liikkuvalle ihmisille! Ja mun mielestä sun blogissa ei todellakaan ole mitään ristiriitaa 😀 Siis päinvastoin, sähän olet todella tasapainoinen ja terveellisiä elämäntapoja noudattava ihminen ja jos sun blogia on yhtään lukenut niin olethan monta kertaa sanonut, että herkuttelet silloin tällöin ja lähinnä viikonloppuisin. Ja kai kaikille on selvää ettet sä yksin syö kaikkea leipomaasikaan 😀 Ethän sä yritä laihduttaa tai ole kisadieetillä, ja olet tehnyt hyvin selkeäksi oman linjasi. En siis ymmärrä mistä tässä kommentoijalla kiikasti 😀 Suurin syy, miksi rakastan tätä blogia on juuri se sinun tasapainoisuutesi ja rakkautesi liikuntaan eikä liikkuminen ja leipominen mielestäni ole ristiriidassa keskenään. Fitness on ehkä mielestäni vääristänyt ajattelua urheilusta, että se on pelkkää kanaa ja parsakaalia. Aivan liikaa löytyy tällaisia fitnesshypetysblogeja, jossa ei ole mitään todenmukaista. Kiitos siis, että tämä blogi on olemassa <3 Olet todella inspiroiva 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Juuri näin ajattelen itsekin! Mun mielestä jonkun kakkupalan syöminen viikonloppuna ei todellakaan ole mikään synti, enemmän stressaisin sitä etten saisi syödä.. Toki jos sokerikoukku on paha tai tavoitteena on laihduttaminen niin asia on ihan toinen.

      Mun mielestä riittää kun treenaa kovaa, syö suurimman osan ajasta puhtaasti ja hyvistä lähteistä niin viikonloppuisin voi vähän herkutellakin 🙂 Kauheaa ajatellakin ettei voisi!

      Kiitos kauniista sanoista, arvostan <3

  6. Ninni kirjoitti:

    Sun asenne on kyllä niin mahtava! Mä tykkään. Tiedät mitä teet ja hoidat homman rennosti, mutta täysillä. 🙂

  7. Jaska kirjoitti:

    Oletko pullukoitunut? Kuvien perusteella näyttäisi näin käyneen?

    • Jonna kirjoitti:

      En tietääkseni. Ainakin vaaka näyttää ihan samoja lukua mitä ennenkin! Toki jos vertaa lukuja reilun vuoden takaiseen niin sieltä on tullut n. 4kg lisää.

  8. Jep kirjoitti:

    Pakko myös kommentoida ihan noiden kommenttien takia. 😀 Ihanaa että on vielä tällaisia blogeja joissa osataan suhtautua vähän rennommin asioihin. Mun mielestä joidenkin ihmisten kannattaisi jopa opetella pois siitä ruokien jaottelusta terveelliseen ja epäterveelliseen ja noudattaa juuri hieman rennompaa linjaa. Tykkään Patrik Borgin järjen äänestä tällä hetkellä hieman överiksi menneessä ilmapiirissä:

    http://patrikborg.blogspot.fi/2012/01/liian-hyva-syominen.html

    Miten niin ei silloin tällöin voisi syödä ihan normaaleja herkkuja, en ymmärrä. Musta on paras kun ei tee ”herkuista” liian suurta numeroa vaan niitä syödään silloin tällöin vaikkapa jälkiruokana ilman mitään syyllisyyttä tai sellaista fiilistä että ei kyllä pitäis…itse tykkään ”terveellisestä” ruoasta ja tykkään myös herkuista. Ruoasta nauttiminen on ihan normaali osa elämää, tunnesyöminen on toki asia erikseen. Miksi pitäisi kieltää jotain itseltään jos on kuitenkin normaalipainoinen ja ihan hyväkroppainen. Crossfitiä harrastan itsekin mutta ei mulla siinä mitään ihmeempiä tavoitteita ole, kuhan pidän hauskaa…;)

    Tietysti jokainen kommentoi aina omasta näkökulmastaan käsin ja me ei olla samanlaisia…

    • Jonna kirjoitti:

      Ehkä toisille ei sovi rennompi linja laisinkaan, vaan silloin homma menisi överiksi. Tämän seikan jokainen tietää kyllä sitten itse.. Mä en vaan ymmärrä miksi itseltään pitää tieten tahtoen kieltää jotain? On mullakin viikkoja etten syö mitään ”hyvää” vaan jokainen ateria on ”terveellinen”. Silloinkin kuitenkin tahdon varioida ja keksiä aterioihin jotain uutta, koska en voi enää sietää mitään kuivaa kanaa ja parsakaalia. Kyllä terveellinenkin ruoka voi olla hyvää ja maistuvaa!

      Treenaamisen kuuluukin olla hauskaa ja elämän nautinnollista 🙂 Töitä saa painaa eläkeikään asti otsa kurtussa niin muun ajan elämästä haluan kyllä nauttia siitä täysillä! Täytyy käydä lukemassa toi sun laittama linkki, kiitos! Välillä lueskelen Borgin tekstejä ja niissä on todella paljon asiaa.

  9. Petra kirjoitti:

    Onpas hassu olettama! Kun meillä jokaisella on ihan oma unelmavartalo… Yhdellä se on vähän kireämpi kuin toisen! Ja ei, miksi sitä nyt jonkun toisen unelmavartalossa haluais olla?! 🙂 Mun unelmavartalo olis sellanen sopivan timmi, mut samalla sellainen et vois syödä mitä vaan eli ei tarttis nähdä sen eteen yhtään vaivaa 😀 Joo, kyllä jää unelmaksi, haha 😉 En todellakaan olis valmis luopumaan normielämästäni kireemmän kropan takia…kun oon ihan tyytyväinen näinkin 🙂 Mua ärsyttää jo se et joku luulee et kaikkien pitäs ees haluta olla jotenkin supertimmejä! Jos mun selluliitit tekee musta jotenkin huonomman ihmisen jonkun mielestä niin siinäs pitävät naurettavan ajatuksen ihan omanaan 🙂

    Ja mä niin tykkään lukea sun blogia juuri siitä syystä, et oot tavallinen, urheilullinen nainen, joka suhtautuu elämään rennosti etkä hifistele parsakaalilla vaan syöt oikeeta ruokaa ja mutakakkuja 😀 Mutta samalla suhtaudut intohimoisesti urheiluun 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Haha, olishan se jo liian helppoo että vois syödä mitä tahansa ja silti pysyisi kohtuuttoman hyvässä tikissä 😀 Täytyy sanoa etten ole mäkään valmis luopumaan tästä elämäntyylistäni alemman rasvaprosentin takia. Tuskinpa olisin sen onnellisempi vaikka rasvaprossa olis 10! Päinvastoin, kaikki mitä se vaatis tekis musta todennäköisesti onnettoman ihmisen…

      Jatketaan samaan malliin! Mutakakku rocks 😉

  10. Johanna kirjoitti:

    Hei!
    Tosi hyvä kirjoitus. Tuollaisen terveen asenteen kun ruokailuihin itsekin joskus saavuttaisi.
    Aivan ihmeellinen tuo ensimmäinen kommentti, miten joku voi tän blogin perusteella kuvitella millainen sun perus ruokavalio noin kokonaisuudessaan on. Ethän sä täällä mitään päivittäisiä ruokapäiväkirjoja oo pitänyt. Ja tosi jännä miten erilaisen kuvan sun ruokailuista olen itse blogia lukemalla saanut ( tyyppi joka syö perusterveellisesti, mutta maailma ei kaadu vaikka söisi joskus jotain tavallista herkkua ). Patrik borgilla on kyllä hyviä kirjoituksia, itse pidän hänen 80/20 periaatteestaan. Mutta ehkä näitä fitfashionin blogeja lukee ihmiset jotka ovat vieneet terveellisen ruokailun sellaiseen ääripäähän että sitä ei enään voi ihan terveenä pitää.

    • Jonna kirjoitti:

      Joskus voisin kyllä toteuttaa ruokapäiväkirja-tyyppisen postauksen, mut musta ne on aika tylsiä… Mäkin syön aika samalla tavalla päivittäin niin jotenkin ne omat safkat tuntuu niin… tavallisilta! Mut toisaalta, en mä mikään superkokki olekaan, pääasia kunhan ruoka vaan on hyvälaatuista ja se maistuu hyvältä.

      Hyvällä perusrungolla pääsee jo aika pitkälle. Viikolla kun syö siististi niin viikonloppuna voi höllätä ja vähän herkutellakin!

      Kiva kun kommentoit 🙂

  11. hanne-b kirjoitti:

    Ihana Jonna ! Ja kun lähes joka päivä nään mitä syöt ja mitä olisi tarjolla niin et kyllä sitä sokeria tosiaan mätä joka päivä vaikka tarjolla olisi … ja Ilahdutat meitä duuni kavereita usein sun leipomis herkuilla kun et oo itse syöny niistä kuin pikku palan…

    • Jonna kirjoitti:

      hihii, te rassukat joudutte syömään kaikki mun tuotokset 😀 Millon tuut takas duuniin!?

  12. Hanna kirjoitti:

    Ihanaa, että maailmassa on vielä joku normaalipainoinen, urheilua harrastava kaunis ihminen, joka voi joskus herkutella tuntematta siitä heti hirveitä tunnontuskia! Jonna, olet ihana!

    Luulen, että tuossa ensimmäisessä älähdyksessä on mukana hieman kateuttakin. Kateutta siitä, että joku on sujut oman kroppansa kanssa, eikä kaikki pyöri pinnallisten tavoitteiden parissa puuhasteluun ja stressaamiseen. Syöminen VOI olla muutakin kuin rasvaa/hiilaria/proteiinia, se voi olla nautinto ihan tosi monella tapaa. Me esimerkiksi puuhasteltiin pikkupojan kanssa mustikkapiirakkaa, haettiin marjat metsästä, leivottiin, vietiin mummilaan tuliaisiksi ja makusteltiin siellä yhdessä hyvässä seurassa. Tuohon liittyy hyvää oloa niin monella tasolla.

    Näistä jutuista ne hyvät muistot jää. Ei siitä, että taas vedettiin parsakaalia ja kuivaa kanaa sen jälkeen kun oltiin jumpattu salilla itsemme henkihieveriin.

    Kaikista sun jutuista näkee, että elämässä on muutakin kuin urheilu/terveyshöyryäminen. Vaikutat onnelliselta ja tasapainoiselta. Lopultahan mikään kroppa ei tuo kenellekään onnea, vaan ne on ihan muut jutut. Mitä sitä kuolinvuoteellaan miettii? Sitäkö, ettei ollut neljää kiloa laihempi nuorena?

    Hyvää loppukesää!

    • Jonna kirjoitti:

      Tunnistan tästä sinun kommentistasi niin itseni kuin olla vaan voi! Juuri näin ajattelen itse ruuasta ja elämästä ylipäätänsä. Haluan nauttia elämästä ja yksi suuri elämän nautinnoista on hyvä ruoka. En halua aina miettiä mitään kaloreita tai makroja vaan keskittyä ihaniin makuihin ja ihmisiin aterian ympärillä. Niin kuin sanoit niin mitä sitä kuolinvuoteellaan miettii? Niinpä.

      Lämpöistä loppukesää sinullekin! 🙂

  13. LauraR. kirjoitti:

    Sun juttusi oli tosi hyvä. Ihailen ehdottomasti sitä että ihminen pystyy olemaan itsensä kanssa tasapainossa ja se työ itsellänikin jatkuu kunhan tämän seuraavan mukulan saan maailmaan puserrettua. PT:n kanssa vuodessa treenatessa oli kyllä hieno huomata, miten se ensimmäinen asia eli laihtuminen jäi takaa-alalle ja siihen tuli rinnalle niitä muita juttuja mitä tahtoisi tehdä: olla notkoempi ja voimakkaampi, oppia juoksemaan jne…

    Vähän kyllä jouduin tuon ensimmäisen kommentoijan juttuja lukemaan silmät pyöreinä. Musta siinä näkyy se, mitä eniten vihaan tässä ruokavalioa/liikkumis/fitness ynnä muussa hässäkässä eli oman tekemisen ehdottomuus. Se mitä itse tekee ja ajattelee on se juuri ainoa oikea tapa ja muut on vääriä ja niitä ei voida edes yrittää ymmärtää. Mua ei esim. saisi ikimaailmassa millekään tarkalle dieetille, jossa kaikki ainekset lukee grammalleen ja sit sä syöt vaan sitä riisiä ja kanaa kipossa. Mutta se ei oo multa mitenkään pois, että joku toinen kokee sen omaksi jutukseen ja näin toimii. Sama muissa ruokavaliojutuissa ja rajoitteissa: itse en niissä näe niin järkeä, johtuen ehkä siitä että en joitain juttuja kokeiltua ole saanut niitä vaikutuksia mistä joku hehkuttaa, mutta jos se jollakin toisella toimii ja parantaa elämää niin mikäs siinä.

    • Jonna kirjoitti:

      Mua hämmästyttää myös se olettamus, että juuri se oma tapa on oikea eikä mikään muu sovi. Toiselle varmasti sopii tarkka kalorien laskeminen, mutta mulle se ei sovi. Olen kokkaajana hyvin fiilispohjainen ihminen ja jos mun tekee mieli tehdä vaikka makkarakastike niin teen sen ja nautin siitä! Ihan sama vaikkei se treenaamisen kannalta mikään maailman paras vaihtoehto olekaan, mutta ei sitä olekaan tarkoitus syödä loppuelämänsä ajan joka päivä.

      Hyvällä perusrungolla pääsee hemmetin pitkälle. Ei pidä tehdä asioista liian vaikeita 🙂 Lapsiperheessä ruokailupolitiikka on muutenkin välillä vähän vaikeaa niin joustoa on pakko tulla välillä jokaiselta. En mä ainakaan halua pienelle lapselle syöttää pelkkää dieettiruokaa. Haluan opettaa omalle lapselleni tämän saman elämäntavan eli viikolla syödään terveellisesti ja viikonloppuna voi herkutella. Aika hyvin tyttökin tämän jo ymmärtää 🙂

      Millon sulla on laskettu aika?

      • LauraR. kirjoitti:

        Olet ihan oikeassa, että nimenomaa lapsiperheessä tuo ruokailupolitiikka ei ole niin helppoa. Vaikka tyttö on vasta päälle kaksi, on vaikutteiden imeminen ympäristöstä ja esimerkin kautta ihan käsittämätön. Ehdottomasti tässä maailmassa tahtoisi opettaa lapsensa kaikilla osa-alueilla itsenäiseksi ja varmaksi, aina ruokailuista lähtien.

        Kahden päivän päästä koittaa laskettu. Katsotaan kuinka paljon tässä vielä pitää odotella.

  14. Siiri kirjoitti:

    Hohhoh, aikamoisia kommentoijia sinulla. 😛 Kaikkien ihanne ei todellakaan ole sama. Mikä tekee elämästä elämisen arvoista ja saa mielen ja kropan voimaan hyvin?
    Onneksi sinulla tuntuu kuitenkin olevan itsellä järki päässä! 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Niinpä. Kysymyksiä joita jokaisen ehkä pitäisi silloin tällöin miettiä! 😉 Joskus se unohtuu ettei itse tärkeinä pitämät asiat ehkä olekaan jollekin toiselle niin kovin tärkeitä…

  15. Mandariini kirjoitti:

    Blogien perusteella on tosi vaikeaa tajuta, että myös ne blogissa tosi ehdottomalta vaikuttavat tyypit todellisuudessa lipsuu omasta täydellisyydestään joskus. Tunnen ja tiedän useammankin ihmisen, joka blogissaan kirjoittaa melko ehdottomaan tyyliin ”en syö vehnäjauhoja, en syö maitotuotteita, en syö sitä enkä syö tätä” mutta sitten tosielämässä saattavat toisinaan periaatteistaan lipsua. Eikä noista kerroista yleensä blogissa raportoida.

    Se on ihan ymmärrettävää. Kun sulta kysytään ja pyydetään postausta ruokavaliosta, niin tottakai siihen sitten kirjoitetaan se ihanne mitä itse halutaan tavoitella ja miten pääpiirteissään syödään. Ja vaikka sinne loppuun laittaisikin maininnan, että joskus saatan näistä käytännössä vähän lipsua, niin se tietty ehdottomuuden kuva syöpyy lukijoiden mieleen.

    Vaikka blogissa lukeekin, että olen viljattomalla ja maidottomalla paleolla ja karkit on myrkkyä ja sinne postaillaan harvase viikko hifistelysmoothieita, se ei oikeastaan koskaan tarkoita sitä, etteikö henkilö oikeassa elämässä söisi joskus ihan tavallista mansikkatuuttia vohvelilla tai ottaisi kyläillessä ihan hyvällä ruokahalulla palaa vehnäjauhopohjaan tehtyä juusto-kinkkupiirakkaa tai saattaisi syödä pussillista karkkia junamatkalla tai hakea lauantaina pitseriasta ihan tavallisen pitsan. Tämä siis oma johtopäätökseni oman kaveripiirin bloggareiden tosielämääkin hyvin läheltä seuranneena.

    • Jonna kirjoitti:

      Juurikin näin! Blogiin päätyy aina ne asiat, jotka kirjoittaja haluaa tuoda esille. Täytyy sanoa, että vaikka itse olen yrittänyt syödä mahdollisimman gluteenittomasti viime aikoina niin tällä viikolla olen syönyt myös viljatuotteita ihan huoletta. Ehkä joku voi kirjoitusteni perusteella saada sellaisen kuvan että mätän herkkuja päivittäin, koska myös niitä herkkureseptejä laittelen. Joskus reseptejä kertyy niin paljon etten ehdi yhdellä viikolla kaikki postata niin seuraavalla niitä saattaakin tupsahtaa blogiin useampi 😉

  16. endorfiinikoukussa kirjoitti:

    Hyvä teksti! Olet hyvä esimerkki lukijoille. Kaikkien EI tarvitse noudattaa erityisesti mitään dieettiä eikä myöskään olla jäätävässä tikissä. Tärkeintä on nauttia elämästä ja tehdä niitä asioita, jotka tuntuvat kivalta. Ja sama pätee ruokaan. Joku yllä oleva kommentoi, ettei ruokia pitäisi luokitella terveellisiin ja epäterveellisiin. Olen tästä osittain samaa mieltä. Jos jättää kaiken ns. epäterveellisen pois, niin tuntuu, että se kostautuu jossakin vaiheessa. Ainakin itselläni käy niin. Parempi on kun käyttää järkeä ja kohtuutta.

    Sulla on vielä niin paljon perspektiiviä puhua näistä asioista, koska olet vetänyt itsesi muutamaan kertaan ihan kuivaksi. Mä arvostan sua ja sun tervejärkisyyttä!

    • Jonna kirjoitti:

      Mulle jäätävässä tikissä oleminen vaatisi ihan liikaa. Näissä rasvoissa oleminen ei vaadi sen suurempia ponnisteluja ja sitä arvostan suuresti 🙂 Ehkä näistä asioista on tosiaan helpompi puhua kun on kokemusta myös vähän pidemmistä ja rankemmista dieeteistä. Ei ole ikävä niitä aikoja vaikka peilikuva olikin melkoisen mukavan näköinen 😉

      Kiitos kauniista sanoista, tunne on molemmin puolinen <3

  17. Heidi kirjoitti:

    Heippa,

    sun rento elämäntyyli, ihanat ja erilaiset reseptit ja ruokavinkit, ”pingoittamattomat” treenijutut ja -kuvat on just ne syyt, miksi tykkään käydä lukemassa tätä sun blogia. Jatka samaan malliin! 🙂

    Ja tuo oli äärimmäisen hyvä pointti joltakin kommentoijalta aiemmin: mitä sitä kuolinvuoteellaan miettii? Siinä se elämän punainen lanka.

    • Jonna kirjoitti:

      Kiva kuulla 🙂 Mitäpä sitä tekemään elämästä liian vaikeaa. Kerranhan täällä vain eleteään!

  18. Emma kirjoitti:

    Heiii, ootko jo julkaissut mutakakun ohjeen? Näyttää namilta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *