Mulla oli nuorempana todella huono itsetunto. Olin vähän pyöreä ja sain helposti näppylöitä kasvoihin. Liikuin sellaisissa porukoissa, jossa oli paljon kundeja sain aika usein kuulla pyöreydestäni ja kyllähän se sattui. En muista olinko silloin vielä edes täysi-ikäinen, mutta muistan että kaikki nuo kommentit sattuivat ja ajattelin jatkuvasti miksi olen näin ällöttävä. Miksi mulle tulee näppylöitä ja miksi just mä olen tällainen löllerö. Vatvoin ulkonäköäni koko ajan.

Sitten muutin suurempaan kaupunkiin, tutustuin uusiin ihmisiin ja aloin käydä salilla. Kroppa alkoi muuttua pikku hiljaa, mutta tunsin edelleen itseni rumaksi. Ei siinä paljon auta vaikka joku toinen kehuisi kauniiksi jos oman päänsä sisällä on ruma, lihava ja ällöttävä. Itsetunto alkoi parantua vasta kun tapasin nykyisen mieheni, jonka avulla ruokailuihin ja treenaamiseen tuli jotain järkeä. Bilettäminen ja typeryydet jäi kokonaan pois ja aloin miettiä mitä oikeasti haluaisin elämältäni. Aloin aikuistua. Kisadieeteillä näin että mullahan on ihan kivan näköinen kroppa siellä kaiken alla, mutta fitnesslajit ei aina ehkä ole ihan paras valinta ihmiselle, jolla on jo muutenkin ongelmia minäkuvan kanssa. Kirjoitin kisadiettieni aikana jo tätä blogia ja vaikka mua ei enää haukuttu plösöksi niin kuvaan astuivat erilaiset haukkumiset, jotka nekin nakertaa itsetuntoa aika lailla.

Opin jollain ihmeen tavalla ohittamaan kaikki ikävät kommentit ja keskityin vain omaan tekemiseen. Samoihin aikoihin valmistuin myös koulusta ammattiini ja huomasin olevani siinä todella hyvä. Kannustankin kaikkia ihmisiä hakeutumaan sellaisten asioiden pariin, jotka oikeasti kiinnostavat, sanoivat muut mitä tahansa. Se tunne, kun ymmärrät olevasi jossain hyvä, parantaa itsetuntoa huimasti! Elämässä täytyy tehdä asioita joista nauttii itsensä, ei muiden, vuoksi. Ihan sama mitä muut sun tekemisistä tai harrastuksista ajattelee, tee just sitä mistä itse saat hyvä fiiliksen ja onnen tunteen!

Totta kai on edelleen päiviä jolloin ulkonäkö ei miellytä tai miettii että mitähän toikin kommentillaan tarkoitti. Musta on ollut jotenkin niin outoa huomata että siitä parikymppisestä hämmentyneestä tytöstä on kasvanut näinkin fiksu ja hyvän itsetunnon omaava nainen kuin minä. Uskallan sanoa, että mähän olen varsin hyvä näin ja rakastan itseäni juuri tällaisena kuin olen. Lapsen saaminen on opettanut sen, että täytyy elää tässä hetkessä ja heittää kaikki epäoleellinen romukoppaan. Meillä kaikilla on vain yksi elämä eikä sitä kannata käyttää itsensä vihaamiseen!

Kuva: aller media Oy.

Mun piti tänään kirjoittaa ihan erilainen postaus kuin tämä, mutta joskus täytyy mennä ajatuksen virran mukana. Töihin tullessa kävelin peilin ohi ja hämmästyin kun näin itseni siitä. Kappas, mullahan on varsin mukavan näköinen runko ja mitä mun jaloille on tapahtunut! Looks nice 😉 Muistakaa kiinnittää huomiota päivittäin asioihin joista itsessänne pidätte!

Mistä sä tykkäät itsessäsi?

Heippa! Kuinkas teillä viikonloppu sujui? Aurinkoisissa merkeissä varmasti 🙂 Me matkattiin perjantaina mökille miehen ja hänen siskonsa kanssa. Lapset olivat jo mökillä viettämässä lomaa mumman, paapan ja isovaarin kanssa. Taisi tytölläkin olla meitä jo kova ikävä, koska huuli alkoi väpättää saman tien kun ajettiin mökin pihaan. Seuraava tunti menikin pienen takiaisen roikkuessa kaulassa ja kertoessa mitä kaikkea kivaa oli tehty mökillä viikon aikana <3

Kassiin pakatut treenikamat sai olla kassissa koko viikonlopun. Ei kauheasti huvittanut mitkään liikunta-aktiviteetit kun sekä lauantaina että sunnuntaina varjossa oleva lämpömittari näytti 33 astetta! Mun urheilusuoritukset oli lähinnä pari kevyttä kävelylenkkiä ja muutama uintireissu. Loppuaika vaan oltiin ja rentouduttiin. Ja syötiin tietysti hyvin 😉

Mä olin oikeastaan aika yllättynyt miten siististi söin koko viikonlopun. Lauantaina käytiin Hallissa jätskillä, grillattiin kanoja ja piffejä, jälkkäriksi grillattuja persikoita ja nektrariineja ja illalla muutama irtari hyvässä seurassa. Ruokailut mökillä poikkeaa aina mun normaaleista arkipäivien ruokailuista. Lauantaina aamupalaksi muroja ja jogurttia, joita en syö normaalisti oikeastaan koskaan. Grillattavat lihat ja kanat oli marinoituja. Ostetaan kaikki kotiin aina marinoimattomina. Viikonlopun aikana siis söin gluteenituotteita, maitotuotteita sekä lisäainepommeja paljon enemmän kuin normaalisti. Vatsa reagoi niihin todella voimakkaasti! En nyt ala mitään yksityiskohtia tässä kertomaan, mutta voin sanoa ettei olotila lauantai-iltana ollut mikään maailman mukavin.. Toki syy voi olla mikä tahansa, mutta ensimmäisenä tulee mieleen herkistyminen noille tuotteille eli kroppa ei enää kestäkään kunnolla esim. gluteiinia ja maitotuotteita, koska en niitä viikollakaan kauheasti syö. Kenellekään muulle ei tullut ruuista mitään oireita eli tuskin söin mitään huonoksi mennyttäkään. Voihan se olla, että sattui vaan tuulemaan väärästä suunnasta 😀 Vaikka viljatuotteiden ja maitotuotteiden (niin kuin monen muunkin tuotteen) sanotaan olevan huonoja niin onko loppujen lopuksi järkevää pidättäytyä niistä, jos ei oikeasti ole keliakiaa tai laktoosi-intorelanssia? Tai jos pidättäytyy niin käykö niin että sitten kun haluaisi syödä niitä niin kroppa ei enää kestäkään? Onko järkevää tieten tahtoen tehdä itsensä yliherkäksi gluteiinille ja maitotuotteille?

Tällaista pientä päänsisäistä pohdintaa maanantain kunniaksi 🙂

Vähän erilainen aamupala.

Täytettyjä herkkusieniä.

Grillattuja persikoita/nektariineja, vanijakermaa ja pannunlla paahdettuja mantelilastuja, nam!

Sunnuntaina syötiin savustettua lohta 🙂

Nyt ollaan palattu taas normiarkeen ja tänään taas treenaamaan hieman vetreämmillä olkapäillä kuin viime viikolla! Tytölläkin strattasi viimeinen lomaviikko, jonka hän viettää mun kummitytön kanssa puuhastellen meillä 🙂

*postaus sisältää mainoslinkin