Mihin tämä maailma on menossa?
Mä en kauheasti tykkää mitään kovin negatiivisia tai järkyttäviä juttuja postata, mutta nyt on ihan pakko. Mulla on pari juttua mielen päällä, jotka on tällä hetkellä ihan pakko sylkeä ulos. Toisesta jutusta ajattelin tehdä ihan oman postauksensa, mutta menköön nyt tähän samaan syssyyn toisenkin kanssa. Monet teistä on varmaan jo lukeneet karmeasta Rautavaaran jutusta, jossa äiti ja kolme lasta kuolivat henkilöauton ja bussin yhteen törmäyksessä. Uusimpien tietojen mukaan turmabussissa oli matkustajana lasten isä ja henkilöautossa olleet äiti ja lapset kuolivat onnettomuudessa välittömästä. Aamulla uutisissa kerrottiin, että äiti ajoi henkilöauton tahallaan bussin alle! Kysynpä vaan, että miten sairas täytyy ihmisen olla että tappaa tahallaan omat lapsensa!? Mun ymmärrykseen ei mene se, että jos haluaa kostaa tai on epätoivoinen tai mitä tahansa niin miksi lapset täytyy vetää siihen mukaan? Jumalauta, tappaisivat itsensä jos on niin paha olla, mutta antaisivat viattomien pienien lasten olla! Mä en vaan ymmärrä tällaisten ihmisten ajatusmaailmaa. Kyllä varmasti nyt hänen kosto tai mikä lie onnistui. Voin vain kuvitella minkälainen elämä lasten isällä on nyt. Tietenkään en tiedä taustoja tälle tapahtumalle, mutta mun mielestä mikään aikuisten välinen draama ei oikeuta tekemään tällaista pienille lapsille! Jos ette ole juttuun vielä törmänneet niin voitte lukea siitä esim. Iltalehden sivuilta. Täytyy sanoa että aika kaamean muiston jätti tämä nainen itsestään…
Toinen asia, josta haluan avautua on alkoholi ja lasten vanhemmat. Kävin lauantaina kummitytön kanssa International horse showssa ja tulomatkalla kiinnitin huomiota erääseen pariskuntaan, jotka matkustivat kahden pienen lapsen ja rattaiden kanssa. Sekä äiti että isä oli ympäripäissään! Lapsista kumpikin oli varmasti alle 5-vuotiaita. Ihan oikeasti, eikö niitä kännejä voi vetää kun lapset ovat nukkumassa tai niin, että toinen jää vahtimaan lapsia selvinpäin ja toinen lähtee vetämään viinaa jonnekin muualle? Miksi täytyy pienten lasten kanssa liikkua tuhannen kännissä? Örmytä ja mongertaa täydessä bussissa? Mä en hyväksy tuollaista en sitten ollenkaan ja tiedättekö miksi? Sen vuoksi, että olen itse kokenut ihan saman. Moni varmasti ajattelee ettei lapset sellaista muista, mutta kyllä lapsi muistaa. Minä muistan.
Mulla on omasta lapsuudestani sellaisia muistoja, joita en haluaisi kellään olevan. Muistan kuinka minut jätettiin pienenä yksi isoon taloon, kun vanhemmat lähtivät baariin. Ei auttanut huudot tai itkut. Sinne menivät ja palasivat joskus yöllä. Muistan kuinka piilottelin mutsin viinapulloja teininä kun tajusin, että taas on ryyppyputki päällä. Muistan kuinka mutsi lähti mun perään juoksemaan kun nappasin sen pullon ja juoksin roskiskopille piilottamaan pullon ettei se jois enempää. Muistan kun se kaatui kännipäissään jahdatessaan pullooan ja syytti sen jälkeen mun pahoinpidelleen hänet. Harrastinhan silloin karatea. Olin 45 kiloinen nuori tyttö ja oma äiti väittää minun hakanneen hänet. Asuin pienellä kylällä ja voin vaan kuvitella mitä muut ihmiset ajattelivat näistä huhuista mitä oma äitini minusta levitteli.
Muutin kotoani pois 16-vuotiaana. En sen takia, että se oli siistiä vaan sen takia etten kestänyt enää asua siellä. En osannut laittaa ruokaa tai tiennyt elämästä juuri mitään, mutta oli pakko opetella pärjäämään omillaan. Onneksi oli sisko apuna! <3 Tiedän, että monella muullakin on samanlainen nuoruus kuin minulla ja monella muulla elämä on sen vuoksi mennyt aika paljon huonompaan suuntaan kuin minulla. Väitän, että tällaisen nuoruuden eläneistä aika moni on alkoholisti, narkkari, linnassa tai kuollut. Jostain syystä mä olen ollut monia muita vahvempi. On mullakin ollut elämässäni niitä vaiheita, joista olisi helppo ollut lähteä väärään suuntaan, mutta en ole lähtenyt. En tiedä miksi, mutta olen viime hetkellä onnistunut aina tekemään oikean valinnan. Ehkä nyt ymmärrätte miksi mä en juuri biletä tai läträä viinan kanssa? Toki pikkujouluissa otan aina muutaman, mutta siihen se jääkin. Olen nähnyt mitä alkoholi voi ihmisille tehdä enkä todellakaan halua omalle tyttärelleni samanlaista alkuelämää kuin itselläni oli.
Mikä tän koko jutun pointti sitten oli? Miettikää miten vaikutatte oman lapsenne tulevaisuuteen omilla valinnoillanne ja teoillanne. Lapsen ei todellakaan pidä kärsiä vanhempana teidän tekemistä ratkaisuista tai tavasta elää elämäänne. En sano, että täällä mitään alkoholisteja pyörii tai syyttele ketään, mutta jos joku tuntee piston rinnassaan niin asialla kannattaa reagoida heti! Kaikilla meillä ei lähtökohdat ole samanlaiset ja lapsuuden huonot kokemuset voi johtaa pahimmillaan kauheisiin tekoihin ja huonoon elämään. Mulle oman nuoruuden painolasti on tehnyt sen etten pysty helposti luottamaan ihmisiin ja pysyn aika pitkään etäisenä. Mun luottamusta tai ystävyyttä ei ole helppo saavuttaa ja olen uusien ihmisten seurassa todella varautunut. Jotkut ovat sanoneet mua koppavan oloiseksi, mutta varautuneisuus saattaa helposti näyttää juurikin siltä.
Mä olin todella hämmästynyt ja ihmeissäni kun tutuistin mieheeni ja näin miten läheinen hän on oman perheensä kanssa. Tuntui todella oudolta, että heidän perhe kokoontuu yhdessä syömään pari kertaa viikossa ja soittelevat päivittäin. Mä näen omia vanhempiani ehkä kerran vuodessa. He asuvat siis erillään, mutta samalla paikkakunnalla. Mutsin kanssa olen ollut viimeksi puheissa kesäkuussa. Isän kanssa soitellaan useammin. Mun kohdalla suhde vanhempiin on siis olematon ja mä olen aika ajoin melko surullinen siitä. Tällä iällä on kuitenkin todella vaikeaa alkaa korjata asiaa vaikka yritetty on. Tällainen vaikutus huonolla nuoruudella siis voi olla. Tuskin kukaan meistä haluaa, että oma lapsi ei kuuluisi aikuisena enää meidän elämään? En mä ainakaan. Se, että musta on tullut suht koht normaali ja täysjärkinen, on aika pitkälti sekä mun siskon että miehen ansiota. Ilman heitä tuskin olisin tässä… En halua edes ajatella missä olisin ja minkälaista elämää eläisin!
Tulipa vähän negatiivissävytteinen postaus, mutta jokainenhan meistä tietää ettei elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Vain sillä on merkitystä mihin elämän antaa johtaa, missä on nyt ja miten kokee oman elämäntilanteensa. Itse olen erittäin onnellinen juuri tässä ja nyt. Juuri tässä elämäntilanteessa. Omine painolasteineni. Toisilla elämä menee näin ja toisilla jollain muulla tavalla. Ei ollut mitään aiheeseen sopivia kuvia tällä kertaa niin napsin kaikki kuvat viime kesän postauksista. Ehkä niistä välittyy pientä iloa kaiken negatiivisen tekstin keskellä 🙂 Huomenna iloisempii aiheisiin, I promise!
Edit. Haluan vielä korostaa ettei isälläni ole mitään tekemistä huonon nuoruuteni kanssa. Hänen en ole juuri alkoholia nähnyt käyttävän tuon yhden lapsuuden muiston lisäksi jolloin jäin yksin kotiin kun vanhemmat lähtivät ravintolaan. Faija on hyvä tyyppi ja onneksi olen häneen tullutkin luonteenpiirteiltäni. Vaikka hän ei ollut läsnä juuri ollenkaan mun nuoruudessani niin arvostan ja kunnioitan häntä ihmisenä. Mutsista en voi sanoa samaa…
Aika rankat taustat sulla, en noista tiennytkään. Rohkeaa kertoa vanhemmistasi, etenkin kun kummatkin ovat elossa, mutta selkeästi syyllisiä huonoon lapsuuteesi. Monella ei pokka pitäisi puhua omien vanhempien alkoholismista ja huonoista lähtökohdista.
Hieno juttu kuitenkin että aiheesta avauduit, sillä uskon että monilla voi olla jotain samantapaisia kokemuksia. Itselläni isä otti usein viikonloppuisin alkoholia muttei ollut mikään juoppo, mutta niin kuitenkin että koimme äitini kanssa hänellä olevan jonkin asteinen alkoholiongelma. Töissä kävi ja elämä meni muuten hyvin mutta jotenkin se humalahakuinen kaljoittelu oli usein liian pinnalla. Mulla kuitenkin oli hyvin onnellinen lapsuus ja hyvä perhe ja koti tästä huolimatta. Väitän että tuo kaljoittelu on vaikuttanut omaan asenteeseeni, enkä esim. pidä miehistä jotka juovat olutta (vain yksi eksä on juonut ja sekin maltillisesti), ja ärsyttää se hajukin. Muutenkin käytän itse todella vähän alkoholia, voin juoda saunasiiderin tai pari lasia valkkaria ym, mutta voin olla kuukausia tai jopa vuosia ilmankin, ja sellaisia vuosien absolutistikausiakin mulla on ollut.
Mitä tulee tähän laajennettuun itsemurhaan ja perhetragediaan niin FB:ssä jo sulle kommentoinkin aihetta. Jotain kamalaahan siinä on tapahtunut kyseisen naisen elämässä ja etenkin niinä hetkinä kun tuohon karmaisevaan lopputulokseen on tultu. Normaalitkin ihmiset saattavat pahan paikan tullen paljastua tappajiksi ja vaikka miksi, ihmismieli on kovin synkkä ja psyyke sitäkin hauraampi. Varmasti pahiten tämä käy sellaisten ihmisten tunteisiin keillä on lapsia, mutta ne samat ketkä tätä kauhistelevat, saattavat jonain päivänä itse tehdä samoin. Jotenkin ihmiset vaan ajautuvat tuollaisiin hulluuksiin epätoivoissaan ja kostonhimoissaan, kukin mistäkin syystä. Kun mieli sairastuu, ei ihminen välttämättä voi sille itse mitään, eikä pysty/halua hakea apua. Tuollaiset ratkaisut tuntuvat usein ainoilta vaihtoehdoilta silloin, vaikkei se totta olekaan.
Faija mulla on kyllä fiksu tyyppi ja tullaan toimeen varsin hyvin nykyään. Nähdään vaan tosi harvoin mut sekin on ehkä peruja ajalta jolloin hän oli ulkomailla duunissa ja jäi jo silloin aika kaukaiseksi. Mutsi taas on noh.. ei siitä sen enempää. Sanotaanko etten kauheasti arvosta hänen tapaansa elää elämäänsä.
Ihmismieli voi olla tosiaankin todella sairas ja olen kokenut myös sen miten ystävä päätyy samankaltaiseen ratkaisuun. Mukana ei onneksi ollut lapsia mutta yllätyksenä koko surmateko kyllä tuli. Aina ei voi aavistaa mitä toisen päässä liikkuu 🙁 Kauheita juttuja ja näitä tapahtuu aivan liian usein.
Ihana Jonna <3 Pidän sun tavastasi kirjoittaa ja vaikutat järkevältä ja mukavalta tyypiltä. Pitänyt sata kertaa aiemminkin sanoa… Kiitos blogistasi!
Ihanaa kuulla ja tosi kiva että vihdoin kommentoit <3
Rohkea olet kun näistä asioista kirjoitat, tosi hieno teksti! Veti vähän sanattomaksi kun en nyt keksi mitään fiksua kommentoitavaa 🙂
Joskus on vaan pakko avautua ja nyt tuntui olevan oikea hetki! Heti helpotti omaakin oloa, koska tiedän etten ole ainoa historiani kanssa..
Tärkeä kirjoitus, rohkeaa että kerroit omista kokemuksistasi. Tsemppiä! 🙂
Kiitos 🙂 Näistäkin asioista on vaan pakko puhua ja varsinkin nuorien on tärkeää tietää etteivät ole yksin ja kaikesta voi selvitä!
Hieno kirjoitus, joka osui ainakin minuun. Olen miettinyt ja kauhistellut tuota lasten edessä juomista jo kauan aikaa.
Itsellä samantapaisia kokemuksia kuin sinulla, esim. yksi jouluaattoaamu meni poliisien kuullusteluissa ja siskon poikaa äiti oli joskus vahtimassa, kun hän oli n. 3 v, sisko tuli miehensä kanssa yöllä kotiin, jossa vastaan kävei poika ja mummu oli sammunut sohvalle vieresssään tyhjä viinapullo, kuten arvata saattaa, niin siskoni ja minä emme ole äitini kanssa missään väleissä, ikävä kyllä. Viikonloppuna seurasin laivalla tax freessa tyttö, joka oli n. 7 v ja hänen mummiaan. Mummi oli aivan kännissä ja osti itselleen pari pulloa viinaa ja 3 l:n viinitonkan, lapsenlapsi ei saanut mitään(kuulin, kun lapsi pyysi jotain pientä, mutta ei saanut) ja lapsi kaikenlisäksi joutui kantamaan viinitonkan kassalta. Laivasta lähtiessä tyttö veti perässään kaikkia kesseja, koska mummi ei känniltään pystynyt, ihan kamalaa, nyt tuntuu, että tuohon olisi pitänyt puuttua.
Ja se on aivan kakkapuhetta, että alkoholistien lapsista melkein automaattisesti tulee alkkiksia. Minä ja siskoni olemme hyvä esimerkki, että emme koske alkoholiin olleenkaan juuri noiden lapsuuskokemusten vuoksi.
Moni ei ymmärrä sitä miten joku ei halua olla tekemisissä oman vanhemman kanssa, mutta tiedän niin hyvin mitä tarkoitat. Ei tuollaisten kokemusten jälkeen ole minkäänlaista arvostusta kyseistä ihmistä kohtaan jäljellä. Moni sanoo että täytyy yrittää puhua asiat halki, mutta sitäkin on yritetty ja on pyydetty ja jopa aneltu lopettamaan juominen. Kuuroille korville meni ne pyynnöt ja loppujen lopuksi se oli jo ihan sama juoko mutsi vai ei. Ei siitä jaksa enää välittää… Odotan vaan sitä surullista puhelua kun jotain vakavaa on sattunut. Sitä puhelua on odotettu kohta 15 vuotta…
Meidän lähikaupassa olen pari kertaa nähnyt vanhemman rouvan pienen pojan kanssa. Rouva, varmaankin pojan mummo, ostaa itselleen lavan kaljaa ja lenkkipaketin. Poika ei saa koskaan mitään vaikka pyytää vain pientä tikkaria 🙁
Todella hyvä postaus! Hirveä tuo perhetragedia!! Viattomat lapset kärsivät taas aikuisten typeryyksistä.
Ja alkoholi asiaan. Olen onnellisessa asemassa, etteivät vanhempani juo yhtään (enkä myös minä), joten ei ole samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Mutta ihan yleisesti ottaen esimerkkinä lentomatka Gambiaan (+monet monet muut lento/ ja laivamatkat….). Takanamme istui perhe, jonka vanhemmat alkoivat siinä jo naukkailla heti ensimmäisiä juomiaan ja loppumatkasta jo isä tiuski lapsilleen, että painukaa Vitt***. Siinä vaiheessa jo mulkaisin isää! Olisi tehnyt mieli sanoa, että hei ihan oikeasti!!! Minkä vitsin takia ihmisten pitää ryypätä jos tulevat kerta noin huonolle päälle siitä vielä! Ja lasten edessä! Lisäksi heillä ilmeisesti oli vaimon kanssa jo suuri riita ennen kuin saapuivat edes uuteen maahan. 🙂 Tsemppiä vaan tollasille perheille ja pariskunnille. Voiskohan sen alkoholin jättää pois? Onneksi olet saanut aivan ihanan aikuisuuden! 🙂 Toivon sitä samaa kaikille, joiden vanhemmat käyttävät alkoholia ylimäärin. Ja uskon, että on paljon muitakin alkoholistiperheen lapsia, joista on tullut tosi fiksuja ihmisiä ja jotka eivät halua käyttää alkoholia humaltumiseen tai lasten edessä varsinkaan , kun omat kokemukset sen estävät. Mutta onhan sitten surullisiakin tapauksia, että humaltumiskulttuuri jatkuu sukupolvesta toiseen.
Alkoholimainonnastakin nousi hirveä haloo, että miksi se kiellettäisiin? Kysynpä vaan, että miksi ei!!! KAIKKI tietävät kuinka paljon alkoholista tulee ongelmia? Niin miten voi olla niin kamala asia jos mainonta kiellettäisiin? Ketkä juopot / hienostuneet siemailijat (ääripäät) sitä mainontakieltoa vastustavat? Onko tosiaan aikuisilta pois jos meidän lapset eivät näe alkoholimainoksia? Eivätkä toivon mukaan oppisi tätä hirveää alkoholikulttuuria….
Tuota lomamatka kännäystä en ymmärrä myöskään silloin kun on lapsia mukana. Senkin voisi varmasti järjestää jotenkin toisin kuin noin, että kaikkien odotettu loma on viinan takia pilalla ennen alkamistaan!
Mulla kiertää veressä alkoholistigeeni sillä äidin puolella naiset on alkoholisteja niin pitkälle kuin tiedetään. Jo siinä on riittävän hyvä syy jättää baarireissut pariin kertaan vuodessa. Toki tuohon kohtaloon tarvitaan monta muutakin tekijää ja ihan normaaliperheen lapsistakin voi tulla alkoholisteja tai narkkareita. Oman elämän valinnathan sen sanelee kuinka elämä etenee. Mun onni on, että olen tehnyt hyviä valintoja ja kohdannut oikeita ihmisiä 🙂
Voi mikä samaistuminen täällä! Sun kokemukset lapsuudesta on aika samanlaisia kuin mun, mutta viinaa juotiin kotona. En tiedä sitten loppujen lopuksi, kumpi on pahempaa.. Tapahtui se alkoholin käyttö sitten kotona tai baarissa, vaikuttaa se aina pieniin lapsiin vakavasti! Itse muutin myös 16-vuotiaana pois kotoota, ensin isosiskoni perheen luo ja sitten sosiaalitoimisto järjesti mulle oman asunnon. Se helpotus mikä siitä seurasi kun pääsi pois sieltä viinanhuuruisesta ympäristöstä, tosin mun vanhempien vakava alkoholin käyttö vain paheni mun muuton jälkeen, mutta jotenkin oon onnistunut pitämään oman pään kasassa tän kaiken kanssa. Tiedän miten se vaatii itseltään ihan hirmusesti työtä ja jaksamista!! No en nyt tiiä mikä tän kaiken punainen lanka oli, tais hävitä tossa matkalla…:D Kai se, että upeeta miten sä pystyt julkisesti noita asioita tänne blogiin tuomaan ja halusin kai sanoa (vaikka varmasti sen tiedät) että täällä muitakin saman kokeneita on!
Avioeron jälkeen ja vähän sitä ennenkin mutsi joi kyllä kotonakin ja sillä kai se niitä pulloja yritti piilotaakin millon minnekin. Näissä jutuissa ehkä tärkeintä on ymmärtää että alkoholismi on sairaus johon lapsi ei voi vaikuttaa millään tavalla. Aika pitkään mäkin syyttelin itseäni mutsin juomisesta, mutta sitten tajusin että ihan omasta tahdostaanhan se viinaa vetää kurkusta alas. Toiset on niin heikkoja etteivät yrityksistä huolimatta pysty/halua lopettaa juomista ja jos hankkii elämänkumppanikseen toisen samanlaisen heikkoluontoisen (mutsin miesystävä) niin siinähän ruokkivat toistensa juomista koko ajan. Surullista mitä tuollainen pitkäaikainen alkoholin käyttäminen ihmiselle tekee ja kun sen on nähnyt näin läheltä niin en todellakaan samanlaista elämää halua itselleni. Se elämäntapa vie hitaasti mutta varmasti hautaan eikä millään kauneimmalla tavalla…
Aivan ihanaa kuulla että sinäkin olet kasvanut normaaliksi ihmiseksi ja elämäsi on nyt onnellista ja tasapainoista. Ei tätä painolastia kukaan tiedä ellei sitä ole kokenut. Tosi mahtavaa että kommentoit <3
Hieno ja rohkea kirjoitus! Olen epäsäännöllinen lukijasi, vaikka pidänkin tavastasi kirjoittaa. Itselläni ei ole lapsia, joten elän eri elämänvaihetta blogiisi nähden. Tähän kirjoitukseen voin kuitenkin samaistua täysin. Itsellä alkoholisti oli isä, ja tiedän tarkalleen, millaiset arvet sellainen lapsuus ja nuoruus voi jättää. Onneksi olen kuitenkin kasvanut järkeväksi aikuiseksi – normaalista en nyt niin tiedä 😀 Toisaalta ymmärrän niitä, jotka eivät kestä elää sen taakan (surun, pelon, vihan, katkeruuden, kaipuun…) alla, jonka alkoholistivanhempi jättää kannettavaksi. Ymmärrän sen, että se masennus vie mennessään. Toisaalta taas itse eläessäni suhteellisen tasapainoista elämää kaikesta ikävästä huolimatta, on hyvinkin vaikeaa ymmärtää, miten ihmiset syyttävät herkästi vanhempiaan ja lapsuuttaan, tai ylipäätään ketä tahansa muuta omista huonoista valinnoista. Ja juuri tämä sinun esilletuoma pointti: miten se kaikki voidaan oman huonon olon varjolla vierittää eteenpäin omille lapsille ja toimia yhtä vastuuttomasti tai vielä huonommin? Sitä en vain ymmärrä. Että miksi ihmeessä tehdä lapsia, jos niistä ei voi tai halua pitää huolta? Tuo autosurma synkisti monen muunkin suomalaisen päivää, joten et ole ainoa, jolle uutinen jäi mieleen kummittelemaan 🙁
Juurikin näin, jokainen meistä tekee omat valintansa ja joutuu elämään niiden kanssa. Toiset tekevät järkeviä valintoja, toiset taas eivät. .Musta on myös todella vaikea ymmärtää miksi täytyy siirtää omat huonot lapsuuden kokemukset myös omille lapsille. Meidän perheessähän näin taisi itseasiassa käydä koska mutsin suvussa naiset on alkoholisteja niin pitkälle kuin tiedetään. Se putki taisi katketa tähän sukuhaaraan ja olen todella onnellinen siitä 🙂
Synkkä oli tuo Rautavaaran uutinen ja kummittelee varmasti monen mielessä pitkään…
Koskettava kirjoitus, kerroit rohkeasti omasta lapsuudestasi. Olet varmasti hyvänä esimerkkinä nuoremmille lukijoille, että vaikeistakin lähtökohdista on mahdollista ponnistaa hyvään elämään 🙂
Näin vähän vanhempana sitä osaa arvostaa, kuinka hyvän ja turvallisuuden lapsuuden itse on elänyt. Kunpa vielä uskaltaisi ja osaisi sanoa sen ääneen vanhemmilleen.
Juu, kyllä noistakin lähtökohdista voi kasvaa suht normaali ihminen. Tai mikä nyt on normaali 😀 Nyt viimeistään muistat kertoa vanhemmillesi miten onnellinen olet lapsuudestasi!
<3 niin samaa mieltä kaikesta. Paitsi mulla maailman paras äiti ja alkoholisti-isä, jonka kanssa en ole tekemisissä.
Äidin kuuluukin olla lapsen elämässä se tärkein. Ihanaa että sinulla on niin <3
Samaa on tullut mietittyä kun on lukenut viime päivien uutisia. Näitä perhetragedioita on ollut viime aikoina paljon ja jokainen on liikaa.. Samoin perjantainen koulupuukotus järkytti. Ei tuollaista olisi voinut kuvitellakaan tapahtuvaksi silloin kun me oltiin koulussa. Syitähän me ei voida sen tarkemmin tietää eikä voida muuta kuin toivoa läheisille voimia ja jaksamista. Jotain tarttis tehdä ettei tuollaisia uutisia tulisi enää yhtäkään mutta se onkin sitten huomattavasti hankalampi juttu että mitä se jotain olisi.
Tuohon alkoholiin liittyen mulla on myös omakohtaisia kokemuksia. Vaikka muistan lapsuuttani hyvällä niin ehkä noin 15 vuotta sitten ollessani yläasteella asiat alkoivat mennä huonosti meidän perheessä. Isäni alkoholismi alkoi niin salakavalasti ettei meistä kukaan varmaan osaa sanoa että milloin juominen alkoi lisääntyä. Hän osasi salata juomisensa aika pitkään, jopa vuosia, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna merkit olivat ilmassa. Rahasotkuja, potkut monesta työpaikasta, monen päivän selittämättömiä poissaoloja kotoa vastaamatta puhelimeen jne. Muistan myös että juhlapyhät olivat jotenkin erityisen räjähdysherkkää aikaa ja monet joulut ja pääsiäiset meillä kotona vallitsi melkoinen sotatila kun vanhemmat riitelivät. Äitini jaksoi pitää kulisseja pystyssä ihmeen kauan mutta lopulta tuli avioero ja äitini muutti uuden miehen luokse toiselle paikkakunnalle. Isäni kanssa en ole missään tekemisissä vaikka hän asuu samalla paikkakunnalla. Olen tehnyt päätöksen että niin kauan kuin sama meno jatkuu en halua häntä elämääni. Välejämme ei saa korjattua niin kauan kuin hän juo. Se saattaa tarkoittaa että tilanne on tämä lopunikää mutta koen tämän parhaimmaksi ratkaisuksi. Myös välit äitiin ovat etääntyneet. Vaikka koen että avioero oli oikea ratkaisu niin äitini uusi mies on tullut väliimme ja kääntänyt äitini monessa asiassa meitä lapsia vastaan ja sitä en voi ymmärtää. Välillä suren sitä että omat vanhempani eivät ole elämässäni eikä heiltä ole tiukan paikan tullen odotettavissa apua tai tukea, mutta itse en sille asialle mitään voi.
Mä en olis voinut kans kuvitellakaan tuollaisia tekoja omina kouluvuosina! Kohta joutuu miettimään uskaltaako omaa lastaan edes kouluun laittaa.. Hulluja tuntuu olevan maailma täynnä ja sairaammaksi yltyy meno koko ajan.
Nyt kun alan muistella omaa nuoruuttani niin meillä taisi ratkaiseva tekijä olla pienestä kylästä vähän isompaan muutto, josta löytyikin sit baarit ja kaupat ihan kodin vierestä. Aika nopeasti vanhemmat erosivat ja mutsi jatkoi touhujaan. Isä meni uusiin naimisiin ja muutti toiseen kaupunkiin. Mulla olis ollut mahdollisuus muuttaa mukana, mutta mihinkäs sitä teini olis halunnut omien kavereidensa luota lähteä. Äitipuoli olis ottanut mut ilolla vastaan mutta minä tyhmänä jäin mutsin luokse… Ikävää että äitisi uusi mies tuli teidän väliin. En ymmärrä tuollaista aikuisten käyttäytymistä ollenkaan. Omat lapsethan ne maailmassa on kaikista tärkeintä! Omasta kokemuksestani kuitenkin tiedän ettei niin ole…
Kiitos hyvästä ja rohkeasta ja valitettavan monelle ajankohtaisesta postauksesta. Itsellä on hieman vastaavanlaista historiaa niin tiedän mistä puhut.
Mä luulen että samanlaisia asioita kokeneita on aika paljon ja on tärkeää tietää ettei todellakaan ole yksin! Näistäkin onneksi voi selvitä ja kasvaa varsin fiksuksi Suomen kansalaiseksi 🙂
Rohkea ja hieno kirjoitus! Tiedän, mistä puhut, mutta itse en rohkene edes tässä kertoa enempää. Minä olen jo _sen_ puhelun saanut…
🙁 🙁 Sitä karmaisevaa hetkeä täälläkin odotellaan.
Hei!
Hieno kirjoitus ja rohkeaa avautua näin julkisesti näinkin henkilökohtaisesta ja varmasti kipeästä aiheesta. Meitä, joiden lapsuuteen on alkoholi kuulunut tavalla tai toisella on varmasti paljon, monikaan ei varmasti vain halua puhua asiasta avoimesti. Hienoa että sä olet selkeästi päästänyt menneisyyden painolastista ainakin osittain irti, ja vaikuttaakin että elät tällähetkellä varmaankin hyvin onnellista elämää, ainakin mulla on sun juttuja lukiessa olo, että todellakin elämä on tasapainoista:)
Tsemppiä jatkoon ja mukavaa syksyn jatkoa!
Ja sun ruokavinkit on kaikki mitä oon kokeillut, osoittautunut ihan loistaviksi! Niitä vaan lisää:)
Ei siitä painolastista varmasti koskaan pysty täysin päästämään irti. Jokaipäiväisissä valinnoissahan se näkyy! Täytyy olla onnellinen siitä, että olen saavuttanut näinkin tasapainoisen elämän ja olen siitä varmasti ikuisesti kiitollinen 🙂
Tälle viikolla tulossa ainakin kaksi ruokajutskaa!
Täytyy ihan kommentoida kun oli niin pysäyttävä tarina lapsuudestasi!
Susta ei ikinä näkis päälle päin nui rankkaa taustaa. Olen niin onnellinen sun puolesta kun näen (ainakin näin blogin kautta :D) että miten tasapainoselta ja onnelliselta sun ja sun oman perheen elämä vaikuttaa!
Olet todella selviytyjä!
Paljon onnea tuleviin päiviinkin sinulle oman perheesi kanssa. (Oma= lapsi ja mies)
Harvoinhan tällaiset päälle päin näkyy ellei elämä ole lähtenyt väärään suuntaan. Ehkä muiden saman kokeneiden on hyvä huomatakin, että näistä asioista on ok puhua ja elämää voi elää ihan normaalisti jos niin vain tahtoo tehdä 🙂
Kiitos ihanasta kommentista!
<3
Todella rohkean avoin kirjoitus omasta elämästäsi! Ja hyvä kirjoitus. Kyllä lapsi muistaa! Myös tunnekehitys ym. ovat herkkiä reagoimaan erilaisiiin tilanteisiin…
Tuo Rautavaaran tapahtuma on kerrassaan ahdistava. Mietin lapsia, ehkei he ehtineet tajuta mitä tapahtuu, mutta ehkä he olivat silti peloissaan ja kauhuissaan äidin käytöksestä, sillä kuinka sekaisin ihminen on kun tekee tuollaista…. Mua ahdistaa ja vihastuttaa…
Kyllä mä olen täällä monet itkut itkenyt juuri niiden pienten lasten puolesta. Miten kauhea kohtalo viattomille lapsille joilla elämä oli vasta alussa. Karmeaa myös lasten isille ja muille sukulaisille saati äidin vanhemmille! Kauheaa että ihmismieli voi pimahtaa noin pahasti…
Kiitos rohkeasta tekstistäsi. Siinä mielessä samoilla linjoilla täälläkin, että omassa veressä taitaa myös olla tietty geeni, mitä on isäni sukua katsominen. Onhan tehty tutkimuksia, että jotkut saavat humaltumisesta niin paljon voimakkaamman hyvän olon-tunteen, että siten koukuttuminen on helpompaa ja edesauttaa alkoholisoitumista. Minäkin tiedän, mitä alkoholi tekee itselleni, joten tiedän ettei sen kanssa parane leikkiä useita kertoja vuodessa.
Mitä tulee tuohon perhetragediaan: Nykypäivänä tuntuu olevan sellainen ajatus ihmisillä, että halutaan kaikki, mutta ei ymmärretä seurauksia! Minulla herää väkisisinkin ajatus, että miksi on pitänyt hankkia kolme lasta suht pienellä ikäerolla? Sitäpaiti perheen perustaminen on kahden ihmisen diili, ei ketään voi jättää yksin huolehtimaan lapsista ja tässä tapauksessahan oli avioero tulossa. Tarkoitan tällä tekstillä, että järkevä ihminen suunnittelee elämäänsä edes vähän: Tekisimmekö lapsen? Onko meistä vanhemmiksi? Onko molemmilla työpaikat? ( esim. Kaikille äideille ei sovikaan vuosien kotona olo, mutta sitä ei voi tietää, ennenkuin lähtee perheen perustamistouhuun) . Siltikään kaikki ei välttämättä mene niinkuin Strömsössä, mutta ei saa alkaa toisiaan tappamaan. Jokaisella ihmisellä on vastuu valinnoistaan ja esim. Siitä millaisen miehen kumppanikseen valitsee. Kyllä se vain niin on, että onnellisimmat liitot ja perheet ovat ne, jossa molemmat vanhemmat ottavat yhdssälapsenkasvatusvastuun harteilleen ja antavat toistensa esim. harrastaa. Pyydetään apua ajoissa ja otetaan joskus yhteistä aikaakin. Jos ei oo mummuja lähellä, voihan sitä palkata vaikka MLL:n lastenhoitajan. Itsellä 2 lasta 5- ja 2-vuotiaat. Haaveilen kolmannesta, mutta uskon, että se olisi liikaa elämäntyylilleni/pitäisi taas joustaa aika paljon ja kaikkea ei voi, eikä pidäkään saada 🙂
Hyviä pointteja! Kukaan ei varmasti tiedä onko sopiva vanhemmaksi ennen kuin lapsi on maailmassa. Ymmärtääkseni tässä tapauksessa isä oli töissä toisella paikkakunnalla ja äiti ilmeisesti hoiti lapsia yksi arkisin. Melko rankalta kuulostaa kun otetaan huomioon lasten iät. Toisaalta, jokaisen pitäisi osata avata suunsa ja kertoa jos ei oikeasti jaksa. Niin kuin sanoit niin kyllä lapset ovat molempien vastuulla ja kummankin vanhemman tulee osallistua lastenhoitoon. Varmasti hankala arki oli heillä jos isä on toisella paikkakunnalla töissä ja rahan perheen ruokkimiseen täytyy tulla jostain.
Musta tuntuu välillä että jo yhden lapsen kanssa on niin paljon tekemistä, että kauhistuttaa ajatellakin toista 😀 Moni sanoo, että toinen menee vähän niin kuin siinä sivussa mutta onkohan näin?
Tässä vaiheessa(kun nuorempi on 2 vuotta) niin voisin melkein sanoa, että hän menee tuossa sivussa 🙂 Nyt kuitenkin uskaltaa jo päästää molemmat yhdessä ulos(äiti katsoo välillä ikkunasta) ja heillä on yhteisiä leikkejä. Siivoamista on enemmän ja iltatouhut on tietenkin x 2. Meillä ei mitään pahoja uhmia ole ollutkaan mutta keskenään kyllä tappelevat. Vanhempi muksuista kulkee kanssani silloin tällöin mukana salilla, nuoremman kanssa ei vielä samat jutut onnistu. Hyvin ollaan tähän asti saatu miehen kanssa sumplittua liikuntaharrastukset ja yms. muut arkiset, omakotitalon kunnossapitoon liityyvät jutut. En koe, että oisin ainakaan joutunut luopumaan mistään… Ja jos mies on peräkkäisiä iltoja poissa(vuorotyö) saan kyllä yleensä jonkun hetkeksi vahdiksi, niin että pääsen itsekin lenkille/salille 🙂 Jos en pääsisi, olisin kyllä huonolla tuulella ja sitä ei halua kukaan 😉
Pakko vielä sanoa: Sinulla on loistava blogi ja ekaa kertaa uskaltauduin kommentoimaan 🙂 Oot jalat maassa-ihminen, hyvä äiti ja varmasti loistava vaimo. Peukku!
Paitsi etten oo vaimo, avovaimo vaan, vaikka yhteisiä vuosia onkin jo takana 9 😉 Ehkä tässä uskaltaa toistakin muksua jossain vaiheessa harkita jos luoja vaan niin suo!