Se kuuluisa yhteisöllisyys
Matkasin lauantaiaamuna bussilla keskustaan. Tarkoituksena oli treffata pari treenikaveria rautatieasemalla ja lähteä siitä Mikko Salon seminaariin crossfit centraliin. Just kun hyppäsin bussista ulos niin puhelimeen kilahti sähköpostiviesti: seminaari peruttu sairastapauksen vuoksi. *ittu. Kyllä otti päähän! Tyttölöiden kanssa hetken tuumailtuamme otettiin bussi kohti crossfit Vantaata. Ei muuta kuin treenit tulille.
Siinä treenikavereiden kanssa touhutessa ja jutellessa tajusin miten hienossa porukassa olen. Toisilta saa neuvoja, tsemppiä ja tukea aina kun on tarvis. Voi mennä kovempaa treeniä vetävien mukaan tai jättäytyä taka-alalle harrastamaan mukatreenaamista, kuten käsilläkävelyä leikkisästi kutsun 😀 Läppä lentää ja kaikilla on hyvä fiilis. Tähän porukkaan on uudetkin treenaajan helppo tulla. Kaikki otetaan avosylin vastaan ja neuvotaan ja ohjeistetaan jos tarve vaatii. Ihan sama minkä näköinen tai kokoinen olet, kaikki on tervetulleita joukkoon. Aina. Toista oli ne ajat kun kuulokkeet korvilla ja sulkeutunut ilme naamalla väänsin rautaa yksin kuntosalilla. Ihmiskontakteista ei toivoakaan. Jokainen teki vain omaa juttuaan. Muut ihmiset olivat ilmaa eikä vieraille juteltu.
Mulla ei kovinkaan usein ole mitään valmista suunnitelmaa open gymeihin. Tai jos onkin niin suunnitelma muuttuu hyvin nopeasti. Lauantaina päädyin tyttöjen kanssa töröttämään taas pää alaspäin. Käsilläkävely ei oikein ottaneet tuulta alleen niin alettiin treenaamaan handstand pushuppien kippaustekniikkaa ja tahkoamaan toistoja. Aloitin sarjat yksi abmat pään alla eli pienellä kevennyksellä ja lopussa uskaltauduin jo kokeilemaan hupsuja kädet ja pää samalla tasolla eli käsien alle ladottiin niin paljon painoja, että ne nousivat samalle tasolle pään kanssa. Itseasiassa mun paras sarja tais olla jo deficit hspu eli pää oli alempana kuin kädet. Enpä ole aikaisemmin saanut yhtään toistoa tällä tavalla ja nyt meni kolme!
Täytyy kiittää ihan jokaista treenikaveria näin julkisesti, ja varsinkin valmentajia, ootte huikeita tyyppejä kaikki! Mikäpä tässä on pienen ihmisen ollessa kun treeneihinkin mennessä on vähän niin kuin kotiinsa menis. Kahvitkin on usein valmiina 😀
Ps. Ensi viikonlopun OnRampille vielä pari paikkaa vapaana! Kts ctcsport.fi. –> aloittaminen tai pistä sähköpostia info@crossfitvantaa.com
Mulla on ollu ja on edelleen ikävä CTC Vantaan treeniporukkaa, valmentajia ja sitä fiilistä treeneissä ja niiden jälkeen. Nyyh, tää postaus ei helpottanu 😀 yks asia miks muuttaisin takas täältä Pohjanmaalta koska vaan on just toi boksi ja porukka. Se oli oikeesti kuin toinen koti! 🙂
Kai sä oot jossain vaiheessa tulossa käymään!? Miten oot viihtynyt siellä?
Kyllä mä helmikuussa oon tulossa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna ja mietin just et pitää pistää valkuille viestii josko sais treenaamaan tulla 🙂 Tosi hyvin mä muuten oon viihtynny! Blogin pitäminen jääny ihan kokonaan, hups.. 😀
Oli oikein mukava taas treenata väärinpäin olemista, joten kiitos itsellesi mukavasta treeniseurasta! Kiva tää sun blogi 🙂
Haha, vois jatkaa taas joku päivä! Kivempaahan toi on kaverin kansa kuin yksin. Hurjan ajan olit käsillä seissyt yhteen putkeen eilen 😉