Hae
Palasia Arjestani

Mistä löytyy täydellinen kumppani?

Käväisin eilen kaverin kanssa Vantaan yössä. Mentiin käymään hotelli Vantaalla, joka on todella suosittu paikka ainakin vantaalaisten keskuudessa. Eilen oli monella koulun päättäjäiset ja porukkaa oli sen mukaisesti liikenteessä. Kauheat jonot! Katseltiin aikamme menoa baarissa ja huomattiin miten monella nuorella  (ja vanhemmallakin) oli selvästi haku päällä. Tuli aika vahvasti omat nuoruusaikani mieleen kun etsin palavasti sitä täydellistä elämänkumppania.

C360_2014-11-03-09-07-02-359-723x800

Mä olen tavannut seurustelukumppanini yleensä kavereiden tai harrastusten kautta. Pari lyhyempää suhdetta sai alkunsa baarissa. Lapseni isän tapasin salilla ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Ainakin mun puolelta. Nykyään on helppoa etsiä seuraa myös netistä ja sitä tapaa kokeilin minäkin nuorempana. Taisin sopia kahdet tai kolmet treffit ja kaikki oli täysiä pettymyksiä. Kundit oli ihan erilaisia kuin mitä olin kirjoitteluiden perusteella heistä kuvitellut. Yhdellä ei valokuvakaan pitänyt yhtään paikkaansa. Ja oli muuten aika paljon niitäkin, jotka keskusteluissa ehdottelivat pelkkää seksiäkin… Tiedän, että moni on löytänyt netin kautta oman elämänkumppanin, mutta itse en oikein jaksa uskoa siihen tapaan. Ihmiset valehtelevat liikaa ja johtavat tahallaan harhaan.

Omien kokemusteni perusteella omanlaiset tyypit löytyvät nimenomaan harrastusten, työn tai kaverien kautta. Parasta jos ensitapaaminen tapahtuu kasvokkain eikä anonyyminä netissä. Ensivaikutelma on todella tärkeää! Netissä kirjoitellessa ehtii muodostamaan ihmisestä tietyn kuvan ja tavatessa huomaakin ihmisen ihan erilainen kuin mitä oli kuvitellut ja ehkä toivonutkin. Baarissa homma on vähän sama. Viinan huuruisessa mielessä kuvittelee ihmisen ihan erilaiseksi ja karmea totuus paljastuukin vasta seuraavana aamuna… Tyyppi onkin ihan erilainen, ei ollenkaan se komea, ihana ja hauska, vaan pahimmassa tapauksessa jotain ihan muuta. Uskon, että aika moni on eilisillan jälkeen samaa mieltä mun kanssa 😀

Totesin sitä soidintanssia seuratessani miten onnellinen olen. Mulla on vierellä mun unelmien mies. Komea, järkevä, hauska, huumorintajuinen ja atleettinen. Juuri sellainen jota etsin vuosikausia ja sitten se vaan käveli eteen salilla. Ilman sen suurempaa etsimistä. Tosta noin vaan. Omalla kohdallani sanonta, Se oikea löytyy, kun lopettaa etsimisen, pitää täysin paikkansa! Enää ei tarvitse lähteä baariin haku päällä tai murehtia miksi en löydä sopivaa kumppania, vaikka muut löytävät. Mun etsintä on päättynyt jo 10 vuotta sitten 🙂 ?

Joko te olette löytäneet ”sen oikean” vai vieläkö etsintä jatkuu? Mistä löytyy/löytyi  se täydellinen kumppani? Mitä mieltä nettideittailusta? Oletteko koskaan kokeilleet?

44 kommenttia

  1. opiskelijatyttö kirjoitti:

    Mä en oo koskaan varsinaisesti etsinyt kumppania, toivonut vain sen kävelevän vastaan.. Eikä sitä oo vieläkään tapahtunut.. 😀 Että en sit tiiä pitäiskö ruveta ettimään? 😀 En vaan jaksa.. On paljon kavereina poikia, mut ei sitä oikeaa oo löytynyt. 🙂 Oon ”jo/ vasta ” 23, en oikeen tiiä onko se paljon vai vähän!! 😀 Heh.. No jospa se kävelee vastaan jossain vaiheessa.. 😀

    • Jonna1983 kirjoitti:

      Höpsis, sä olet VASTA 23-vuotias! Sä olet nuori! Jos olet lueskellut noita muiden kokemuksia niin miksipäs et selaisia netistä deitti-ilmoituksia? Sieltä selvästi löytää hyviä kumppaneita 😉

  2. Jenni kirjoitti:

    Tapasin sen oman salikollini netissä En käynyt baareissa, työpaikan miehiä en halunnut lähestyä joten matchiin ilmo että salilla asustava nainen etsii samanhenkistä kumppani ja kappas linjoilta löysin oman bodarini asuttiin 10 minsan päässä toisistamme, se oli käynyt aina mun työpaikalla, tunnettiin ihan sikana samoja tyyppejä mut ei vaan in real life törmätty..kun törmättiin niin tajuttiin et this is thiii one molemmat. Ikinä en mun bodarii enää vaihda eli kiitos match.com

    • Jonna kirjoitti:

      Oi, ihana tarina! Mä olen kuullut nettideittailusta vain huonoja kokemuksia, mutta kaikkien teidän kommenttien perusteella voin sanoa, että kyllä sieltä voi löytää myös ihania tyyppejä 🙂 Jännä ettete olleet tavanneet missään vaikka piirit oli kuitenkin pienet ja välimatka lyhyt. Loppu hyvin kaikki hyvin 🙂

      • Olivia kirjoitti:

        Huijareita ja seksinvonkaajia löytyy baaristakin – esim. viime kesänä eräs tyyppi baarissa kyseli mahdollisuutta suhteeseen, kun vaimo kuulemma Jenkeissä työmatkalla kolme kuukautta. Huh huh. Ei kiitos..

        Omani olen löytänyt Tinderistä. Kumpikin käy harvoin yöelämässä, ja yhteiset kiinnostuksenkohteet ja kuvat herättivät mielenkiinnon. Keskustelun kautta kävi aika äkkiä selväksi, että tuossa toisessa on sitä jotain. Tuskin muuten oltais tavattu missään.

        • Jonna kirjoitti:

          No niin löytyy! Melkeinpä joka kerta on munkin eteen sellainen sattunut. Tinder on ilmeisesti aika suosittu paikka kumppanin etsinnälle. Kiinostais joskus käydä katsomassa minkälainen se on, mutta en viitsi sattuneista syistä 😀

  3. Outi Karita kirjoitti:

    Määrää löysin mieheni baarista 😀
    Meillä oli kyllä yhteisiä ystäviä, muttei oltu aiemmin tavattu ja mä olin juhlistamassa sinkkuuttani ekaa kertaa sinkkuna baarissa eli en ollut ns. haku päällä 😉

    http://outikarita.fitfashion.fi

    • Outi Karita kirjoitti:

      Ekan lauseen ekan sanan piti olla porilaisittain mää eikä määrää 😀

    • Jonna kirjoitti:

      Haha, eli sun kohdalla sanonta siis piti paikkansa! Ihana tarina 🙂

  4. beau kirjoitti:

    Vähän kummallinen toi heitto nettideittailusta. Miksi ei voisi löytää juuri itselleen sopivaa elämänkumppania sieltä? Ehkä olen puolueellinen kun omani olen sieltä löytänyt. Kriteerit oli korkealla ja parilla ensimmiäisillä treffeillä kävin ennen kuin nappasi. Tosin tämän oikean miehen kanssa tiesin jo ensimmäisten viestien perusteella, että hän tulisi olemaan erilainen kuin muut tapaamani miehet. Samalla tavalla netissäkin on erilaisia ihmisiä erilaisine harrastuksineen, taustoineen, kiinnostusten kohteineen ja toiveineen. Pitää vaan löytää se henkilö joka sopii itselleen aivan niin kuin ”kasvotustekin oikeassa elämässä”.

    • Jonna kirjoitti:

      Totta kai voi! Teidän kaikkien kommentit sen ovat sen todistaneet 🙂 Omat kokemukseni nettideittailusta on huonot eikä kavereillakaan ole ollut hyvää sanottavaa. Näistä siis koostui oma mielikuvani nettideittailusta. Tänään mulle on laittanut useampikin tuttu viestiä, että ollaan tavattu netissä! Oma mielikuvani siis oli mun kokemuksien perusteella väärä. Sieltä voi selkeästi tavata oman elämänkumppanin 🙂

  5. viinahuuruinen kirjoitti:

    Me tavattiin nimenomaan niissä viinahuuruissa baarin tanssilattialla. Aamulla toinen paljastu vielä ihanammaksi kuin illalla. Ainut miinus on, että oltiin molemmat niin huuruissa, että vielä 3 vuoden jälkeen kinastellaan siitä kumpi teki alotteen. Kun ei kauheesti kumpikaan muista.

    • Jonna kirjoitti:

      Oi, mikä ihana poikkeus kaikkien niiden karmeiden tarinoiden jälkeen, joita itse olen kuullut <3 Itse asiassa meillä on ollut vähän samanlainen kina. Kun kumpikaan ei tiedä kumpiko oikeastaan teki aloitteen. Mun mielestä se olin minä!

  6. Sarppuli kirjoitti:

    Vannoin aina e

  7. jaajaa kirjoitti:

    olet siis parempi kuin muut, koska tapasit täydellisen ukkos salilla etkä baarissa tai netissä?

    • Jonna kirjoitti:

      Lukeeko jossakin niin? En todellakaan ole enkä ymmärrä mistä moista olet saanut edes päähäsi.

  8. Sanna kirjoitti:

    Itsekin rakkaani löysin netistä. Aiemmin olen seurustelukumppanit löytänyt muuta kautta, mutta olen jo vuosia huvikseni lukenut deitti-ilmoituksia, koska ne ovat niin hauskoja. Sattumalta törmäsin sellaisen tyypin viestiin, että sen luettuani tuli halua tutustua ihmiseen ainakin kaverimielessä. Viestiteltiin pari viikkoa ja sitten tavattiin ja siinä se oli :). En ollut siis aiemmin nettitreffeillä käynyt, eikä ollut tuo toinenkaan. En usko että oltaisiin mitään muuta kautta törmätty, kun ei ole yhteisiä tuttuja ja harrastuksetkin vähän toisistaan poikkeavia. Huonoja puolia nettideittailuun varmasti liittyy, mutta itse en niitä joutunut kokemaan.

    • Jonna kirjoitti:

      Ja taas ihana tarina nettideittailusta! Mä olen niin onnellinen, että kirjoitin tämän postauksen. Jos en olisi kirjoittanut niin olisin vieläkin siinä uskossa, että netissä liikkuu vain huijareita ja seksinvonkaajia. Selkeästikään näin ei ole! Netissä selvästi tapaa ihmisiä, joita ei varmasti muualla tapaisi. Varsinkaan jos asuu eri paikkakunnalla tai kaveripiirit ja harrastukset on erilaisia. Ehkä mun kuitenkin täytyy rohkaista paria ystävää nettideittailun maailmaan 😉

      • Sanna kirjoitti:

        Jäin vielä miettimään, että ehkä nettideittailu on nimenomaan hyvä sellaisille(kin) ihmisille, joille on ehkä luontevampaakin tuoda itseään esille kirjoittamalla kuin puhumalla. Tai että tosi nopeasti ainakin me päästiin hyvinkin henkilökohtaisiin juttuihin käsiksi eikä niistä olisi ikinä kehdannut puhua niin nopeasti. Mutta riippuu tietysti ihmisestä.

        Kiva jos mielipiteesi ainakin vähän muuttui tämän postauksen jälkeen. Enkä kyllä ymmärtänyt (viitaten aiempiin kommentteihin) että olisit mitenkään antanut ymmärtää että tämä on huonompi tapa tutustua uuteen ihmiseen kuin jossakin muualla. Olen kyllä itsekin kuullut niin kurjia nettideittijuttuja että huh huh :D.

        • Jonna kirjoitti:

          Aivan varmasti on! Kaikki meistä ei ole niin hyviä puhumaan, vaan kirjoittaminen on huomattavasti luontevampaa. Mielipide on muuttunut todella paljon! Nettideittailu taitaa olla enemmän ”tätä päivää” kuin silloin yli 10 vuotta sitten kun sitä itse harrastin. Ne treffit oli kyllä täysiä floppeja..

  9. Vilja kirjoitti:

    Mäkin oon sitä mieltä, että netissä voi hyvinkin löytää sen oikean! Oma kokemus on, että siitä kirjottelustakin näkee aika nopeesti läpi millanen tyyppi on kyseessä. Tietysti suht nopeesti on fiksua tehä jotain konkreettisempaa, kuten soitella tai nähä kasvotusten, ettei se kuva toisesta perustu pelkästään kirjotteluun. Mut kyl mä tiesin heti ekan nettikeskustelun jälkeen et tässä se mun mies on, ja tuossa se nyt sohvalla istuu vielä viiden vuoden jälkeenkin. Ihan yhtä lailla väärän kuvan itestään voi antaa aluksi baarissa tai salillakin, vaikka ymmärrän pointin että netissä huijaaminen on helpompaa. Kyllä tuo kumppanin löytäminen on paljon sitä kuuluisaa tuuripeliäkin paikasta riippumatta! 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Jep, kyllä baarissakin voi tosiaan antaa itsestään ihan toisenlaisen kuvan kuin mitä oikeasti on! Mun mielikuva nettideittailusta on tämän postauksen myötä muuttunut täysin. Ja oikeassa muuten olet, tuuripeliä kumppanin löytäminen tosiaankin on! Jos mies ei olis muuttanut exänsä perässä Helsingistä Kuopioon niin tuskin oltais koskaan tavattu 😉

  10. Tea kirjoitti:

    Humalassa baarin tanssilattialla 😀 kohta ollaan oltu yhdessä 8 vuotta 🙂 jotenkin kaikki loksahti kohdalleen alusta asti ja löysin itselleni ihanan miehen!<3 olen aikaisemmin tutustunut mieheen irc-gallerian kautta ja seurusteltiin reilu 2 vuotta. Mut jos joskus eroan ja etin uutta seuraa niin, voi olla et etsisin salilta tai juurikin netistä 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Mä oon nyt näitä tarinoita lueskellassani alkanut kans miettimään, että jos joskus eroan niin paras tapa olis varmasti etsiä kumppania netistä. Toki muualtakin, mutta näin lapsellisena ihmisenä aikaa ulkona pyörimiseen tuskin kauheasti olisi…

  11. jenninen kirjoitti:

    Omani tapasin salilla ja biitsiä pelatessa. ..Mutta se viimeinen niitti kyllä tosiaan tapahtui humalassa illanvieton aikana, ja aamulla pelotti niin perhanan paljon että jäikö tämä yhteen yöhön 😀 no ei jäänyt! Kaksi vuotta yhteiseloa takana, rakastan tuota miestä yhä päivä päivältä enemmän ja pieni tytär meille syntyy heinäkuussa <3

    • Jonna kirjoitti:

      Se on vähän sama tarina sitten kuin meilläkin. Alkuun jutskattiin vain salilla, mutta homma lähti käyntiin baarissa 😉 Kuulostaa tutulta!

      Onnea perheenlisäyksestä <3

  12. saara kirjoitti:

    Yhdyn tuohon ”se oikea löytyy kun lopettaa etsimisen” – oma aviomies todisti sen todeksi! Kun eksäni kanssa meni poikki (sen viidentuhannen yrityksen jälkeen), totesin itselleni että hei, nyt otan aikaa itselleni. Ajattelin että vietän sen tulevan vuoden (tein siis tämän lupauksen uuden vuoden aattona, LOL) eläen itsenäistä, onnellista nuoren naisen elämää. Ja itsenäistä ja onnellista nuoren elämää elinkin. Kahdenksan kuukautta. Sitten yhtäkkiä mieheni pulpahti elämääni täysin varoittamatta ja tässä ollaan: takana viisi ihanaa yhteiseloa, joista kaksi aviopuolisoina ja nyt on vauva tulossa 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      No samalla tavalla kävi mullekin! Olin ihan kyllästynyt baariseikkailuihin ja etsintään, kunnes mies lompsi salilla eteeni. Siitähän se sitten pikku hiljaa lähti 🙂

      Onnea vauvasta! Ihana jatkumo kauniille rakkaustarinalle <3

  13. Laura kirjoitti:

    Minä löysin oman mieheni baarista, oltiin molemmat niin humalassa ettei ensi kohtaamisesta ole paljon jäänyt muistoja 😀 Onneksi humalapäissäni suostuin ottamaan ukon viereeni yöksi ja hän tajusi aamulla ottaa numeroni talteen. Siitä se sitten lähti.. Nyt viisi vuotta yhteistä taivalta takana, ostettiin omakotitalo ja esikoinen tulossa 🙂 <3 Onneksi kävi "juopon tuuri" ja nyt baarisekoilut ovat saaneet jäädä kauas taakse!

    • Jonna kirjoitti:

      Ja miten hyvä juopon tuuri! Aina kuulee vaan niitä kauhutarinoita, mutta nämä on kyllä ihania! Teillekin vauva tulossa <3 Isosti onnea!

  14. Nimetön kirjoitti:

    Oma tarinani on hyvin poikkeava muista.. ei pelkästään näitä kommentteja lukiessa vaan ylipäätänsä. olin vapaaehtoistyöntekijänä sotilaskodissa tuttavani kanssa ja poikaystäväni oli varusmiehenä 🙂 en saanut häntä sen viikonlopun jälkeen mielestäni, ja koska ei ollut sallittua kysellä nimiä/puhelinnumeroita puoleen tai toiseen, niin sattuman ja monen mutkan kautta löysin hänet facebookista 🙂 4,5v yhdessä ja olen onnellisempi kuin koskaan ennen! <3

    • Jonna kirjoitti:

      Vau! Sulla kävinkin hyvä tuuri, että löysit hänet facebookista. Vai olisiko ollut kohtaloa? 😉

  15. H kirjoitti:

    Omani tapasin ihan yliopistolla. Olin aloittanut vuotta aikaisemmin ja syksyllä kun uudet opiskelijat tulivat, kävelin rappusissa miestäni vastaan ja katseemme kohtasivat. Muistan tuon niin elävästi kun katsoimme ”sen yhden sekunnin liikaa” suoraan silmiin ja jäin miettimään, että kukakohan tuo on 😀 Tämä ensimmäinen kohtaaminen on jäänyt miehellenikin mieleen. Meni puolisen vuotta, että ajauduimme samaan tapahtumaan ja juttelemaan. Sen jälkeen aina hassusti lyöttäydyimme toistemme seuraan jos jossakin opiskelijariennoissa näimme. Ei siinä kauaa mennyt kun hän pyysi minua ulos ja sillä tiellä ollaan vieläkin 🙂 Nyt kaksi vuotta yhdessä ja voin sanoa, että tiedän hänen olevan se oikea. Sen vaan tietää, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin.

    Olen itsekin nettideittailut aikaisemmin ja ihan kunnolla. Varmaan 15 treffit on tullut sitä kautta käytyä eli tiedän mistä puhun 😀 Ihan rehellisesti sanottuna mua nolottaisi kertoa sukulaisille ja ystäville jos olisin tavannut mieheni netissä. Kai sit olen perinteinen ihminen ja uskon tällaisiin imeliin love at first sight -rakkaustarinoihin 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Oi, tuo on ihana tunne kun tietää toisen olevan ”se oikea”. Mullakin on monta pidempää suhdetta takana, mutta nykyisen kohdalla sen vain tiesi.. En osaa selittää, mutta kyllä sen vaan tietää!

      Meillä oli vähän sama tilanne eli katseet kohtasivat ensi kerran ”sen sekunnin liikaa” ja siitä se kiinostus sit heräsi. Pari kk tästä hetkestä oltiinkin jo tiiviisti yhdessä!

  16. jennaa kirjoitti:

    Täällä ilmoittautuu myös yksi netistä elämänkumppaninsa löytänyt! Me viestiteltiin muutama päivä ja sitten nähtiin kahvilassa. Voin sanoa, että sekin oli kyllä ”rakkautta ensi silmäyksellä” 🙂 Nyt, melkein 7 vuotta myöhemmin, ollaan oltu jo pari vuotta onnellisesti naimisissa!

    • Jonna kirjoitti:

      Ihana tarina 🙂 Tapaamisen järkkääminen mahdollisimman pian on varmasti hyvä idea ettei ehdi tulla mitään tiettyä mielikuvaa toisesta! Ihan parasta, jos eteen vielä käveli se ”love of your life” <3 Nää tarinat on jotain aivan uskomattoman ihania ja koskettavia!

  17. Sannukka kirjoitti:

    Mä olen tavannut seurustelukumppanini baarissa. Jotenkaan en enää 32-vuotiaana usko siihen yhteen ja oikeaan. Rakkaus voi loppua monesta syystä. Toisinaan elämät vain lähtevät eri suuntiin. Ikuiseen ystävyyteen ja sielunkumppanuuteen uskon romanttista rakkautta enemmän.

    • Jonna kirjoitti:

      Rakkaus voi tosiaan loppua monesta syystä, mutta niissä tapauksissa mä uskoa, että niin kuului tapahtuakin. Niin onko sitä yhtä ja oikeaa sitten olemassakaan? En osaa sanoa. Ikuiseen ystävyyteen ja sielunkumppanuuteen uskon minäkin!

  18. Teme kirjoitti:

    Toivottavasti ihmiset tajuaisivat lopettaa sen yhden oikean etsinnän kun meitä on täällä maailmassa niin paljon, että sopivia kumppaneita löytyy jokaiselle ainakin tuhansia.

    Myös etsintä on monella, varsinkin naispuolisella, täysin vääristynyttä alusta asti. Luotetaan typeriin ensivaikutelmiin, laaditaan ihannelistoja toisen ominaisuuksista ja taustoista ikään kuin noilla oikeasti olisikin väliä. Ei aidolla heittäytymiskyvyllä, eli joka tytön omaamalla ”spontaaniudella” pitäisi moisia rajoitteita itselleen asettaa ja myöhemmin itkeä, että missä ovatkaan kunnon miehet 😀

    Itse ajattelen omien vaatimusteni olevan aika vähäiset. Kunhan sillä toisella olisi pituutta päälle sataseitsemänkymmentä ja maha sen verran pieni että varpaat näkee sen yli. Harmi, että nämäkin ovat nykyään todella paljon vaadittu.

    • Jonna kirjoitti:

      Niin onko sit yhtä ja oikeaa olemassakaan? Se oliskin hauska tietää! Monilla on todella tarkat kriteerit miltä kumppanin tulisi näyttää ja minkälainen olla. Mä olen huomannut, että oma maku on muuttunut vuosien myötä ja mulla on ollut hyvinkin erilaisia seurustelukumppaneita.

      Haha, mä en mahtuis sun kriteereihin 😀

  19. Larppa kirjoitti:

    Haluaisin puuttua tuohon sanaan ”täydellinen”. 😉 Kolme vuotta oon poikakaverin kanssa yhdessä ollut ja ”löysin” täydellisen kumppanin kun tajusin jokin aika sitten, ettei kukaan meistä ole täydellinen. 🙂 Vikoineen ja virheineen ukkoni on minulle paras kumppani!
    Niin jaa missä tavattiin? Deviantart.comissa, hiljalleen toisiimme tutustuen. 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Tarkoitinkin, että täydellinen juuri sinulle. Vikoineen ja virheineenkin kumppani voi olla täydellinen! Kaikissa meissähän virheitä ja vikoja on, mutta uskon niistä huolimatta olevani juuri se täydellisin kumppani mun miehelle. Ainakin tällä hetkellä 😀 Tulevaisuudestahan ei kukaan tiedä.

  20. fityoutoo kirjoitti:

    Haha, me tavattiin mun miehen kanssa Facebookin deittisovelluksessa. Siihen aikaan aika moni kävi suomi24:sen kautta treffeillä, oli mullakin siellä ilmoitus, mutta suurin osa oli aika menetettyjä tapauksia ainakin ne jotka mulle kirjoitteli. Mä olen niin hemmetin kranttu, että kun tapasin nykyisen, niin tiesin noin viidessä minuutissa, että jahas tästä taitaa tulla mun lapseni isä! Ja niin tulikin! Varmaan riippuu ihmisestä, mutta mulla on edelleen näin 5,5v:n jälkeen, että homma vaan paranee päivä päivältä! Mun mies on kaikin puolin unelmieni mies, eikä oikeastaan muuta miinusta ole, kuin se, ettei häntä kiinnosta jääkiekko pätkääkään 😀 !!!

    • Jonna kirjoitti:

      No aika vähän miinuksia sit on 😀 Ja todellakin paranee päivä päivältä! Sama meillä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *