Hae
Palasia Arjestani

En ehkä koskaan mene naimisiin

Processed with VSCO with a5 preset

Lukijan toiveesta avaan nyt vähän ajatuksiani avioliitosta ja siitä miksi minä en ole mennyt naimisiin. Tai siis me. Kaksihan siihen käsittääkseni aina tarvitaan 😀 Meillä on miehen kanssa jo kohtuullisen pitkä yhteiselo takana. Syksyllä tulee täyteen 11 yhteistä vuotta ja mun mittapuulla se on melko pitkä aika katsella samaa naamaa päivästä toiseen. Nuorempana seurustelusuhteet kestivät max 1,5 vuotta ja sitten alkoi kyllästyttää. Parikymppisenä mietin tällaisen suhteen lopetettuani, että jaksanko oikeasti koskaan katsella yhtäkään miestä pidempään. Sitä oikeaa ei vain tuntunut löytyvän ei sitten millään. Alkuhuuman kadottua mun kiinnostus lopahti täysin ja luulin ettei sellaista miestä ole olemassakaan, joka saisi mun kiinnostuksen pysymään yllä pidempään.

No sitten tuli se päivä, kun eräs isokokoinen mörökölli käveli eteen. Siitä se pikku hiljaa lähti. Tämä mies vei multa jalat alta täysin, mutta koko ajan mietin loppuuko tämäkin suhde reilun vuoden jälkeen. Ei loppunut. Aika pian muutettiin yhteen ja reilu vuosi yhdessä oltuamme ostettiin asunto. Siitä parin vuoden kuluttua mentiin kihloihin. Treenattiin molemmat ahkerasti eikä kiire ollut minnekään. Sovittiin, että naimisiin mennään, mutta mennään sitten kun siltä tuntuu. Tuli muutto Helsinkiin ja tyttö syntyi, kun yhteisiä vuosia oli vietetty jo kuusi. Aika kului todella nopeaan! Välillä mietittiin josko mentäis naimisiin, mutta asia jäi puheiden tasolla.

Ja nyt yhteisiä vuosia on jo reilu 10 ja edelleen asia mietitään. Mitään esteitä avioliitolle ei ole eikä kyse suinkaan ole siitä ettei toinen sitä haluaisi. Mulla ei ole koskaan ollut palavaa halua päästä naimisiin saati järjestää kirkkohäitä. En kaipaa suuria bileitä tai lahjamäärää. Häämatkan voisin kyllä ottaa 😀 En tiedä miksi näin ajattelen, mutta avioliitto ei ole mulle kovinkaan tärkeä asia. Onhan sillä tietysti tiettyjä juridisesti kannattavia puolia (perinnönjako, taloudelliset sitoumukset, elatusvelvollisuus jne), mutta siinä ne sitten onkin. Testamentin voi tehdä avoliitossakin ja raha-asiat on ainakin vielä toistaiseksi tasaveroiset ja ihan kunnossa. En sano ettenkö koskaan menisi naimisiin, mutta aika epätodennäköistä se on. Ja jos saadaan joskus yhteinen aivopieru ja päätetään yhtäkkiä halutakin naimisiin niin sen tehdään maistraatissa. Mä vaan en jaksa mitään häähössötyksiä.

Mun naimisiin menemättömyydelle ei siis ole mitään järkevää selitystä. Ei vaan ole tuntunut tärkeältä. Meillä on ihan hyvä näin ja rakkautta riittää ilman avioliittoakin. Enkä usko, että avioliitto muuttaisi asiaa suuntaan tai toiseen. Yhteinen asuntolaina ja lapsi kyllä sitoo meitä aika vahvasti yhteen, ei siihen avioliittoa (tällä hetkellä) tarvita. Satuin eilen lueskelemaan mun luonnehoroskooppia ja sielläkin sanottiin ettei vesimies ole avioituvaa tyyppiä 😀

Mitäs ajatuksia teillä avioliitosta? Haluatteko naimisiin tai oletteko jo menneet? Kirkkohäät vai maistraatti?

29 kommenttia

  1. Janna kirjoitti:

    Tämä vesimies meni oman vesimiehensä kanssa naimisiin kolme kertaa. 😉 Herra vesimies tosin sanoi suhteen alussa, ettei koskaan mene naimisiin, mutta kuinkas sitten kävikään. Ensin maistraatissa sanottiin tahdon, siitä viikonpäästä juhlittiin häitä Thaimaan rannalla ja syksyllä sitten vielä siunattiin liitto kirkossa ja pidettiin perinteiset juhlat. Tuppaa noi hääpäivät aina unohtumaan kummaltakin. 😀

    Maaliskuussa tulee 10v. täyteen avioliittoa. Pitäisikös sitä pitää ”valojen uusinta”? 😀

    Ps. Mitä sitä naimisiin menemään jos ei siltä tunnu. Pääasia, että rakkautta riittää. <3

    • Jonna kirjoitti:

      Ja vielä kolme kertaa!Huh huh 😀 Mutta joo, mistäpä sitä tietää miten käy. En ainakaan sano etten koskaan mene naimisiin, mutta tuskin koskaan 😉 Ei voi tietää! Pääasia on, että rakkautta riittää ja yhteiselo on mukavaa <3

  2. Jaana kirjoitti:

    Voin kertoa että isäsäsi nuorin serkku Musakoiden puolelta meni naimisiin ja”unohtivat” kertoa kellekään ? Virkansa puolesta kuulema todistivat ?

    • Jonna kirjoitti:

      No mutta kyllähän tuollaisen tapahtuman helposti ”unohtaa” 😀

  3. Maria kirjoitti:

    Leskeneläke 😉 pitää mennä naimisiin ennen kuin täyttää 55, muuten ei ole oikeutta!

    • Jonna kirjoitti:

      No siihen on onneks vielä pitkä aika! Mutta toi on kyllä hyvä syy 😉 Toisaalta eihän sitä tiedä milloin yhteiselo katkeaa eli kannattais varmaan mennä heti naimisiin!

  4. S kirjoitti:

    Mä en ikinä oo halunnu kirkkohäitä mutta aina oon naimisiin aatellu että menen joskus. Ensimmäisen lapsen jälkeen kerrottiin molempien vanhemmille millon tulla maistraattiin ja siellä sitten kertomatta muille mentiin naimisiin. Enkä oo koskaan katunu sitä päätöstä. JA tästäki on nyt sitten jo yli 7 vuotta.

    • Jonna kirjoitti:

      En mäkään usko, että katuisin jos menisin naimisiin. Ei vain ole tällä hetkellä mitään ”syytä tai pakotetta” mennä. Mutta onhan naimisiinmenossa enemmän hyviä kuin huonoja puolia!

    • S kirjoitti:

      Sama S muistaakseni yhä, hyppäsin uusimmasta postauksesta lukee näitä ja oon aika varma että tää oli mun kirjotus 😀

      Mutta siis oon tarkottanu tolla ”en oo katunu” sitä että mentiin naimisiin salaa eikä vietetty isoja häitä, vaikka eipä tuolla niin merkitystä oo 🙂

  5. sara kirjoitti:

    Kyllä ehottomasti haluan naimisiin! Rakastan suunnitella juhlia! <3 Ja haluan poikaystäväni kanssa naimisiin ja meijän elämä kyllä olennaisesti muuttuu naimisiinmenon jälkeen. 🙂 Yhteenmuutot ja asunnon ostot ja lapset jos on tullakseen niin tulee sen jälkeen. 🙂 Ihanaa mielestäni 😀 Oottaa jotakin. Toki kaikki tekee omat ratkaisunsa 🙂 Itellä ollut aina haave päästä naimisiin 😀

    • Jonna kirjoitti:

      Silloin elämä kyllä muuttuu, jos kaikki nuo asiat tapahtuvat vasta naimisiinmenon jälkeen! Se on ihan totta 🙂 Meillä taasen kaikki nuo on tapahtuneet jo aikapäiviä sitten niin elämä tuskin muuttuisi mihinkään, vaikka virallisesti aviopari oltaisiinkin. Mäkin tykkään käydä häissä ja ylipäänsä häät on kivoja, mutta en itse sellaisia jaksaisi alkaa järjestelemään!

  6. Heidi kirjoitti:

    Nykyään moni asia hoituu niin hyvin vaikka ei naimisiin meneisikään, joten en ihmettele jos ei tahdo naimisiin mennä. Sitten se että kun moni Suomessa ei ole enää hengellistä sorttia, niin kukas sitä on pakottamaan alttarille halukko selässä 😀 Itse menin naimisiin sekä maistraatissa että temppelissä Intiassa, ja kirkkohäitä juhlitaan vuoden päästä. Olen jotenkin aina ollut sillä linjalla että olisihan se kivaa jos olisi virallisesti pari, sitten kun se oikea astuu kohdalle. Ja jotenkin se hengellinen siunaus on myös aika tärkeä asia, vaikka me miehen kanssa ei järin uskonnollinen olla, koemme itsemme enemmän buddhalaisiksi. Mutta sellainen universaallinen yhteensitoutuma kyllä tuntuu ainakin meidän liittoa lujittavan jollai jännällä tavalla 😛

    • Jonna kirjoitti:

      Ehkä tuo parisuhteen virallistaminen olisi se kaikista paras seikka! Oma fiilis on se, että tässä se oikea ihminen nyt on eikä sitä avioliitto tai sen puuttuminen miksikään muuttaisi. Elämä on tällä hetkellä hyvä näin. Ehkä sitten joskus? En sano ehdotonta eitä avioliitolla, mutta tällä hetkellä se ei mahdu mun ajatusmaailmaan. En tosin kieltäytyisi jos mies nyt ehdottaisi maistraattiin menoa!

  7. HS kirjoitti:

    Aina olen halunnut mennä naimisiin, teininä näin itseni viettämässä perinteisiä kirkkohäitä.No kuinkas kävikään?

    Neljän vuoden seurustelun ja kahden lapsen jälkeen meidät vihittiin, maistraatissa. Maistraattiin kutsuttiin molempien vanhemmat, naimisiinmenoa juhlittiin syömällä ravintolassa hyvin ja seuraavana päivänä lähdimme lyhyelle häämatkalle.
    Avioitumisaikeistamme ei kerrottu etukäteen kuin vanhemmille ja lapsille.

    Minua ahdistaa pelkkä ajatus häiden järjestämisestä, määrästä rahaa, joka isoihin häihin kuluisi. Polttarit, huomion keskipisteenä oleminen.
    Kaksi ja puoli vuotta vihkimisen jälkeen ei mielipiteemme ole muuttunut miksikään. En ole kokenut kateutta muille hääpareille ollessani vieraana hääjuhlassa eikä mieskään haikaile ”kunnon” juhlien perään.

    Syy miksi menimme naimisiin oli rakkauden lisäksi se, että mieheni on ollut rauhanturvatehtävissä useamman kerran ja jos hänelle olisi sattunut jotain niin asemani olisi ehkä paremmin turvattu eikä tarvitsisi taistella/säätää korvausten kanssa.
    Niin ja onhan minulle yhteinen sukunimi lasten ja miehen kanssa tärkeä juttu..

    • Jonna kirjoitti:

      Sulla on aika lailla samanlainen ajatusmaailma avioliiton suhteen kuin mullakin! Olen miettinyt, että jos joskus naimisiin mennään niin se on maistraatissa kertomatta kenellekään. Myöhemmin voisin järjestää jonkin illallisen lähimmille perheenjäsenille ja ystäville, mutta ei mitään isoja kemuja.

      Ehdottomasti tuo avioliiton tuoma turva korvausten ym osalta onnettomuuden sattuessa olisi minullekin tärkeä asia. Mä olen itseasiassa miettinyt sukunimen vaihtoa ilman avioliittoakin! Saa nähdä mitä tulevaisuudessa tapahtuu 😉

  8. sale kirjoitti:

    Mä en oo koskaan haaveillu kirkkohäistä. En tosin enää kuulu kirkkoonkaan. Voisin pitää hääjuhlat mutta kirkkoon mua ei saa! 😀 Tosin mun omat vanhemmatkaan ei oo naimisissa vaikka vuosia on takana yli 20, että saattaa kotoa tulla tällaset!

    • Jonna kirjoitti:

      Mun vanhemmat erosi kun olin 13-vuotias. Mun silmissä avioliitto siis ei ole tae onnellisesta ja pitkästa parisuhteesta. Sen voi saada ilman avioliittoakin, mutta on naimisiinmenolla toki puolensakin, sitä en voi kieltää! Ehdoton ei kuitenkin kirkkohäille ellei joku muu niitä puolestani järjestä 😀

  9. Kintsu kirjoitti:

    Meillä on aika samanlaiset ajatukset. Tammikuussa tuli 11 vuotta yhdessäoloa täyteen, 10 vuotta niistä kihloissa. En ole ikinä oikein välittänyt naimisiin menosta. Niin kuin joku muukin oli kommentoinut niin ahdistaa jotenkin se keskipisteenä oleminen ja rahan laittaminen yhteen ainoaan päivään. Monet aina kyselee meiltä, että no joko te nyt menette naimisiin ja milloin tulee toinen lapsi. Kyllä tekisi joskus mieli sanoa suoraan että mitäs se kenellekään kuuluu. 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Samat on kyselyt meilläkin 😀 Onneksi ei kaikki olla samanlaisia! Miehen serkun häät on tulossa tänä kesänä ja minusta häät on tosi kivoja, kunhan ei tarvitse itse järjestää! Kauhulla olen kuunnellut summia mitä häihin laitetaan. Mieluummin veisin lähimmät ihan vain johonkin hyvään raflaan syömään ja nauttimaan illasta. Olisi aiankin meidänlaiset häät, kummatkin kun tykätään hyvästä ruuasta muttei mistään hössötyksestä saati keksipisteenä olemisesta.

  10. Suvi kirjoitti:

    Menin naimisiin pääosin juridisista syistä (huh kun karua :)!. Perimiset lasten nimet yms hoitui kerralla. Tämä siis ei tarkoita etten ottaisi sitoumuspuolta vakavasti, se vaan oli hyvin vahva ennen papereitakin. Monella lapsellisella hääparilla on varmasti sama fiilis. Häät oli hyvän kokoiset kun on iso suku, mutta melko epämuodolliset ja prinsessajuttuja ei ollut, en joutunut liikaa olemaan keskipisteessä.

    • Jonna kirjoitti:

      Karua mutta totta, juridiset seikat olisi itsellekin ne tärkeimmät. Tiedetään molemmat, että rakkautta on ilman avioliittoakin eli ei elämä muuksi tästä muuttuisi! Mutta juridisten seikkojen vuoksi varmasti itsekin naimisiin menisin 😉

  11. Sanna kirjoitti:

    Ei ole päivä prinsessana kaikkien naisten haave, vaikka kovasti koetetaan kaikkialla yleistääkin! Me mentiin kymmenen vuoden yhdessä olon jälkeen maistraatissa naimisiin ihan kahdestaan, kukaan ei tiennyt tapahtumasta etukäteen. Ei oltu kihloissa, eikä ollut tarkoitus avioitua koskaan. Avioliitto ei meidän kummankaan mielestä ollut millään tavalla välttämätön, koska lapsiakaan ei ole ja tuskin koskaan tuleekaan. Miehellä iski kuitenkin tilapäinen mielenhäiriö ja varoen ehdotti avioitumista 😀 Toki suostuin epäröimättä, koska haluan lopun elämäni hänen kanssaan taapertaa. Vaikka me ei naimisiin menosta haaveiltu, niin on kyllä ollut mukavaa elellä miehenä ja vaimona, vaikkei suhde tietenkään entisestä miksikään tuona yhtenä päivänä muuttunut 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Mä niin haluaisin nähdä sen päivän, että mun mies ehdottaisi avioitumista. Ollaan toki asiasta puhuttu, mutta silti 😀 Varmaan pyörtyisin siihen paikkaan!

  12. Smy kirjoitti:

    Myö karataan kahdestaan ulkomailla naimisiin 🙂 Kantsii kuitenkin muistaa sitten testamentit yms. paperit kuntoon jos ei avioliittoon aio, ja mieluummin sitten ennemmin kuin myöhemmin 🙂 Ja taisi joku jo siitä lesken eläkkeestäkin sanoa. Eipä sen rahan takia naimisiin mennä, mutta on sitä tulevaisuutta silti hyvä miettiä askel pidemmälle 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Oijoi, ihana ajatus! Sopisi mullekin 😉 Jep, noita testamentteja sun muita täytyy tosiaan miettiä. Täytyykin asia ottaa puheeksi..

  13. An_na kirjoitti:

    Oon aina haaveillut isoista häistä, kuvitellut mielessäni alttarille kävelemiset, ruuat, hääpuvut, morsiusneidot, kaiken! Mutta kun oikea mies osui kohdalle, ei mikään kuviteltu ollutkaan enää tärkeää. Mentiin maistraatissa naimisiin, ihan kahdestaan. Ei todistajia, ei ketään ylimääräistä, se oli vain meidän kahden oma päivä. Syötiin paremmassa ravintolassa illalla ja oltiin onnellisia. <3
    Syy naimisiin menolle oli ihan puhtaasti rakkaus. Eikä ole parempaa tunnetta kun mies kutsuu mua vaimoksi.

    • Jonna kirjoitti:

      Oih, kuulostaa ihanalta! Tuo olis just meillekin passeli tapa avioitua 🙂

  14. Anne kirjoitti:

    Yksi pointti on myös perintöverotus ja puolisovähennys. Tosin jos parilla on yhteinen lapsi, on asema sama kuin avioparilla, mutta lapsettomalla parilla kannattaa tämä huomioida. Ja testamentin lisäksi kannattaa tehdä myös edunvalvontavaltakirja, olipa naimisissa tai ei.

    • Jonna kirjoitti:

      Täytyy painaa mieleen nämäkin. Ehkä se olisi viisas ratkaisu mennä naimisiin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *