Hae
Palasia Arjestani

Maanantaina leikkaukseen – Vinkkejä kaivataan!

Processed with VSCO with c1 preset

Huh, minkä puhelun sain eilen varttia vaille kaksi iltapäivällä. Minähän soitin torstaina Töölön sairaalaan ja tiedustelin miksi mulle ei ole tullut vielä leikkauskutsua, vaikka ortopedi puhui kolmen viikon jonosta. Puhelimen päässä oli varsin hämmentynyt jonohoitaja, joka totesi jonon olevan melkein puolen vuoden mittainen! Hyvällä tuurilla pääsisin kesäkuun lopussa leikkaukseen, mutta huonommalla vasta loppusyksystä. Totesin etten todellakaan voi odotella tämän olkapään kanssa enää syksyyn. Pakko olisi alkaa kerämään rahaa yksityisen puolen operaatioon. Jonohoitaja lupasi tiedustella vielä ortopediltä miksi hän oli luvannut minulle operaation niin lyhyellä aikataululla ja niin minä jäin odottelemaan.

Olin jo asennoitunut ja vähän murehtinutkin asiaa. Jostain pitäisi saada useampi tonni rahaa, että saan olkapään kuntoon. Tolpalleko tässä pitäisi lähteä rahoja tienaamaan? Duunivuoro oli lopuillaan ja hörpin labrassa kahvia kun puhelin soi. Jonohoitaja Jorvin sairaalasta tiedusteli josko tahtoisin tulla maanantaina leikkaukseen. Oli tullut peruutuspaikka. Jaa että halusinko!? Todellakin halusin. Siitä alkoi kauhea hässäkkä järjestellä työkuvioita uusiksi ettei muut jää pulaan mun yllättävän ja nopean vahvuuksista pois jäämisen vuoksi. Ainakaan seuraavaan kuukauteen en ole työkuntoinen. Huonolla tuurilla olen poissa jopa kolme kuukautta.

Maanantaina siis alkaa vähän erilainen elämä yksikätisenä ja moni asia askarruttaa. Miten puen vaatteet? Entä suihkussa käynti? Kuka laittaa mun tukan kiinni ja kasaa ens viikolla saapuvan kekkilä kasvatusjalustan? Kuka kirjottaa mun postaukset ja ottaa kuvat? Pitääkö sitä kantosidettä käyttää yötä päivää? Kertokaapa te joilla on kokemusta asiasta!

Mut hei, ihan kohta oon takas salilla. Parempana kuin koskaan!

10 kommenttia

  1. Annukka kirjoitti:

    Mahtavaa, et pääset näin nopeesti leikkaukseen!! Ja samaan aikaan oon niin kateellinen sulle, itse jo muutaman kuukauden jonossa kärvistelleenä ja kovien kipulääkkeiden kanssa eläessä. Saitko leikkausajan sille sun ortopedille vai jollekin vain? Mulla on joskus ranne leikattu ja pari ekaa päivää tarvitsin kaikkeen apua, mutta aika nopeesti oppi toimimaan yhdellä kädellä. 🙂 Toivottavasti selviät mahdollisimman lyhyellä sairaslomalla!

    • Jonna kirjoitti:

      Mä olen aika ihmeissäni itsekin miten nopsaan järjesty! Kannattaa sunkin soitella sairaalaan ja kysellä peruutuspaikkoja. Itse pääsin juurikin peruutuspaikalle. Ainoa huono puoli on se ettei mua nyt leikkaa se tuttu ortopedi vaan joku ihan toinen. Toivottavasti tekee hyvää jälkeä! Huomenna se sitten selviää, että kuinka pitkä saikku on tulossa…

  2. jennaa kirjoitti:

    Oho! Saitpas nopsaa leikkausajan ja hyvä niin 🙂 En oo ihan varma onko sulla toipuminen samanlaista kuin mulla, mullahan laitettiin muutama sidos pitämään olkanivel paikoillaan, kun tuppasi lähtemään sijoiltaan. Kantosidettä piti pitää sekä päivällä että yöllä, jolloin se piti vielä tukea sellaisella sen takaa vedettävällä remmillä. Mä en pystynyt nukkumaan muutamaan viikkoon kuin selällään iso kasa tyynyjä selän alla. Kipuja oli leikkauksen jälkeen pari päivää enemmän, mutta ne helpotti kohtuullisiks melko pian. Tukkaa en saanut ite millään kiinni ja siinähän oli miehellä sit opettelua 😀 Samoin haastetta toi mm. pukeminen ja suihkussa käynti. Ja dödön käyttö! Käytin lähinnä löysiä t-paitoja, jotta kättä ei tarvinnut väännellä yhtään. Ainoa kivuton asento mulla oli aluksi vain se, että roikotin kättä alaspäin ilman kantosidettä.

    Tulipas sekava kommentti 🙂 Mun blogista löytyy tarkemmin noita olkapääleikkaus & -toipuminen juttuja. Tsemppiä kovasti leikkaukseen, hyvin se menee 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Huh, elämä saattaa olla ensi viikolla hieman hankalaa, mutta ehkä siihen tottuu ja pystyn elämään suht normaalia elämää! Mies sitten saakin opetella laittamaan mun tukkaa 😀 Oli varsin mielissään tiedosta. Not 😀

  3. Emppu kirjoitti:

    Pakko kommentoida, kun on itsellekin niin ajankohtainen asia vielä. ”Hiljainen” lukija täällä. 😊 Mun oma olkapää leikattiin tammikuun lopussa samasta syystä kuin edellisellä kommentoijalla eli kypsyin jatkuviin sijoiltaan menoihin ja siihen, ettei käteen voinut yhtään luottaa.
    Myös mä käytin kantosidettä ensin 3 viikkoa yötäpäivää ja vielä viikon öisin. Pahimmat kivut kestivät noin viikon, mutta nukkuminen tuotti kyllä haasteita vielä töihin paluunkin jälkeen. Piti opetella nukkumaan selällään ja tosiaan aluksi puoli-istuvassa asennossa, käsi tyynyillä tuettuna. Saikutin kuutisen viikkoa, mutta teenkin ”vain” toimistohommia.
    Hiuksia en saanut kiinni, yksinelelijä kun olen. Kävin ostamassa muutaman pannan. 😊 Hiusten peseminen yhdellä kädellä oli haastavaa, aikamoinen peikko olinkin sitten täällä, tosin talvella pipo pelasti. Piilareiden laittamiseen opettelin uuden tyylin ja kummasti sitä oppi myös meikkaamaan eri tavalla. Paitojen pitää olla venyviä ja erilaisia neuletakkeja ja huppareita tuli käytettyä paljon. Urheilurintsikat oli muuten haastava pukea vielä pitkään. Kävin ostamassa sellaiset, joissa on vetoketju edessä. Mutta ihmeen hyvin sitä pärjää ykskätisenä ja sulla on kuitenkin perheestä paljon apua. Mulle hankaluuksia tuotti esim. pyykkien ripustaminen ja pussilakanan vaihto. 😅
    Käden jumppailut aloitettiin heti ja kävin fyssarilla säännöllisesti. Ortopedin tarkastus oli vasta 3 kk:n kohdalla ja hän antoi sitten vajaa kk sitten mulle luvan tehdä kaikkea. Tai no en saa roikkua tai heittää vielä mitään, mutta muuten.
    Urheilutauko teki kyllä tiukkaa. Maltoin olla salilta pois kuukauden, mutta sitä ennenkin tein jotain kotitreenejä ”järki mukana” eli jalkoja ja keskivartaloa kättä rasittamatta ja kävelin paljon. Käden treenailuihin tuli pikkuhiljaa kuminauhaliikkeitä mukaan ja painoja otin käsiliikkeisiin mukaan oikeastaan vasta tuon lopputarkastuksen jälkeen. Mutta kyllä oli heikko tuo leikattu käsi alkuun ja kaikki liikkeet sattuivat, nyt n. kk:n treenien jälkeen alkaa vähän jo sujumaan ja painotkin ovat nousseet mukavasti.
    Omasta leikkauksesta siis nyt n. 3,5 kk aikaa ja treenailen jo melkein kaikkea. Käsi on vielä hieman jäykkä + tietyt liikeradat ovat vielä kivuliaita (esim. tangosta on vaikea pitää kiinni kyykätessä) ja puolierot on aika isot, mutta pikkuhiljaa.. Olettaisin, että syksyllä tilanne alkaa olla jo suht normaali, kun aika nopeasti tässä ollaan edistytty kuitenkin. Ja ainakin kärsivällisyys on tässä prosessissa kasvanut, jos ei muuta.. 😅 Ja toivon, että mun kädestä tulee nyt luotettava eikä aina tarvitse miettiä, että mitä pystyy tekemään, kun piti pelätä sijoiltaan menoja.
    Koneella kirjoittaminen onnistuu muuten käsi kantositeessä, itsehän naputtelin gradua sairaslomalaisena. 😊

    Tsemppiä leikkaukseen, hyvin se menee!

    • Jonna kirjoitti:

      Siis alkaako kuntoutus heti? Mä oon ihan pihalla näistä jutuista. Moni sanoo, että suurin osa liikkeistä on alkuun todella kivuliaita mutta niitä on vaan pakko tehdä. Kuulostaa inhottavalta! Mutta toisaalta odotan sitä aikaa kun käsi alkaa toimimaan normaalisti. Ihana ajatus <3 Huh, ehkä mä selviän hengissä.. jännittää aivan hemmetisti enkä varmasti nuku ensi yönä tippaakaan.

  4. Outi Karita kirjoitti:

    Tsemppiä leikkaukseen ja toipumiseen! <3

  5. Sanna kirjoitti:

    Täällä myös yksi leikattu (jatkuva olkapään paikaltameno + repeämä korjattu ankkureilla). Kipulääkkeet yllättivät niiden väsyttävällä vaikutuksella, en jaksanut kävellä edes talon ympäri ilman että voimat loppui. Viikon päästä leikkauksesta kun lopetin kipulääkkeet (Panacod, eli aika tujut) niin jaksoin jo kävellä kaupalle. Eli varaudu siihen, ettei tosiaan voimia riitä mihinkään ja tietenkin, että pienetkin tömäykset tuntuu aika inhottavilta. Nukkumiseen avuksi tyynyt yms, että saa tuettua itsensä istuma-asentoon. Ekan kuukauden yöunet olivat kyllä vähän niin ja näin… Mitella on todella hiostava myöskin :/ KÄRSIVÄLLISYYTTÄ, sitä en voi korostaa liikaa. Itsellä toipuminen ei mennyt niin kun olin toivonut, tuossa Emppu kirjoitti että 3,5kk päästä oli kaikkea treenaamassa. Toki leikkaukset ja korjaukset on aina erilaisia, mutta itse pääsin alavartaloa treenaamaan vasta kk päästä, koska ei vain ollut voimia ja liikkuminen oli hidasta ja hankalaa, kun sattui. Kuntoutus aloitettiin samantien, eli käden suoristamista, ranteen pyörittelyä yms tosi pieniä juttuja. Kuminauhajumppa yleensä aloitetaan kai noin 1-2kk päästä, itse pääsin aloittamaan vasta 4kk kohdalla kun liikeradat eivät palautuneet tarpeeksi nopeasti. Painoilla aloitin treenaamisen vasta 6kk kohdalla, nekin ihan kilon kässäreistä… En halua masentaa, mutta antaa myös realistisen kuvan ettei lääkärien antamat ”aikarajat” aina pidä paikkaansa, ja että varaudu että tiedossa on ainakin puolen vuoden projekti. Kehitys kuitenkin menee eteenpäin ja ainakin joka toinen viikko näkyy edistymistä 🙂 Nyt on leikkauksesta minulla 7kk ja vieläkään ei liikerata ole ulkokierrossa täysin kunnossa, mutta treenit on jo täysillä käynnissä. Painot toki tippui leikkauksen jälkeen noin kolmasosaan, eli ego kannattaa jättää naulakkoon kun salille menee ekoja kertoja 😀 Todella tuskainen tie ollut itsellä, mutta nyt alkaa olla kunnossa ja kuitenkin se puolikin vuotta on todella lyhyt aika kun saa käden kuntoon loppuelämäksi 🙂 Tsemppiä!

    • Jonna kirjoitti:

      Panacodit on mullakin käytössä mutta yllättävän vähän ne väsyttää. Ei tosin muutenkaan huvita kovin kummoisia vielä tehdä kun tosiaan pienetkin virheliikkeet tekee tosi kipeetä! Päivä kerrallaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *