Hae
Palasia Arjestani

”Äiti, millon mä saan pikkusiskon?”

Processed with VSCO with c1 preset

Niin, tätä keskustelua käydään meillä nykyään melko usein. Toisinaan hän kaipaa isosiskoa, mutta kun kuulee että sellaista on tässä vaiheessa vähän vaikeaa hankkia, niin pikkusiskokin käy vallan mainiosti. Pikkuveli sen sijaan ei olisi perheeseen tervetullut 😀 Mitään sen kummempaa selitystä en tälle asialle ole vielä saanut, muuta kuin että ei veljiä. Selvähän se. Mulla on itselläni sekä sisko että veli, mutta molemmat ovat sen verran vanhempia etten juuri muista aikaa, kun he asuivat vielä kotona. Muistan veljen bemarin ja kaikki

Tämä lapsiasia herättää meillä keskustelua tasaisin väliajoin. Periaatteessa toinen lapsi voisi tulla milloin vain, sille ei ole mitään esteitä ja olisi varmasti tervetullut. Toisaalta mistäpä sitä tietää voiko toista enää saadakaan, mutta se on sen ajan murheita sitten. Pari iltaa sitten tuli mieleen, että jos meille ei koskaan tule poikaa niin ei ole enää ketään jatkamassa miehen puolen sukuhaaraa. Heidän sukunsa katkeaa tähän. Ei siis mitään paineita 😀 Ehdotin miehelle, että aletaanko pelaamaan sellaista peliä, jossa tehdään lapsia siihen asti kun tulisi poika. Ei suostunut. Kuulemma hänen tuurillaan meillä olisi sitten kymmenen tyttöä. Voisihan se toki mennä niinkin. Heidän puolella suvussa  tyttöjä ja poikia on tullut aika tasaisesti, yleensä vielä niin että kahden lapsen perheessä on molempia yksi. Meidän suku taas taitaa olla poikavoittoista. Mutta niin kuin sanoin, nämä ei ole tämän hetken ”murheita”.

Meidän tyttö on nyt JO 4,5-vuotias. Nimenomaan jo. Aika on mennyt hurjaa vauhtia ja tyttö kehittyy ja kasvaa koko ajan. Nyt hän on ihana pieni prinsessa. Sanavalmis, energinen ja itsepäinen. Kimallusta ja hörhelöitä rakastava. Toisaalta hän pitää kovin paljon myös potkulautailusta, jalkapallosta ja uimisesta. Tytön kasvua kun olen seurannut niin välillä on tuntunut siltä etten halua enää pientä vauvaa, koska elämä nyt on paljon helpompaa.

Toisaalta, juuri nyt voisi olla hyvä aika vauvalle…

4 kommenttia

  1. Heidi kirjoitti:

    Todella rohkea, henkilökohtainen ja hyvä kirjoitus! Kiitos siitä ?
    Ootkos koskaan huomannut, että nykyään kuulee enemmän puhuttavan lapsen olleen vahinko ja samaan hengenvetoon sanotaan, että eihän meillä ollut ehkäisyä käytössä? Harvemmin kuulee tai lukee tällaisia ajatuksia kuin mitä meille lukijoille jutullasi avasit. Kiva joskus näinkin!! ?
    Joskus luin, että syynä ihmisten selittely käytökseen on se, että jos lasta ei kuulukaan tai jos perhe-elämä ei toiminutkaan toivotulla tavalla, niin epäonnistumisen tunne ei olisi niin suuri. Tai ainakin niin selitellään itselle.

    • Jonna kirjoitti:

      Mä olen huomannut ettei lapsen saaminen enää nykyään ole mikään itsestäänselvyys, vaikka olisikin jo yksi lapsi perheessä. Jos jossain vaiheessa toista yritetään niin olen valmistautunut siihen, että kestää. Ensimmäisenkin kanssa meni melkein vuosi! Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan;)

  2. Amanda/sillyblondie.com kirjoitti:

    Vauva-aika on loppujen lopuksi tosi lyhyt. Vuodessahan mini ihmisistä kasvaa jo aika reippaita ja omatoimisia taaperoita. Eikun hommiin vaan! ???

    • Jonna kirjoitti:

      Ensimmäinen vuosi on tosiaan lipuu ohi ihan huomaamatta! Katsotaan miten käy 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *