Hae
Palasia Arjestani

Aina ei ole pakko jos ei huvita

Processed with VSCO

Minä olen kohtuullisen touhukas ihminen, jos ette ole jo huomanneet. Aina en ole ollut tällainen. Nuorempana olin hyvinkin laiska ihminen, joka ei tehnyt mitään ylimääräistä ellei ollut ihan pakko. Kotona ei ollut, koska äiti teki aika lailla kaiken. Muutin omilleni 16-vuotiaana ja alku oli hankalaa. En osannut tehdä yhtään mitään. Edes ruokaa en osannut laittaa enkä siivota eikä ne minua juuri kiinnostaneetkaan. Meni monta vuotta etten juuri urheillut, koska en jaksanut eikä mua huvittanut. Sitten tuli se päivä, kun lähdin kaverini mukaan salille ja hurahdin treenaamiseen täysin.

Processed with VSCO

En oikeastaan tiedä koska minusta tuli tällainen: touhukas, energinen ja aikaan saava. Ehkä se oli vähän jälkeen salihurahdukseni tai vasta lapsen saamisen jälkeen? En ole varma. Rakastan touhuta ja olla aktiivinen. Mun mielestä paras päivä on sellainen, jolloin tekemistä riittää aamusta iltaan. Välissä ehkä pieniä lepohetkiä, mutta omasta halustani. Haluaisin treenata ja urheilla joka päivä. Ihan sama mitä, kunhan vaan saan tehdä jotain kehollani. Kotona viihdyn erinomaisesti keittiössä, mutta myös paikkoja järkkäillen ja kotia siistien. Paahdan sata lasissa huoneesta toiseen, kunnes on aika mennä nukkumaan. Mutta joskus tämä touhukkuus menee yli.

Eilen keittiössä syntyi extemporena munakoiso-mifupizzoja.

Eilen keittiössä syntyi extemporena munakoiso-mifupizzoja.

Nyt mulla on ollut jo muutaman päivän ajan fiilis ettei mikään huvita. Ei huvita treenata eikä tehdä kotona mitään. Mulla tulee nyt väkisin kuuden päivän tauko salilta, mutta suunnittelin käyväni kuitenkin juoksulenkillä, treenaavani kotona ja tekeväni lihashuoltoa joka päivä. Kuinkas on käynytkään? Mikään ei ole huvittanut niin olen vain ollut. En ole tehnyt yhtään mitään. En ole käynyt edes kävelyllä saati venytellyt. Samalla hyvin erikoista minulle, mutta kuitenkin jollain tavalla erilaista ja mukavaa. Kotona olisi tehtävänä montakin eri projektia, mutta en saa niitä edes alulle. Mieluummin istun kahvikupin kanssa sohvalle ja katson hömppäsarjoja. Ja niin olen muuten tehnytkin. Miehelle tuskailin eilen tätä laiskuuttani ja hän heitti aika hyvän pointin: ”Ole kerrankin ja tee mitä huvittaa tai ole tekemättä mitään, jos siltä tuntuu. Aina ei tarvitse olla neljä rautaa tulessa!” Miten oikeassa hän olikaan.

Ehkä kroppa kaipaa välillä lomaa näistäkin jutuista? Aina ei tarvitse jaksaa, jos ei huvita. Kyllä se huvitus tulee vielä takaisin 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *