Hae
Palasia Arjestani

Startti terveellisempään vuoteen

Processed with VSCO with 4 preset

Periaatteessa yritän välttää kaikenlaisten lupausten tekoa. Varsinkin uuden vuoden lupausten. Ne kun tuppaa unohtumaan heti ensimmäisen viikon jälkeen. Piti ihan etsiä olenko viime vuonna tehnyt mitään lupauksia tätä vuotta varten ja olinhan minä! Katsotaanpa onko mikään niistä toteutunut 😀

1.1.2016 kirjoitin näin:

 Tänä vuonna lupaan:

  • Hoidattaa käteni kuntoon heti alkumetreillä. Olkapään lisäksi mulla on vissiin tenniskyynärpää… (kaikki me tiedämme tämän lopputuloksen, joten sanoisin lupauksen toteutuneen :D)
  • harrastaa enemmän juoksemista ja parantaa peruskuntoa (edellä olevasta syystä johtuen olen joutunut juoksemaan enemmän kuin ennen)
  • tehdä entistä enemmän lihashuoltoa (kyllä vain, tämä on toteutunut!)
  • juoda enemmän vettä (ja itse tehtyjä mehuja, ostin eilen mehulingon! ) (mehulinko on myyty pois ja veden juonnin kanssa on vähän niin ja näin…)
  • Panostaa entistä enemmän ravitsemukseen (kohdasta yksi johtuen ravitsemus ei ole aina ollut päällimmäisenä mielessä. Ei siis toteutunut)
  • stressata vähemmän turhanpäiväisistä asioista (sanoisin, että osaan ottaa iisimmin nykyään!)
  • luopua turhasta tavarasta (todellakin! )
  • laittaa projekti tytölle oma huone alulle (tämä tehty!)
  • laittaa eteinen kuntoon (siirtynee ensi vuodelle :D)
  • tavata enemmän kavereita ja käydä useammin leffassa tai syömässä. (toteutui ehkä puoliksi, tsemppaamisen varaa on)

Processed with VSCO with 4 preset

Olen yllättynyt. En edes muistanut koko listan olemassaoloa, mutta niin vain suurin osa lupauksista on toteutunut! En tiedä onko lupaukset jotenkin jääneet takaraivoon raksuttamaan ja olen ”suorittanut” ne unohtamisesta huolimatta. Hyvä niin! Tähän vuoteen on tosiaan mahtunut paljon asioita, joita en välitä muistella, mutta niistäkin olen aina jotain oppinut. Ihminen olen vain minäkin ja saan olla välillä heikko, haavoittunut ja avun tarpeessa. Kaiken läpi ei tarvitse tarpoa yksin. Olen luonteeltani sellainen etten helposti heikkouttani näytä saati apua pyydä, mutta tänä vuonna olen joutunut opettelemaan senkin taidon. Mies hoiti monet asiat kun surin isääni ja kun toivoin leikkauksesta. En tiedä miten olisin pärjännyt ilman häntä…

Lähitulevaisuudessa aion panostaa taas entistä enemmän ravintoon. Jätän herkkuja vähemmälle ja syön enemmän mun treeniä ja tavoitteita tukevaa ruokaa. Mitään dieettejä en aio vetää, vaikka noista vatsamakkaroista ilo mielin luopuisinkin. Mieluummin syön kunnolla, hankin lisää voimaa ja paranna treenituloksia kuin alan polttamaan rasvaa! Ehkä toi vatsakin tiivistyy siinä samalla, toivoa sopii 😉 Tavoitteena on pitää yksi herkkupäivä viikossa, mutta muulloin syön puhtaasti. Toki viikollakin saan herkutella, mutta herkut on vähän fiksumpia ja terveellisempiä valintoja.

Vuonna 2017 lupaan:

  • saattaa projektin eteinen kuntoon päätökseen
  • vähentää tavaran määrää entisestään
  • vähentää ruokahävikkiä kotona
  • syödä fiksummin ja herkutella maltillisemmin
  • treenata kovaa ja fiksusti
  • vähentää ulkomuodosta murehtimista ja keskittyä itse tekemiseen
  • panostaa edelleen liikkuvusharjoitteluun
  • parantaa peruskuntoa lenkkeilemällä
  • opetella neulomaan ja virkkaamaan
  • opetella tekemään enemmän asioita käsilläni ja askarrella enemmän
  • löytää tytölle mieluisa harrastus
  • käydä miehen kanssa useammin treffeillä

Luulen, että näistä lupauksista selviän suht helposti. Startti terveellisempään, vahvempaan ja parempaan vuoteen 2017 alkaa nyt! Oletteko te tehneet mitään lupauksia ensi vuodelle?

Processed with VSCO with 4 preset

Elämäni paskin vuosi

img-20160819-wa0001-800x450

Meinasin jo jättää koko vuoden muistelot tekemättä, mutta päätinpä sitten kuitenkin avata sanaisen arkkuni. Niin kuin otsikostakin voi päätellä, mulle tämä vuosi ei todellakaan ole ollut mikään maailman parhain. En valehtele yhtään kun sanon, että tämä on ollut elämäni paskin vuosi. En muista yhtä paljon vastoinkäymisiä yhden vuoden ajalle kuin tälle pahamaineiselle vuodelle 2016. On aika paljon asioita, joita en jää kaipaamaan. Siirryn ilolla uuteen vuoteen ja vastaanottamaan iloisempia ja positiivisempia asioita!

picsart_05-24-10_20_56-450x800

Olen jo monta kertaa sanonut leikilläni, että mun alamäki alkoi siitä kun täytin 33, mutta oikeastaan se alkoi paria viikkoa aikaisemmin. Isäni kuoli tammikuun puolessa välissä ja se oli todella suuri isku minulle. Siitä suosta rämmittiin ylös aika pitkään enkä taida vieläkään olla pinnalla. Kuulemani mukaan ei sieltä koskaan täysin noustakaan, asian kanssa vain oppii elämään. Juuri kun olin päässyt vähän jaloilleni ja elämään taas kiinni niin loukkasin olkapääni. Parin kuukauden kärvistelyn jälkeen pääsin leikkaukseen toukokuun lopussa. Henkisesti tuo aika oli todella rankkaa ihmisellä, joka on tottunut treenaamaan aktiivisesti. Yhtäkkiä en pystynyt tekemään juuri mitään. Mieli oli alakuloinen ja tuntui ettei mistään tule mitään. Positiivisia asioita oli vaikea hakea mistään. Nyt pääsen jo treenaamaan suhteellisen hyvin vaikkei olkapää vielä mikään 100%:nen olekaan. Fiilis on kuitenkin nykyään positiivinen ja energinen, ihan eri luokkaa kuin kesällä! Niin ja sitten on se astma, joka todettiin vajaa 2 kk sitten. Sen kanssa nyt ei onneksi ole kummempia ongelmia ollut ja sen kanssa opin kyllä elämään. En tosin olisi kaivannut sitäkään enää tähän elämänvaiheeseen, mutta eipä multa kauheasti taas kyselty..

2015-08-28-05_03_05-2-800x600

2016-05-30-01_18_08-1-800x600

2015-08-28-05_03_07-1-800x600

Täytyy kyllä myöntää, että on tähän vuoteen mahtunut paljon ihaniakin asioita, onneksi! Saatiin tytön kanssa viettää paljon aikaa yhdessä kesällä mun sairasloman aikana. Noina aikoina opin myös huomattavasti kärsivällisemmäksi ihmiseksi. Asiat kun eivät tapahtuneet ihan käden käänteessä. Opin myös armollisuutta itseäni ja omaa kroppaani kohtaan. Se ei todellakaan kestä ihan kaikkea ja vaatii huoltoa ja rakkautta. Motivaatio on seilannut ylös ja alas, mutta olen huomannut että se palaa kyllä takaisin kun sen aika on. Huomasin kesän aikana, että on olemassa paljon muutakin kuin treenaaminen. Tytön kanssa oltiin vain ja nautittiin kesästä. Vietettiin vähän pidempiä jaksoja mökillä, syötiin hyvin, pelailtiin ja ulkoiltiin. Nuo hetket olivat ehdottomasti tämän vuoden kohokohtia! Niin ja olihan meillä se ihana Kreetan reissukin. Oltiin viikko Makrigialoksessa mun siskon tyttöjen kanssa ja voisin lähteä vaikka heti uudestaan. Kreeta on aivan ihana paikka, ruoka on mielettömän hyvää ja lämpöä riittää. Olenhan minä toki paljon laittanut ihania ruokia vuoden aikana ja järkännyt kotia uuteen uskoon. Luopunut turhasta tavarasta ja väsännyt tytölle oman huoneen.

Nyt kun mietin kaikkia noita ikäviä ja mukavia juttuja niin vuosihan kallistuu oikeastaan kevyesti plussan puolelle. Mulle on tapahtunut asioita, joille en oikeasti voi mitään ja ne tuntuu edelleen ikävältä. Eihän tuollaisia toivo kenellekään. Mutta on tapahtunut myös paljon ihania asioita ja ehkä nyt pitäisi vain keskittyä niihin ja unohtaa ikävät jutut kokonaan…

Hauskaa Uutta Vuotta! Kuinka te aiotte juhlistaa sitä huomenna? Meillä on tortillabileet 😉