Hae
Palasia Arjestani

Herkkuhetkeen suklaa-appelsiinitryffelit

Joskus sitä kaipaa viikollakin jotain makeaa ja hyvää. Teen itse pääasiassa arkisin vain terveellisempiä herkkuja, joista jätän valkoisen sokerin, voin ja vehnäjauhot pois. Nämä perinteisemmät herkut jätän sitten viikonloppuun. Erilaiset fudget ja tryffelit ovat oiva tapa herkutella arkisin terveellisemmin. Ne ovat myös nopeita tehdä ja säilyvät hyvin jääkaapissa. Meillä tosin ei mikään säily kovin pitkään ja nämäkin suklaa-appelsiinitryffelit hävisivät parissa päivässä parempiin suihin! Reseptin löysin Deliciously Ella -blogista ja en voi muuta kuin suositella 😉

Suklaa-appelsiinitryffelit

  • 200g taateleita kivet poistettuna
  • 1 appelsiinin kuori raastettuna
  • loraus appelsiinimehua
  • 1 rkl kookosöljyä
  • 3 rkl raakakaakaojauhetta + lisää pyörittelyyn
  • ripaus suolaa

Laita kaikki ainekset blenderiin. Laita appelsiinimehua vain pieni loraus ettei taikina mene liian vetiseksi. Pyörittele taikinasta pieniä palluroita.

Laita raakakaakaojauhetta lautaselle ja pyörittele tryffelit siinä. Voit hieroa vähän kookosöljyä käsiin niin taikina ei tartu niihin niin helposti. Nosta tryffelit jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi ja Herkuttele!

 

Miksi verrata itseään muihin?

Olen tässä jo viikon päivät ihmetellyt, kun olotila on ollut kovin alavireinen. Alkuun luulin, että olen tulossa kipeäksi, mutta ei tämä siltä tunnu. Mieli on vähän matala ja viihdyn paremmin tällä hetkellä omien ajatusteni kanssa kuin seurassa. Pikkuhiljaa olen oppinut tunnistamaa tällaiset olotilat ja tiesin heti, että jotain on meneillä mutta en kyennyt hahmottamaan mitä. Päätin odottaa, sillä asioilla on aina tapata selvitä tavalla tai toisella tai haihtua omia aikojaan pois.

Eilen sitten sain ajatuksen päästä kiinni kesken treenien. Tällainen savolaissyntyinen tyyppi on yleensä suuna päänä joka paikassa ja juttua riittää vaikka harjanvarresta. Nyt huomasin kuitenkin olevani hiljainen ja poissaoleva. Tein sen mitä piti, mutta kaikessa hiljaisuudessa. Jossain vaiheessa treeniä huomasin murehtivani miksi olen niin paljon huonompi kuin muut? Miksi mun treenipainot ei ole yhtä isot kuin monella muulla? Miksi olen näin paska edelleen? Silloin tajusin sen. Olen taas alkanut vertaamaan itseäni muihin, vaikka sitä ei todellakaan kannattaisi tehdä. Päätin vajaa kolme kuukautta sitten palatessani takaisin treenien pariin etten tee sitä virhettä enää koskaan, mutta niin sitä vaan ollaan taas tässä tilanteessa näiden ajatusten kanssa. Mitään järkeähän siinä ei ole ja ymmärrän sen itsekin. En koe olevani kovin kilpailuhenkinen, mutta joissain asioissa näköjään olenkin.

Mä en koskaan vertaa itseäni muihin millään muulla elämänalueella niin miksi vertaisin treeneissäkään? Jokainen varmasti tekee parhaansa, niin minäkin. Pitäisi aina muistaa peilata omia tuloksia vain ja ainoastaan omiin tuloksiin. Siinä vaiheessa, kun lähdetään vertaamaan itseään muihin missä tahansa asiassa (talous, ulkonäkö, menestys, treenaaminen…), mennään pahasti metsään. Toki kilpailut on ihan erikseen, mutta harvoin tällaisella vertailulla ainakaan hyvää mieltä itselleen saa! Jouduin käymään itseni kanssa eilen melkoisen keskustelun, että saan ajatukset taas reilaan ja fiiliksen paranemaan. Ei tässä elämässä voi tehdä kuin oman parhaansa, oli kysymys mistä tahansa.

Pikkasen paremmin mielin treeneihin ja viikonlopun viettoon!