Hae
Palasia Arjestani

Kaksi treenaavaa aikuista – kuinka pyörittää arkea?

Me ollaan miehen kanssa molemmat urheiltu aktiivisesti teini-ikäisistä asti. Minä pelasin paljon erilaisia pallolajeja ja myöhemmin treenasin karatea useamman vuoden. Sitten mulla tulikin parin vuoden tauko urheilusta ennen kuin löysin kuntosalin ja sieltä salilta tuo miehen köriläskin tarttui matkaan. Elämä oli varsin helppoa silloin kun sai mennä ja tulla ihan vapaasti. Treenattiin aina yhdessä ja toisesta oli paljon apua spottaajana  ja potkimaan persuuksille, jos itselle sattui huono päivä. Sitten tuli lapsi ja yhteistreenit loppui siihen paikkaan.

Äitiyslomalla ollessa minä lähdin salille heti kun mies tuli kotiin ja läpsystä vedettiin vaihto mun treenin jälkeen. Tästä se meidän systeemi sitten oikeastaan lähtikin hioutumaan. Molemmilla on treenipaikat vaihtuneet useampaan otteeseen ja alkuun pieniä hankaluuksia toi mun iltavuorot. Kaikki palikat on loksahtaneet paikoilleen pienen harjoittelun jälkeen ja nyt meidän arki soljuu aika lailla vaivatta. Meistä kummallaan ei ole oikeastaan muita menoja kuin työt ja treenit, joten jompikumpi on aina tytön kanssa kotona. Mä olen vähentänyt paljon blogitilaisuuksissa juoksemista, koska haluan panostaa treenaamisen nyt kun pystyn taas treenaamaan kunnolla. Me yritetään suunnitella lepopäivät niin, että oltaisiin välillä molemmat yhtä aikaa kotona, mutta ainakin viikonloppuisin vietetään kolmisin aikaa ihan kunnolla.

Meillä systeemi toimii niin, että minä menen suoraan töistä treeneihin ja olen aina viimeistään kuudelta kotona. Mies hakee tytön tarhasta ja lähtee vasta seitsemäksi salille. He käyvät iltapäivällä ulkoilemassa yhdessä ja ainakin kerran viikossa tyttö käy jomman kumman kanssa uimassa. Minä hoidan yleensä iltatoimet, paitsi jos ollaan molemmat illalla kotona. Ruuanlaitto on usein minun vastuulla, koska miehellä on aika tarkat omat ruokajutut. Minä taas syön tytön kanssa ihan normaalia kotiruokaa. Ennen nukkumaanmenoa me puuhastellaan tytön kanssa kotona kaikenlaista ja minä pidän vielä pienen venyttelyhetken. Siinäpä se päivä onkin taas kulunut! Kotityöt meillä tekee se joka ehtii. Pyykkiä pestään lähinnä viikonloppuna, mutta tiskikonetta saa olla tyhjentämässä ja täyttämässä lähes päivittän.

Meillä systeemi toimii näin, on toiminut jo vuosia. Kunhan tyttö alkaa harrastaa enemmän niin asioita täytyy miettiä taas uudestaan Ja jos joskus vielä siunaantuu toinen lapsi perheeseen niin eiköhän me laiteta homma pyörimään myös silloin 🙂

Kuinka teillä sujuu arjen pyöritys ja treenaaminen?

8 kommenttia

  1. Anna kirjoitti:

    Eikö anoppisi voi olla lastenhoito apuna? Teillä taitaa olla ihan ok välit, kun käytte siellä syömässä.

    • Jonna kirjoitti:

      Kyllä ne sillon tällöin ovatkin, appiukko ja anoppi siis. Ja vasta tyttö oli miehen siskon luona yökylässä. Mutta ei me koeta, että tarvittais tämän enempää apua 🙂

  2. Nimetön kirjoitti:

    Mä lopetin salitreenit ja ajattelin keskittyä ihan kotijumppiin, juoksulenkkiin jne. Teen vuorotyötä, joka tuo omat haasteensa arkeen ja työmatkaa kertyy 40km suuntaansa. Lisäksi salille on matkaa 20km ja esikoinen aloitti harrastuksen 2x/vk, joka on taas ihan eri suunnalla kuin työ ja sali ja sinne myös 20km matkaa. Joten näin parhaaksi vähentää omia menoja, jotta lapset saa harrastaa. Hankin kotiin juoksumaton, joka on kyllä ollut kiireisen pelastus! Onneksi on olemassa eri vaihtoehtoja ja liikuntaa ja treeniä saa muualtakin kuin salilta 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Itse mietin asiaa niin, että teen juurikin jotain muuta tytön harrastuksen aikana: lenkkeilyä, kehonpaino treeniä ym riippuen toki siitä mitä tyttö alkaa harrastamaan. Onneksi vaihtoehtoja on rajattomasti ja kotijumpat tosi tehokkaita! Pääasia kunhan saa liikkua 🙂

  3. Siiri / Pilkettä-blogi kirjoitti:

    Kuulostaa tutulta, vaikka olenkin tällä hetkellä vain koiran yh-äiti. 😉 Sekin vaatii kuitenkin lenkittämisen lisäksi ihan vaan läsnäoloa – koira kun on laumaeläin. Niinpä suunnittelenkin arkitreenit sillä tavalla etteivät koiran päivät veny liian pitkiksi, ja tarvittaessa treenaan kotona vaikkapa kahvakuulan kanssa. Viikonloppuisin pyrin sitten käymään salilla (jos en arkena ehdi) kun on enemmän aikaa olla kotona muuten. Poikaystävästä on toki apua aina välillä. 😉

    http://blogit.kauneusjaterveys.fi/pilketta

    • Nimetön kirjoitti:

      Kyllä mä melkein sanoisin että ei kyllä noilla tulostasoilla voi oikein ”aktiiviliikkujaksi” tulostason perusteella itseään nimittää. Ei ainakaan siinä määrin että se vaikuttaisi millään tavalla arjen pyörittämiseen oli niitä lapsia sitten tai ei

    • Jonna kirjoitti:

      No ei koiraakaan tosiaan voi jättää ikuisuuksiksi yksin ja ilman ulkoilua ja seuraa! Meillä on ollut jo pitkään koira haaveena, mutta elämäntilanne ei sitä salli tällä hetkellä:(

  4. Jonna kirjoitti:

    Millä ihmeen tulostasoilla? Nyt meni ihan ohi.. Aktiiviurheilijalle ymmärrän tulostason, mutta aktiiviliikkuja tai aktiivisesti urheilua harrastava, kuten minä, on aivan eri asia.

    Sinä voinet selventää asiaa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *