Saikkupäivä mun matkassa
Jouduin olkapään takia täksi viikoksi kotiin huilille ja hoksasin aamulle etten ole pitkään aikaan tehnyt Päivä mun matkassa -postausta. Päivä oli siinä mielessä poikkeuksellinen etten ollut töissä enkä käynyt treeneissä. Tein siis kaikkea muuta. Leikattu olkapää on alkanut oireilla ikävästi ja oireet eivät todellakaan johdu treeneistä niin kuin joku pallopää kommentoi tuossa taannoin. Olen itse ihminen, jota harmittaa suunnattomasti jäädä kotiin, kun periaatteessa mulla on kaikki hyvin, mutta ei sitten kuitenkaan. Välillä unohdan koko olkapään särkylääkkeiden vuoksi, kunnes aamulla herään taas järkyttävään jyskyttävään kipuun olkapäässä…Mutta se olkapäästä, mennäänpä katsomaan mitä eiliseen päivään kuului!
7.45 Avaan silmäni ja näen kolme silmäparia (kissojen) tuijottamassa minua. Kissat pakottavat mut ylös sängystä ja täyttämään ruokakipponsa. Ihmettelen hetken aikaa maailmanmenoa ja menen herättämään tytön, joka on kääriytynyt muumioksi peittonsa sisään. Valmistan meille aamiaista. Tytölle puuroa ja itselleni omeletin ja teetä. Aamiaisen valmistuksen ohella yritän siivota hieman keittiötä siinä kovinkaan hyvin onnistumatta. Päätän jättää sen homman myöhemmälle.
9.30 Lähdetään päiväkodille, tyttö potkulaudalla ja minä kävellen. Matkaan menee noin 10 minuuttia. Yritän opettaa tyttöä potkuttelemaan tien reunassa siinä kuitenkaan onnistumatta. Neuvot menevät kuin kuuroille korville, koska hänellä on niin kova kiire päästä leikkimään kavereiden kanssa. Takaisinpäin kävellessä kuuntelen Lars Keplerin Kaniinin metsästäjää äänikirjana ja mietin pitäisikö koukata mutkan kautta niin saisin kuunnella kirjaa pidempään. Olen ihan koukussa äänikirjoihin! Loppujen lopuksi teen pienen pienen lisämutkan sillä kotona odottaa vielä hommia..
Kotiin tullessa käyn välittömästi keittiön kimppuun. Laitettiin edellisenä iltana astianpesukone päälle ja sillä välin on taas kasautunut pino astioita tiskipöydälle. Vihaan meidän keittiössä vähäistä laskutilaa ja siksi se näyttää aina sotkuiselta, jos on yhtään astioita pöydällä. Otan puhtaat astiat koneesta, laitan likaiset tilalle ja pesen isoimmat astiat käsin. Seuraavaksi siivoan kissanhiekkalaatikon ja imuroin koko kämpän. Järjestelen kamoja ja otan pari kuvaa blogipostausta varten. Sitten onkin aika lähteä liikenteeseen.
Kävelen bussipysäkille ja menen yhdellä bussilla + junalla Tikkurilaan omalle duunipaikalleni ultrattavaksi. Aika on 11.50, mutta olen normaaliin tapaani ajoissa paikalla. Käyn moikkaamassa labrassa duunikavereita ja selvittelen pari asiaa samalla. Pääsen ultraan ajallaan ja jännitän helvetisti mitä sieltä oikein löytyy. Jännitys ei ole turhaa sillä limapussissa on taas tulehduksen aiheuttamana nestettä ja lisäksi olkapäästä löytyy kalkkia. Radiologi pohtii kortisonipiikin laittamista, mutta päätetään yhteistuumin jättää sen nyt välistä. Saan ohjeistuksen jatkoa varten varata ajan ortopedilla, joka saa päätää jatkosta. Täysin musertuneena menen kauppakeskuksen puolelle ja käyn ostamassa kirjakaupasta askartelutarvikkeita ja Picnicistä salaatin sekä kinuski-maapähkinävoikakkua.
Menen taas junalla Puistolaan ja marssin suurimpaan vitutukseen ostamaan ärrältä Mars-patukan ja kaksi Kinder bueno -patukkaa. Mietin Marsin patukoita avatessani, että mulla on joku ongelma selkeästi. Aina kun tulee vastoinkäymisiä, menen ja ostan herkkuja. Kai niistä saa sitten jotain mielihyvää. Mietin onko se mun tapa yrittää parantaa oloa? Senhän se toki hetken tekeekin, kunnes iskee morkkis. Miksi teen näin aina?
Kotona kaikki se paha olo purkautuu itkuna. Mietin miksi mulle käy taas näin? Tuleeko taas pitkä sairasloma ja treenikielto? Mitä helvettiä mä olen tehnyt tälle maailmalle, että mua kohdellaan näin? En ymmärrä. Muutama kuukausi sitten päätin, että jos joskus joudun taistelemaan olkapään kanssa niin tiedän miten toimia. Nyt en osaa kuitenkaan toimia niin kuin suunnittelin. Pistän töllöstä Suitsin pyörimään, syön salaattia ja puolet Picnicistä ostetusta kakkupalasta. Kello näyttää puoli kaksi.
Naputtelen päivän blogipostauksen valmiiksi ja vastailen muutamiin viesteihin. Pyörittelen asioita taas hetken päässäni, puen ja lähden hakemaan tytön päiväkodista. Asiat eivät murehtimalla parane, tuumaan, vaikka tiedän pyöritteleväni asiaa päässäni kunnes pääsen ortopedille.
Kotiinpäin kävellessä naputan tytön tarhakaverin isälle viestin josko tytöt voisivat leikkiä tänään meillä. Homma on ok ja ilmoitan tytölle kohta saapuvasta leikkikaverista. Laitan kotona vaihteeksi pyykkikoneen päälle ja vaihdan petivaatteet. Laitan tytölle myös välipalaa ennen kuin kaveri saapuu. Tytöt haluavat maalata ja askarrella, joten istahdan katselemaan keittiön pöydän ääreen heidän touhujaan. Jestas miten kova ääni noin pienistä ihmisistä lähtee!
Kello on tässä vaiheessa iltaa jo seitsemän ja huomaan etten ole syönyt yhden jälkeen mitään. Teen itselleni pari kauraleipää. Tytölle ei kelpaa mikään ruoka ja hän menee omaan huoneeseensa pötköttämään. Oletan hänen olevan vain väsynyt päiväkodin leikeistä ja kaverin kanssa puuhailuista. Syön leipäni ja katson yhden jakson Skamia. Ihmettelen, kun talossa on niin hiljaista. Menen tytön huoneen ovelle ja huomaan, että hän on nukahtanut sikiöasentoon päiväpeiton päälle. Laitan hänelle viltin päälle ja päätän antaa hänen nukkua hetken. Yritetään herätellä tyttö puolen tunnin päästä, mutta hän on niin sikeässä unessa ettei herää mihinkään. Päätetään miehen kanssa yhteistuumin antaa hänen nukkua.
Teen päivän venyttelysetin Romwodista. Onneksi aina voi edes venytellä jos muuta ei kykene. Pitäisi alkaa juoksemaan, mutta ei huvita. Ehkä huomenna sitten, mietin. Venyttelyt kestävät 25 minuttia. Laitan Sohvaperunat Areenasta pyörimään töllöön. Mies oli lähdössä hakemaan pyykkejä, mutta erehtyi jäämään hetkeksi seuraamaan ohjelmaa ja siihen muuten jäikin. Aivan loistava ohjelmaa, nauretaan molemmat maha kippurassa! Tyttö herää puoli kymmeneltä ja näyttää jotenkin kalpealta. Kysyn haluaako hän jotain iltapalaa, mutta ei kuulemma maistu. Pesen hampaat, putsaan nassun, käyn suihkussa ja vaihdan yövaatteet. Menen katsomaan tyttöä, joka pötköttää edelleen sängyssään. Paha olo, hän sanoo. Ryntään keittiön hakemaan muovikipon ja ehdin juuri ja juuri ennen kuin oksennus tulee… Seuraava tunti meneekin vähemmän iloisissa merkeissä.
Sellainen oli saikkupäivä mun matkassa. Miten sun päivä sujui?
Lue myös:
Toiminnan täyteinen lauantai mun matkassa
Ihan tavallinen maanantai mun matkassa
Tavallinen tiistai mun matkassa
Jonna hei,aika mautontonta nimitellä jotain kommentoijaa pallopääksi.Ei ole aikuisen ihmisen käytöstä.Meni maku.. ..Kävin lukemassa edelliset kommentit ja minusta hän vai ajatteli,että voisko johtua harjoittelusta,että kannataako jne.Oli enempikin kysymys kuin arvostelu,johon olvisi voinut vastata aivan asiallisesti kommentoimalla…
Oli myös asiaton sekin kommentti jolla joku toinenkin vastasi tähän Ninnin kommenttiin.
Kyse ei suinkaan ole siitä kommentista! Tarkoittamasi kommentti oli varsin normaali ja fiksusti kirjoitettu. Tämä toinen, jonka jouduin poistamaan, ei todellakaan ollut sitä. Poistan kommentteja todella harvoin, joten voinet kuvitella että sisältö ei ollut kovin kaunista… joten kyllä, tässä tapauksessa pallopää oli vain kauniisti sanottu.
.” Leikattu olkapää on alkanut oireilla ikävästi ja oireet eivät todellakaan johdu treeneistä niin kuin joku pallopää kommentoi tuossa taannoin.”
Jos oikein luin niin tämä Ninni juuri kommentoi sitä,että voisko johtua leikkatusta olkapäästä ja sinä vastaat siihen ylläolevalla lauseella.
Vai ehtikö siinä välissä olla vielä joku toinenkin kommentti ,jota tuolla lauseellasi tarkoitat? Niin tai näin mautonta joka tapauksessa.Olisit vaan poistanut sen asiattoman kommentin ja korkeintaan kommentoinut,että poistit kun oli asiaton.Asiatonta on tuo nimittely…
Kyllä, keskellä yötä oli yksi kommentti tullut, jonka poistin. Mun mielestä mautonta ei ole kutsua ihmistä pallopääksi, joka haukkuu huoraksi ja toivoo ettei koko käsi toimi koskaan. Pallopää on tässä tapauksessa aika pientä verrattuna hänen kauniisiin kutsumanimiin.
Pystyn hyvin samaistumaan tunteisiin sairaslomasta ja treenikiellosta. Juoksukieltoa ainakin pari kuukautta jo toisen kerran vuoden sisään, ja mietin vaan että miksi kaikki paha tapahtuu just mulle! 🙁 Ja toi herkuilla lohduttaminen on enemmän kun tuttua… Tsemppiä olkapään paranteluun!
Eikö olekin ärsyttävää!? Olisihan sitä vaikka mitä juttuja joita pystyisi tekemään, mutta mikään ei huvita…Mun on ehkä pakko alkaa juoksemaan, vaikka en siitä juuri pidäkään. Pitänee etsiä joku hyvä juoksuohjelma, jolla aloittaa ettei kohta ole polvet ym sökönä. Onko sulle juokseminen nimenomaan se juttu? Pystyt varmaan yläkropalle jotain tekemään? Salia esim?
Mulla taas ongelma että salilta ei saa sellasia kiksejä kun kunnon juoksulenkiltä 😀 Yläkroppa treenissä harvoin saan hikeä pintaan, vaikka salilla käynkin. Tuntuu että kroppa lopettaa toiminnan kokonaan ja kaikki ruoka turvottaa kun ei saa edes kävelylle mennä 🙁 Pitää vaan odottaa ja toivoa että hyviä treenivuosia on jäljellä vielä paljon 🙂
Hitto, millähän mä saisin juoksusta samanlaiset fiilikset? Hyviä neuvoja antaa? 😀