Tavoitteena chillaus
Painoin koko pitkän talven duunia ilman mitään lomia. Katselin kateellisena kun kaverit päivittelivät Facebookia kuka mistäkin etelän lämmöstä. Talvi tuntui loputtoman pimeältä ja pitkältä ja kesä oli kaukainen haave vain. Päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan aika soljui kohti huhtikuuta ja odotettua lomaa. Viime viikolla se vihdoin ja viimein koitti ja tuntuu etten ole koskaan ollut niin paljon loman tarpeessa kuin viime viikolla. Olin täysin poikki ja tiedän sen aina siitä ettei töihin ole enää hauska mennä. Tällä viikolla on nimittäin ollut täysin erilainen fiilis ja draivi kuin pari viikkoa sitten! Ei kuulkaa paljon paina hankalat asiakkaat tai pitkät päivät.
Vietettiin koko viikko mökillä ja odotin kovasti, että pääsisin istuskelemaan auringonpaisteessa pihakeinussa niin kuin viime vuonna samaan aikaan. Joku ylempi taho päätti kuitenkin toisin ja saatiin useampi sentti lunta kahteen kertaan viikon aikana. Ehkä kahtena päivänä oli oikeasti hyvä sää ulkoilla, mutta pihakeinu sai nököttää pihalla ihan yksinään. Viikon aikana sain tehtyä pari ulkotreeniä ja siihen lisäksi lenkkeilin kauheassa lumisateessa. Oli siinäkin oma tunnelmansa, kun lähdin hiekkateille yksinään köpöttelemään ja etsimään ilveksiä. Lunta tuli taivaan täydeltä, hyvä musa korvissa eikä missään ristinsielua. Eipä näkynyt ilveksiäkään! Kahtena vuonna olen onnistunut mökillä bongaamaan ilveksen ja toisella kerralla vieläpä emon kahden poikasensa kanssa. Niin mahtavan näköistä eläintä ihastelisi mielellään pidempäänkin, mutta jostain kumman syystä ilvekset eivät kovin kauan ihmisten näköpiirissä viihdy.
Vuosi vuodelta mä nautin enemmän ja enemmän mökillä olosta ja tälläkin lomalla ainoana tavoitteena oli täydellinen chillaus ja nollaus omiin uupuneisiin fiiliksiin. Metsässä ja hiljaisuudessa kävely on ehkä parasta meditaatiota ja arjesta irtautumista mitä voi olla. Saatan pysähtyä keskelle ei mitään ja vain katsella ympärilleni. Viime keväänä vietin parituntisen helposti läheisellä lammella sammakkoparvea katsellen ja kuvaten. Vaikka tässä kovin stadilaisia ollaan ja asutaan betonilähiössä niin kyllä minä ainakin viihdyn luonnossa todella hyvin! Onneksi meidän asuinalueella on paljon myös metsää ja luontoa niin ei tarvitse pelkkiä elottomia kivimötiköitä katsella 😉
Mies sanoi, että hän menee uimaan vaikka väkisin ja niinhän hän tekikin. Ohueen jäähän tehtiin rautakangen avulla avanto ja siellä hän kävi lillumassa melkein joka päivä. Hullun hommaa sanon minä! Minuahan ei perinteisesti saa ennen heinäkuuta uimaan ellei ihan poikkeuksellisen kuuma kesäkuu satu olemaan. Nyt itseasiassa melkein teki mieli käydä kastautumassa, mutta vain melkein. Ehkä parin viikon päästä sitten! Oli meidän porukasta moni muukin käynyt heittämässä talviturkin minun kääriytyessä vain syvemmälle peiton alle. Mökillä ollessa saunottiin joka päivä, syötiin hyvin ja oltiin vain. Kuuntelin paljon äänikirjoja ja virkkasin tytön vauvanukelle peittoa. Mökillä ehdin virkkaaman tuntitolkulla päivässä, sunnuntain jälkeen en ole ehtinyt edes vilkaisemaan koukkuun päin. Näin ne päivät vaihtelee.
Nyt on mieli hyvin levännyt ja virtaa piisaa. Operaatio chillaus osui siis kohteeseen ja teki tehtävänsä paremmin kuin hyvin! Tänään mulle on tiedossa hierontaa treenien sijasta, koska niskat ovat täysin jumissa. Sitä se paluu arkeen teettää 😀