Hae
Palasia Arjestani

Ilman yrittämistä ei voi epäonnistua

epäonnistumisen pelko

Jo vuosia mua on jokin estänyt tekemästä asioita. Se jokin on epäonnistumisen pelko. Olen jättänyt asioita tekemättä sen vuoksi, että pelkään epäonnistuvani. Olen tiennyt jo pitkään, että tuosta tunteesta täytyy päästä eroon keinolla millä hyvänsä. En voi koko elämääni pysyä mukavuusalueella ja huomaamatta olen itseasiassa osa-alua kerrallaan ottanut tilanteen haltuun. Nyt olen päättänyt selättää viimeisetkin möröt. Miksi juuri nyt? Ehkä siksi, että olen jo epäonnistunut elämäni aikana riittävän montaa kertaa ja huomannut ettei elämä siihen lopu, päinvastoin. Jokainen meistä epäonnistuu joskus. Olisi outoa jos ei epäonnistuisi!

Pelkäsin pitkään esiintymistä ja välttelin sitä kaikin keinoin. Sitten aloin kirjoittamaan blogia ja ottamaan kuvia. Esiintymistähän sekin on tavallaan. En ole mallina vieläkään kovin luonteva eikä minusta sellaista varmasti koskaan tulekaan. Pääasia, että kuvat ovat ihan ok ja menevät oman seulani läpi. Viime aikoina olen kunnostautunut myös vlogimaailmassa (tästä mun vlogiin) ja viimeisetkin esiintymispelot ovat kaikonneet. Videolla osaan olla luontevampi kuin kuvissa ja se on aika outoa! Olen sitä mieltä, että ihminen voi päästä peloistaan eroon ja kehittyä asioissa, jos vain oikein kovasti haluaa. Toisilla nämä tapahtuvat luonnostaan ja pikku hiljaa ja toiset joutuvat tekemään tosissaan töitä niiden eteen. Omalla kohdallani sekä että. Esiintymispelon olen selättänyt huomaamattani, mutta yksi pelko on vielä jonka eteen joudun tekemään oikeasti töitä ja se on epäonnistumisen pelko.

Olen halunnut jo vuosia osata tehdä kaikenlaisia remonttihommia kotona ja muutenkin tehdä asoita käsillä. Olen pikku hiljaa opetellut käsitöitä ja nyt pitäisi ottaa haltuun vielä erilaiset kodin nikkaroinnit. En tiedä miksi olen pelännyt niiden opettelua niin paljon etten ole halunnut edes alkaa opettelemaan. Syynä ei voi olla mikään muu kuin epäonnistumisen pelko. En uskalla edes aloittaa, koska olen varma että pyllylleen menee ja sanomista tulee. Nyt otin sitten itseäni niskasta kiinni ja päätin aloittaa silläkin uhalla, että epäonnistun ja joudun tekemään koko homman alusta. Kysyin joskus töissä eräältä asiakkaalta, joka harrastuksenaan remppaa asuntoja, että mistä kannattaa aloittaa. Hän sanoi, että rohkeasti vain tekemään. Hän itsekin on oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Suurin sysäys tälle koko asialle oli isäni kuolema 1,5 vuotta sitten. Isä oli todella taitava kirvesmies, joka osasi mitä vain. Ihailin isän käden taitoja jo pienenä tyttönä ja halusin oppia yhtä taitavaksi kuin hän. Kun isä kuoli, totesin että nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa jossittelu ja epäröinti. Ehkä teille tällainenkin olisi ihan pala kakkua, mutta ei minulle. Jokaiselle meistähän on ne omat mörkömme. Noh, päätin aloittaa pienellä mutta haastavalla projektilla eli tytön huoneen laitolla. Eilen revin tapetit seinästä ja tänään raahasin miehen Bauhausiin ostamaan tapetointi tarvikkeita. Tänään on vuorossa seinän kittaus ja myöhemmin ensi viikolla hiominen. Koko homma kulminoituu ensi viikon loppuun jolloin ryhdyn ensimmäistä kertaa elämässäni tapetointihommiin.

Vaikka epäonnistuisin, jatkan silti!

4 kommenttia

  1. Annie kirjoitti:

    Loistava kirjoitus! Mä uskon, että ikä auttaa tässä aiheessa paljon, kun tulee vahemmaksi, ei ota asioita niin vakavasti ja asoita voi tehdä omaksi ilokseen ja just oppimisen ja erehdyksen kautta.

    Mulla oli nuorempana kiduttavan kauhea täydellisyyden tarve ja se esti mua edes yrittämästä asioita, kun mieli jo torppasi asiat ennen yrittämistä – ”ääh ei musta/tästä kuitenkaan tule tarpeeksi hyvää”. Ihanaa kuulla, että oot päättänyt mennä päin pelkoja ja opetella uusia asioita, elämä on niin paljon kivempaa.

    Mä oon kanssa opetellut madaltamaan rimaa ja joskus menemään sen alta, että saisin asioita liikkeelle. Ja jos vaatii itseltään vähän vähemmän eikä keskity niinkään lopputulokseen vaan siihen että se itse tekeminen on itse asiassa tosi kivaa, niin elämän laatu paranee humisten! Olis kiva kuulla miten sun nikkaroinnit etenee ja hei – jos tulee huonoja lopputuloksia, niin ainakin niistä saa maailman hauskimpia blogitekstejä 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Tekeminenhän tässäkin on nimenomaan se paras asia ja asioiden opettelu! Ei pitäis aina miettiä vain lopputulosta. Virheitä tulee aina eikä niihin kukaan kuole. Oppii vain 🙂 Ja blogipostauksia tulee varmasti 😀

  2. Emma kirjoitti:

    Hyvä Jonna!!!👍

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *