Kolme on jo ihan liikaa
Kolme on jo ihan liikaa, todellakin.
Kun puhutaan lapsista. Istun juuri junassa kohti Tikkurilaa. Hypättiin tytön kanssa perjantaina junaan ja matkustettiin siskon tykö Kuopion liepeille. Tämä oli ainoa mahdollinen viikonloppu ennen joulua millon kummallakaan ei ollut mitään menoja. Jännästi nämä joulun ajan viikonloput täyttyy ennätystahtia. Tekemistä on enemmän kuin riittävästi ja levätäkin pitäisi jossain vaiheessa. Mielenkiintoinen yhtälö!
Meidän tytöllä on serkkuja useampikin Kuopion seudulla ja päätettiin iskeä useampi kärpänen samalla iskulla. En ole pitkään aikaan nähnyt veljenpoikaa ja otettiin hänet siskoineen myös minun siskoni luokse yökylään, jotta serkukset saavat tutustua taas toisiinsa. Ja pääsinhän itsekin siinä samalla rakentamaan jonkinlaista sidettä veljenpoikaan, joka on jo 2,5-vuotiaana melkoisen hauska ja vekkuli tyyppi! Viime kerralla matkustin Kuopioon ihan yksin ja saatiin siskon kanssa vain olla ja chillata. Tällä kertaa tehtiin kaikkea muuta. Voin sanoa, että tällä hetkellä väsyttää niin helvetisti.
Ihan liikaa kaikkea
Pakko nostaa hattua teille kaikille, joilla muksuja on perheessä useampi. Henkilökohtainen mielipiteeni tällä hetkellä on, että kolme lasta on mun mielenterveydelle ihan liikaa. Koko ajan on jotain kitinää ja kärhämää käynnissä. Aina on joku, joka ei ole tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin. Koko ajan saa laittaa ruokaa ja siivota jälkiä. Pyyhkiä pyllyä ja vaihtaa vaippaa. Viihdyttää tai komentaa. Pukea ja riisua. Aamusta iltaan ja koko ajan. Ei hetken rauhaa missään vaiheessa. Ehkä olen tottunut liian hyvälle, mutta ei olis mun juttu. Tykkään meidän elämästä juuri tällaisena kuin se nyt on. Toisaalta, lapsista on toisilleen myös seuraa, mutta on niissä hommaakin. Ehkä omaan elämääni sopisi maximissaan kaksi lasta ja onhan se toinen ollut suunnitelmissa jo kauan, mutta katsotaan nyt miten käy.
Ihan varmasti myös kolmen muksun kanssa elämiseen tottuisi ja kuulemma kolme on helpompi kuin kaksi. Mene ja tiedä. Ei ole kokemusta niin olen aika jäävi sanomaan tähän mitään. Lapset ovat ilo ja rikkaus, mutta ei minusta suurperheen äidiksi olisi. Haluan myös omaa aikaa ja rauhaa joka päivä. Muulloinkin kuin aamu viideltä tai ilta yhdeltätoista. Eilen illalla, kun lapset oli saatu yksi toisensa jälkeen nukkumaan, istuttiin siskon kanssa aivan umpiväsyneinä sohvalla ja vain tuijotettiin jotain laihdutusleikkauksista kertovaa ohjelmaa. Ei puhettakaan mistään henkevistä keskusteluista. Vain kaksi naista ja lasittuneet ja väsyneet katseet suunnattuna kohti telkkaria. Kun sain pään tyynyyn, nukahdin sillä sekunnilla. Kunnes heräsin yöllä kun toinen tytöistä pyöri kylmissään sängyssä pudotettuaan peiton. Ja toisen kerran kun toinen halusi vessaan. Ja kolmannen kerran kun joku halusi taas vessaan. Ei ehkä ihmekään, että odotan pääsyä omaan sänkyyn ja töihin 😀 Kyllä, kolme on jo ihan liikaa.
Miten te useamman lapsen vanhemmat oikein pyöritätte koko palettia? Jääkö itselle aikaa päivässä ollenkaan?
♥ SEURAA MINUA ♥
Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.
Snapchat: jonnamusakka
Tämä sinun kirjoitus osui ja upposi. ? Tälleen tuoreena kolmen lapsen äitinä voin allekirjoittaa, että kolmessa lapsessa on kyllä täysi työmaa. Elän toki toivossa, että elämä helpottaa, kun päästään muutama vuosi eteenpäin. Sitä odotellessa yhden itsepäisen 5-vuotiaan, uhmaikäisen 2-vuotiaan ja refluksivaivaisen 3 kk vanhan kanssa aika tuntuu kyllä matelevan… Omat hetket rajoittuu salitreeneihin aamuisin. Just nyt on aika ankeaa, kun tuon pienimmän refluksin vuoksi mun imetysdietissä on sellaiset hieman reilu 10 ruoka-ainetta. ?
Pakko myöntää, että eilen teidän perhepotretin facessa nähtyäni olin ihan ”hitto, miten sä pystyt ?”. Mieti mikä meno ja meininki teillä on muutaman vuoden päästä!
Ei jää ja jää. ? Nipistän treeniin aikaa työpäivästä ja illat kuskaan lapsia. Oma valinta, mutta enpä tosiaan arvannut, että näin tiukille vetää. Iloa on, mutta on myös ihan järjetöntä suorittamista. Kolme meni vielä helposti, mutta neljännen kohdalla ei ollut enää homma hanskassa. ?
T. Viiden lapsen urheileva uraäiti, yh:kin, mutta se liene ei kovin myyvä titteli
No sulla saa olla narut aika hyvin käsissä! Kuulostaa hurjalta menolta, mutta hyvän sä vedät 🙂 Ei voi kuin hattua nostaa, että tuollaista palettia pystyy yksin pyörittämään!
Vanhin 5v.,keskimmäinen 3,5-vuotias ja pienin 8kk ja juuh,omaa aikaa on hyvällä lykyllä se 2h illassa rnnen kuin sänky kutsuu itseäkin…jos ei sit jtn kotitöitä pidä siinä tehdä.. onhan tää valehtelematta välillä yhtä showta ja esim siivouksessa on pitänyt antaa itelle armoa,kaikkeen ei vaan nyt repeä..kuhan jotenkin on aika sopiva ilmaisu meidän kotia ja sen siisteyttä tällä hetkellä 😀 Mutta jooh, en sanois että kolme menee siinä missä kaksi kun kn kaksi isompaa jotka vaatii tekemistä enempi ja eivät nuku päikkyjä ja sit on pienin joka on sylihiiri ja nukkuu ne päikyt..kitinää,natinaa,uhmailua,keskenään tappelua ja kaikkea mitä kirjoitit,sitä se on ? Jatkuvasti saat olla syöttämässä,ruokaa tekemässä, pyykkejä noukit lattialta,peset ne jne. ? Mutta joka hetki tuntuu että arjen on saanut kuitenkin pyörimään ja kun uskaltaa apua pyytää tukiverkostolta ja kun pienin koko ajan kasvaa niin kummasti se vaan alkanu pikkuhiljaa ”helpottaa”,onhan sitä kitinää ja nitinää vieläkin mutta ehkä olen ajoittain oppinut jo kehittää suodattimenkin sille heh. Silti sanonta päivääkään en vaihtais pois pätee omalla kohdalla, kuitenkin pieniä ovat vain hetken <3 ja esim isompi on jo hyvä pienimmäisen viihdyttäjä ?
Tsemppiä, tunnen nuo tunteet niin hyvin. Mutta kyllä se helpottaa! Meillä nuorin vasta 1-vuotias ja vaikka on aikamoinen vipeltäjä ja säätäjä-ässä, on moni asia jo helpompaa. Hirveän tärkeää on myös tuo omien voimavarojen tunnistaminen ja sen sisäistäminen, että tämä on tätä nyt, vuoden päästä tilanne on taas jo toinen.
Ihan varmasti arki siitä muotoutuu omanlaisekseen ja kun lapset kasvaa niin helpottaa. Ja tuo suodatin on muuten hyvä olla olemassa 😀 Kyllä mäkin kakkosta vielä toivon, mutta saa nähdä kuinka käy!
Hah, juuri kirjoitin postauksen aiheesta, miksi kolme on just paras määrä lapsia ja jatkopostauskin muhii mielessä 😀 http://www.lily.fi/blogit/ajatus-tarkein/parasta-kolmessa-lapsessa
Meillä on 7-, 4- ja 1-vuotiaat lapset ja joo onhan niissä työtä, mutta ihan eri asia kun ovat kaikki omia kuin että olisi osa omia ja osa serkkuja. Tämänkin voin sanoa ihan kokemuksesta. Niistä kolmesta omasta tulee normi itselle. Olen myös kirjoittanut taannoisesta uupumuksesta, että kyllä sitä todella on hetkittäin ollut aika loppukin, mutta ei se johtunut erityisesti siitä, että lapsia on kolme. Se oli monen pienen tekijän summa. Vauvavuosi on aina rankkaa ja vaikka mun mielestä toisaalta nämä kaksi jälkimmäistä oli sikäli helpompia, että oli jo se yhden lapsen kokemus alla, niin kyllä ne isosisarukset tuo omat haasteensa. Etenkin kaksi isosisarusta, jotka ehtivät mukavasti saamaan aikaiseksi kolmannen maailmansodan kun itse on kiinni vauvasta/taaperossa.
Mutta mulle kolme on oikea luku, niin monella tapaa. Kyllä tässä on paaaaaaljon enemmän hyviä puolia kuin huonoja. Omaa aikaa on ja olen sitä hyvä järjestämään. Meillä on hyvä rytmi ja systeemi, miten arki rullaa ilman jatkuvaa ylikuormitusta. Kyllä mä niin nautin tästä. Ja toisaalta myös siitä, että vaikka luultavasti poden ikuista vauvakuumetta, ei enää tarvitse ryhtyä siihen rumbaan. Tämä oli nyt tässä ja mitä kaikkea ihanaa meillä onkaan edessä tällä kokoonpanolla.
Jep, ihan varmasti on ero onko omia vai lainalapsia. Hyvä tietää, että hyviä puolia on enemmän kuin huonoja ja pääasia kun saa arjen rullaamaan sujuvasti. Sehän se tärkeintä on. Mä olen miettonyt että entä jos meille tuleekin vielä se toinen ja selviääkin, että yhden sijasta tulee kaksi 😀 Olisi siinä sulattelemista hetkeksi! Itse mietin just sitä kun elämä on nyt niin helppoa, että jaksanko enää sitä vauvarumbaa ja päiväkotirumbaa uudestaan…
Itselläni ei ole lapsia mietin kyllä usein miten perheet eri kokoonpanossa pärjää. Ihmetyttää ja myös kunnioittaa 7 puhumattakaan 12 lapsen perhepyörityksestä. Miten sellaisesta selviää? Ja myös miksi hankkia niin monta lasta? Tulee aika kalliiksi. Oletko koskaan miettinyt lastenhankintaa rahan/talouden kannalta? Ehkä Suomalaiset rahanpuutteen takia eivät hanki enää niin monta lasta? Paljon riippuu myös millainen lapsi sieltä tulee. Varmasti 3helppohoitoisen hyväunisten rauhallisten lasten kanssa helpompi kun 3 rasavillipää kiukuttelevan kanssa. Luoteenpiirteet ja terveys vaikuttavat ehkä myös montako hankkii ja millaista arki on? Lisälapsi utelut ovat mielestäni turhia jopa ärsyttäviä. Mitä mieltä? Onko tullut paljon kyselyä? Jokaisen oma asia ja jopa vaikea jos ei yrityksistä huolimatta saa tai ole hankkimassa. Tulee paineita.
Olen kyllä miettinyt talouden kannalta. Siksi se toinenkin muksu mietityttää. Tuoko lisää kustannuksia ja kuinka paljon? Päästäänkö enää matkustelemaan tätäkään vähää? Pelottaa myös se, että kun on yksi helppo lapsi niin entäs jos tuleekin vaikeampi tapaus, joka ei nuku ja on multiallerginen? No, kyllähän niistäkin selviää tavalla tai toisella. Kyllä minultakin on kyselty milloin tulee toinen. Perusvastaus on aina ”saa nähdä”.
Ehkei asiat ole noin yksioikoisia. Jokainen elää omassa rytmissä. Mulla on kaksi lasta 4 ja 3 vee. Juuri kun on alkanut helpottaa, ihan kamala vauvakuume on iskenyt. Näkisin että näille kahdelle sopisi hyvin yksi pieni sisarus, vauvavuodet menee ohi liian nopeaa…
Mua jopa nykyään ärsyttää, kun 30v sinkkunaiset arpoo haluaako lapsia vai ei. Se on asia mielestäni jota vaan ei yksinkertaisesti voi tietää ennen kuin kokee. Enää ikinä en vaihtaisi iltojani salilla lorvimiseen, oman perseen tuijotukseen ja ihmettelyn, miltä musta nyt tuntuu….se kaikki on menettänyt merkityksen, koska elämässä on jotain suurempaa. 🙂
Sekin on ihan totta ja omat lapset on aina omia lapsia. Arjen saa pyörimään kun vaan suunnittelee ja jokaisella se on omanlaisensa. Vauvavuosi oli melkoista sumua, mutta ensimmäisen kanssa varsinkin uutta ja ihanaa. Toisen kanssa menisi varmasti jo rutiinilla. Ja tuo on muuten ihan totta ettei asiasta tiedä mitään ennen kuin kokee sen. Ei mullakaan varsinaisesti mitään kovaa vauvakuumetta koskaan ollut, mutta tiesin että haluan ainakin yhden lapsen. Ehkä olisi pitänyt se toinen tehdä heti putkeen, koska nyt kun elämä helpottuu koko ajan niin ei tee mieli palata enää siihen vauvarumbaan ja päiväkotirumbaan. Toisaalta….;)
Meillä on nyt 7 ja 2 vuotiaat pojat ja kolmas lapsi syntyy maaliskuussa. En erityisesti koe että toisen lapsen synnyttyä perheemme menot olisi kasvaneet merkittävästi, näkyy ehkä myöhemmin selvemmin kun lapsi kasvaa. Eikä tiettyjä asioita pysty mittaamaan rahassa koska sisarusten välinen rakkaus ja välittäminen on jotain käsittämätöntä. Isoveljelle pikkuveli on maailman tärkein ja vaikka on viisi vuotta eroa niin he leikkivät todella paljon yhdessä. Saa nähdä mitä kolmas lapsi tuo tullessaan ❤❤ Ja huomasin miten paljon enemmän osasin nauttia vauva-arjesta kun oli jo yksi lapsi ennestään ja kun hän oli jo isompi. Ei stressannut olemattomista asioista mitä ensimmäisen aikana ?