Onko minulla syömishäiriö?
Onko minulla syömishäiriö? Tällaisen kysymyksen sain eilen postauksen kommenttiboxiin ja pakko myöntää, että sain päivän parhaat naurut. Välillä sitä miettii, että minkälaisia viipottajia siellä ruudun toisella puolella aika ajoin on ja nyt huomasin taas, että joillain on jutut vähän viistossa. Kaikkea olen elämäni aikana kuullut, mutta että syömishäiriö! Jos mun elämäntyylillä ja ruokailuilla diagnosoidaan syömishäiriö niin sitten meitä on tässä maailmassa aika monta.
Jotta tiedätte mistä on kysymys niin tässä kommentti kokonaisuudessaan:
Blogiasi seuranneena herännyt kysymys- Jonna, onko sulla syömishäiriö? Jatkuvaa dieettaamista, ruokakuvia, sitten postataan kun on herkkupäivä ja jätskiannoksista kuvia, sokeritonta,hiilaritonta, ei maitotuotteita Jan muuta hömppää. Aikuinen nainen jolla on syömishäiriö. Näin minä olen sen jo pidemmän aikaa nähnyt. Pidin aiemmin sua aitona, arjessa ja elämäänsä kiinni olevana tavallisena muijana jota oli kiva seurata. Ei enään. Valitettavasti.
Noin. Herää kysymys, että miksi jotakuta kiinnostaa mun elämä ja syömiset näin kovasti? Ja tämä sama henkilöhän on heittänyt tällaisia kommentteja aina syyskuusta asti. Milloin mun ruokavalioni on aneeminen, milloin olen tyhjäpäinen, milloin jotain muuta. Ja kaikki vain sen takia, että olen dieetillä, jonka syitä en jaksa enää edes tässä kertoa. Olen sen tehnyt jo riittävän monta kertaa. Hiilariton ja maidoton? En tietääkseni noudata mitään sellaista. Sokerittoman aloitin kyllä, mutta se tuskin tekee pahaa yhtään kenellekään. Dieettiä olen vetänyt 12 viikkoa omasta mielestäni varsin tervejärkisesti: syön viikolla suunnitelman mukaan ja viikonloppuna saan höllätä. En laihduta pakonomaisesti vaan nimenomaan pidän yllä suunniteltua ruokavaliota eli dieettiä. Mun tavoitteena ei ole olla laiha, vaan hyvinvoiva. Olen normaalisti syövä, sopivasti treenaava arjessa hyvinkin kiinni oleva ihminen. Missä kohtaa tästä on tullut sairasta?
Entä mistä lähtien ruokakuvien tai herkkukuvien postaaminen liittyy syömishäiriöön? Jos näin on niin siinäkin tapauksessa meitä on tässä maailmassa sitten aika monta. Eikö silloin kaikki ruokabloggaajatkin ole syömishäiriöisiä? Ja suurin osa ylipäänsä bloggaajista ja muistakin ihmisistä, jotka ottavat ravintolassa kuvia ruuasta? Olen ruuasta kiinnostunut, totta. Otan ruuista kuvia ja tutkin reseptejä, totta. Laitan blogiin ja muualle someen kuvia ruuasta, totta. Mutta onko tämä merkki syömishäiriöstä? Ei helvetissä. Mun käsitys syömishäiriöstä on pikkusen erilainen ja tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on ainakin muutama ihminen, jotka sairastavat syömishäiriötä tai on parantumassa siitä. Syömishäiriö on vakava sairaus eikä sillä asialla pidä leikkiä. Jos tämä mun suhtautuminen ruokaan, treenaamiseen ja elämään ylipäänsä on sairauden merkki niin otan tän. Sairastan tätä ihan mielelläni ja toivon, että esim. anoreksian, ortoreksian tai bulimian sijasta ihmiset saisivat tämän. Jos sairauteen kuuluu se, että syö 80/20 tyylillä (80% suunnitelmallisesti ja 20% rennosti), treenaa hyvällä fiiliksellä, jaksaa hyvin ja nukkuu hyvin sekä on onnellinen, virkeä ja energinen niin on kyllä jännä sairaus. En vain tiedä mikä tähän olisi lääkityksenä?
No, hyvähän se on että ihmiset ovat huolissaan toisistaan, mutta minun sijaani nekin voimavarat voisi käyttää johonkuhun oikeasti apua tarvitsevaan. Ehkä tämä oli pelkkää ilkeilyä ja trollaamista, ehkä ei. Mistäpä sitä ihmisten ajatuksista aina tietää. Veikkaan kuitenkin, että minun kohdallani syömishäiriö on aikaa kaukaa haettua 😀 Vai mitä olette asiasta mieltä, onko minulla syömishäiriö? Tsekkasin ihan syömishäiriöliiton sivuiltakin oirekuvat, mutta en mene niistä mihinkään. Ei ole mieskään sanonut, että mun into ruuanlaittoon, leipomiseen ja ruokien kuvaamiseen olisi mitenkään haitannut arkielämää tai olisi sairaalloista. Saati mun ruokavalio. Ihan samaa ruokaa syödään koko perhe viikolla ja viikonloppuna. Toisaalta, mies sanoi myös että voihan tämä sellaisen ihmisen silmissä näyttää syömishäiriöltä, joka itse ei ole kiinnostunut ruuasta ja vetää kaiken paskan naamaansa viikolla ja viikonloppuna. Mene ja tiedä. Melkoisia juttuja nämä.
Että semmosta.
♥ SEURAA MINUA ♥
Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.
Snapchat: jonnamusakka
Sulla… Syömishäiriö ?
No miten sen nyt ottaa…
Kaikki syömistytli voi näyttää jollekin toiselle häiriöiseltä ? vaikka itse syöjälle se on normii ja voi hyvin. ?
Jep, onhan se noinkin 😀
Ex-syömishäiriöisenä (ja vieläpä aikuisena sairastuneena) voin sanoa, että en sinulle sitä diagnoosia kyllä heittäisi. Dieeteistä ja ruuanlaitosta voi kiinnostua, ja sen kyllä oikeasti tietää ja huomaa jos homma karkaa käsistä. Jos sinulla olisi sh, herkkupäivä vastaisi elinkautista vaativaa rikosta 🙂
Näin olen itsekin ymmärtänyt. Minä taas pidän herkkupäivän varsin mielelläni 😀
Nyt ei ole kyseisellä kommentoijalla ole ollut syömishäiriöstä ollenkaan tietoa! Sinun syömisillä normaali ihminen pärjää todella hyvin
No näin minäkin ajattelen!
syömishäiriö on oikeasti vakavasti psyykkinen sairaus. ei yksi dietti pikadietti tai paasto tee ihmisestä syömishäiriöistä sama kun sanoisi kerran humalaan juoneen alkoholistiksi tai avaimet kotiin unohtanut muistisairaaksi. ei turhia diagnooseja ja leimoja. toivottavasti et ottanut pahalla kommenttia. sh on tarkat kriteerit voit tarkistaa jos haluat täytätkö ne kaikki. luulenpa että et.
Joo, en täyttänyt millään mittapuulla. Todella hyvät muuten nuo sinun vertaukset!
HAH! Sun ruokavalio (ainakin näin blogin perusteella) on kyllä siitä terveemmästä päästä tässä portaalissa. Muutenkin tykästyin suhun entistä enemmän kun olit muutama viikko sitten FF:n snäpissä 🙂 jatka samaa rataa!
Jee, kiva kuulla 🙂 Innostuin taas itsekin snäppäämään enemmän. Olen jo pitkään miettinyt jatkanko snäpin puolella vai vaihdanko instastooriin…Toistaiseksi olen vielä molemmissa.
Ei jösses taas. Tolla kommentoijalla ei voi olla minkäänlaista kokemusta syömishäiriöstä. Sun diettaaminen herkkupäivineen on todella tervejärkistä ja fiksua keventelyä. Oikeasti syömishäiriöinen ei jaa blogissaan ruokapäiväkirjojaan ja herkutteluitaan vaan päinvastoin vaikenee niistä visusti häpeän takia. Mutta sinänsä tää ei yllättänyt kerta samaisella henkilöllä on alusta asti ollut selvä ongelma sen kanssa että bloggaaja diettaa 😀 Älä välitä Jonna, meitä on niin moneen junaan.
Ja osa jää asemalle 😀 Selkeästi kommentoijalla on nyt jotain hampaan kolossa mua vastaan…
Mulla tuli tosi paha mieli tästä. Miksi syömishäriöstä on tullut kortti, jota voi heitellä joka toiselle ruuasta tai treenaamisesta kiinnostuneelle. Jos tämä kommentoija tietäisi, mikä helvetti syömishäiriö on, niin tuskin heittelisi tollaisia ilmoille. Syömishäiriö on psyykkinen sairaus, pliis ihmiset lopettakaa sen heittely. Se loukkaa. Kiitos.
Tätä kuulee muuten aika paljon ”fitnesspiireissä”. Jos olet kiinnostunut ruuasta ja treenaamisesta ja saatat elää kurinalaistakin elämää, on automaattisesti syömishäiriöinen. Toki fitnesselämä voi mennä kenellä vain yli, mutta omalla kohdallani näin ei ole koskaan ollut. Siksi on vähän outoa, että joku heittää tällaista kommenttia..
Kommentti oli täysin älytön, eikä kommentoija varmasti usko siihen itsekään, kunhan halusi loukata. Mutta tavallaan näen mistä kyseisen kommentoijan tämä ja aiemmatkin voivat johtua. Ruoka ja syöminen ovat nykyään kuin punainen vaate, on ties mitä erikoisruokavaliota, tiukkaa fitnessdieettiä, ruoka-aineiden välttelyä… osa ihan perusteltuja, osa selkeästi trendien mukana menemistä. Eikä siinä mitään, kyllähän kukin saa syödä miten itse haluaa. Tarkoitan vain, että syömiseen uhrataan aivan valtavasti aikaa ja energiaa, toisin kuin ennen, kun syötiin sitä perunaa ja jauhelihakastiketta ja korkeintaan juhliin varattiin jotain parempaa. Nykyään voit syömälläsi ravinnolla ilmentää omaa maailmankatsomustasi, elintasoasi ja kaiken lisäksi päteä. Itsehän olen tosi kiinnostunut ruuasta, kokkaamisesta, resepteistä jne. joten luen mielelläni esim sinun ruokapäiväkirjoja ja muita ruokajuttuja. Mutta ihminen, joka ei ole kiinnostunut ruuasta vaan syö juuri sillä ajatuksella ettei ruokaa sen kummemmin mietitä, vaan sitä syödään jotta jaksaa, ei varmaan ymmärrä, miksi ruuasta ja syömisestä kirjoitetaan niin paljon ja miksi niihin keskitytään. Kyse on kuitenkin ihan puhtaasti mielenkiinnon kohteista. Minä en ymmärrä miten joku tykkää siivota tai tehdä käsitöitä, mutta moni tykkää ja silloin niistä varmaan innolla keskustelee/kirjoittaa. Joten kommentoija voisi sitten vaan jättää blogit lukematta jos ne tuntuvat niin vieraille, meitä ruokajuttuja kiinnostuneina lukevia löytyy kyllä hänenkin puolestaan. Jatka siis vain samaan malliin!
Näin on, ruoka on tässä maailmassa kuitenkin aika iso juttu ja joillekin meistä suurempi kuin toisille. Toivoisin minäkin, että nämä ihmiset jättäisivät ruokajutut lukematta ja kommentoimatta, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Mutta täällä jatketaan samaan malliin 😉
Kamala kommentti. Sen heittäjällä ei olevtodellista kuvaa psyykkisestä sairaudesta nimeltä syömishäiriö. Ikävää että tollasia heitellään vaan pahoittaakseen jonkun mieli.. pidän blogisi ruokapäiväkirjoista ja suhteestasi kroppaasi. Niin normaalia ja siksi samaistuttavaa. Unohda tuollaiset kommentit.
Tuon ihmisen tarkoituksena tuskin on mikään muu kuin yritys saada pahaa mieltä aikaan. Sen olen huomannut. Ihme porukkaa!