Itseensä tyytymätön typerä ämmä
2
Itseensä tyytymätön typerä ämmä, se minä olen. Noin niin kuin rumasti ilmaistuna enkä pidä tästä yhtään. En halua olla itseeni tyytymätön enkä vähätellä itseäni. Haluan voida hyvin omassa pääkopassani sekä kehossani. Tavoittelen siis jonkinlaista kokonaisvaltaista body + brain positivitya. Elämä on kaikinpuolin mukavampaa, kun on tyytyväinen siihen mitä on kokonaisuudessaan. Ei, en tarkoita tässä nyt mitään ulkonäköä, vaan kehoa joka toimii hyvin, on kivuton ja tekee sen mitä pyydän. Sen lisäksi haluan, että pääkoppa on kunnossa ja virkeä. Se tuottaa järkeviä ajatuksia, mieli pysyy kirkkaana ja omat ajatukset ajavat kehoa hyviin ja vahvoihin tekoihin. Toimivat käsi kädessä. Sellaista minä tavoittelen.
Olin joskus vuosia sitten hyvin malttamaton ihminen. Vaadin itseltäni liikaa ja petyin, kun en kyennyt siihen mitä vaadin. Tavoitteet olivat liian kovat eikä mun kroppa vain yksinkertaisesti kyennyt niihin. Ja kun kroppa ei kyennyt, mieli oli maassa. Tietenkin. Nämä olivat niitä fitness-aikoja, kun oli pakko koko ajan kehittyä. Pakko saada lisää lihasta. Pakko ja pakko. Huomasin, että mitä enemmän yritin takoa itseeni lihasta sitä enemmän myös kroppa laittoi vastaan. Mieli ja kroppa eivät tehneet yhteistyötä. Ja kun mieli ei ole oikeasti edesauttamassa tavoitteiden saavuttamista, tavoitteita ei myöskään saavuteta.
Enää en halua vaatia itseltäni liikoja, varsinkaan urheilun parissa. Työ vie multa niin paljon kapasiteettia, että elämässä on oltava asioita, jotka pitävät pään kasassa ja kropan terveenä. Treenaaminen on mulle juuri sellaista omaa aikaa. Eräänlaista hauskanpitoa. Nautin siitä suunnattoman paljon ja olen huomannut, että kehitystä treenaamisen parissa alkoi taas tulla ihan uudella tavalla, kun uskalsin heittää kaiken maailman tavoitteet romukoppaan. Omalla kohdallani toimii parhaiten se, että teen mitä milloinkin huvittaa ilman sen suurempia suunnitelmia. Menen fiilispohjalla treeneissä ihan niin kuin muussakin elämässä. Joskus huvittaa räiskiä sata lasissa ja joskus taas ei yhtään. Ei ihminen ole mikään kone. En minä ainakaan. Enkä edes halua olla. Haluan olla elämääni tyytyväinen ja tasapainoinen ihminen ihan jokaisella elämän osa-alueella. En halua pakottaa itseäni yhtään mihinkään.
Ja eilen minä huomasin olevani itseensä tyytymätön typerä ämmä. Juuri noilla sanoilla itseäni maireasti nimitin. Huomasin, että olin taas alkanut miettimään, että miksi minä olen näin huono, miksi minä en kehity ja sitä samaa vanhaa rataa. Sitten vilkaisin pieleen ja tarkastelin itseäni. Huomasin, että kyllähän sitä kehitystä on tullut, jos vaan viitsii marisemisen sijaan tarkastella asiaa kunnolla. Miettiä lähtökohtia. Puolessa vuodessa on tapahtunut aika paljon ja olen hemmetin ylpeä siitä. Kaikki kehitys on tapahtunut pitämällä hauskaa ja urheilemalla fiilispohjalla, ilman pakottamista tai itsensä ruoskimista. Nyt on aika taputtaa itseään olalle, kiittää pääkoppaakin hyvin tehdystä työstä ja ymmärryksestä mikä on minulle oikea tapaa elää ja tehdä asioita.
Jatkan samaan malliin.
Ps. House of Brandonilla nyt -20% kaikesta!!! Tsekkaa valikoima täältä.
Edellinen postaus: Rullaisipa arki täydellisesti
♥ SEURAA MINUA ♥
Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.
Snapchat: jonnamusakka
Rullaisipa arki täydellisesti
Jotain uutta ja outoa on tapahtunut mun elämässä. Yhtäkkiä aikaa jää enemmän ja enemmän kaikkeen kivaan ja niitä ikävämpiä juttuja on hoidettavana entistä vähemmän. Aina ei ole ollut näin. On ollut aikoja, jolloin arki ahdistaa ja stressasin pienistäkin asioista suunnattoman paljon. Maanantai oli päivistä pahin, koska silloin raskas arki alkoi ja edessä oli vielä monta raskasta päivää. Töissä oli kiirettä ja kotona odotti kaaos. Oli hankalaa hengittää ja ahdisti koko ajan eikä kyse ollut edes suurista asioista. Silloin ymmärsin, että jotain on pakko tehdä, koska arki on ja pysyy, sitä ei pääse pakoon. Sitä sen sijaan voi muuttaa, jos oikein haluaa. Mietin useasti, että rullaisipa arki täydellisesti. Minkälaista elämä olisi, jos arki rullaisi jouhevasti ilman suuria ponnisteluita. Luulen, että tällaiset ajatukset ovat tuttuja aika monelle perheelliselle ruuhkavuosia elävälle. Vai olenko väärässä?
Tein ajatustyötä aika pitkään. Mietin mitkä ovat sellaisia asioita, jotka eniten ahdistaa. Mitkä asiat vievät eniten päivässä aikaa ja energiaa. Tein listan ja pääsin asioista aika hyvin selville. Meillä suurin aikasyöppö oli kodin kunnossapitäminen ja koska tiesin miten paljon se minun mieltäni painaa, aloin panostamaan siihen eniten. Toinen oli tavaran määrä ja rahankulutus. Olen näistä asioista puhunut aikaisemminkin ja tulen varmasti puhumaan vielä monta kertaa. Sen verran tärkeitä asioita nämä ovat elämässäni ja uskon, että moni teistä painiskelee samojen mietteiden kanssa. Arjen ei pidä olla ahdistavaa, vaan nautinnollista ja ihanaa! Jotta se olisi sellaista, jokaisen pitää miettiä minkälaista arkea arvostaa. Mitä siihen haluaa ja mitkä asiat haluaa karsia pois.
Meillä on pieni asunto ja tavaraa oli jumalattoman paljon. Olen innokas kirppistelijä ja varsinkin myymään niissä, joten otin vastaan kaiken tavaran mitä esimerkiksi miehen sukulaiset meille tarjosi myytäväksi. Ja sitä tavaraahan kuulkaa riitti! Arvostan itse suuresti kierrätystä, mutta en halua mitään käyttökelpoista heittää roskiin. Jätettä tule tässä maailmassa muutenkin ihan riittävästi. Viime aikoina olen päättänyt etten jää mitään tavaroita hilloamaan meille, vaan myymättömät tavarat viedään esim. SPR:lle. Niinpä eilen kuskasin sinne kaksi isoa säkillistä hyväkuntoisia vaatteita ja tänään lähtee iso laatikollinen muuta käyttökelpoista tavaraa. Jännä miten jokaisen tavaran lähdettyä on aina pikkuisen helpompi hengittää. Mitä vähemmän tavaraa on sitä vähemmän on kotona siivottavaa. Ja sitä enemmän on aikaa kaikelle muulle.
Yksi asia minkä haluaisin opetella vielä, on ruokalistan suunnittelu. Sitä en vain jostain syystä osaa tehdä. Olisi niin paljon helpompaa, kun suunnittelisi viikon ruokalistan aina sunnuntaisin, kävisi kaupassa ja tekisi osan jo pakkaseen valmiiksi odottamaan viikkoa. Sillä tavalla säästyisi sekä aikaa että rahaa. Mutta kun ei osaa. En tiedä miten saisin itseni oppimaan vielä tämäkin tavan? Ostan usein ruokia tarjouksesta ja suunnittelen ruuat sen ympärille. Eihän sunnuntaina voi vielä tietää viikon tarjouksia. En tiedä mikä olisi hyvä tapa. Olisiko teillä asiaan vinkkejä?
Minkälainen on teidän mielestänne hyvä arki? Mitä siihen kuuluu?
Alla video mun viime viikon eräästä arki-illasta. Videolla näätte mitä meillä arkena tapahtuu ja mistä haaveilen tällä hetkellä 🙂 Mun muita videoita pääset tsekkailemaan tästä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään!
Edellinen postaus: Viikon 3 ruokapäiväkirja – Ihan vaan vähän lipesin
♥ SEURAA MINUA ♥
Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.
Snapchat: jonnamusakka