Minäkö muka täti-ihminen?
Täällä istutaan junassa tällä kertaa matkalla Kuopiosta takaisin mökille. Juhlittiin siskon tytön valmistujaisia eilen ja kemut olivat oikein onnistuneet. Kyllähän ne vaativat taas jokusen työtunnin, mutta kaikki oli sen arvoista. Uskon, että itse juhlakalukin oli varsin tyytyväinen juhliin 😉 Autoin siskoa valmisteluissa sen minkä pystyin ja mitä hommia mulle annettiin. Rakastan kaikkea pikkunäpertelyä ja sainkin koristella gluteenittoman kasvisvoileipäkakun oman mieleni mukaan. Voileipäkakut eivät ole mun ominta alaani, joten ei muuta kuin google laulamaan ja tekemään koristeluita sen opeilla! Hyvä tuli vaikka itse sanonkin. Laitan ohjetta tänne bloginkin puolelle tulemaan myöhemmin.
Näissä sukujuhlissa huomaan miten nuoret aikuistuvat, mutta samalla tuntuu ettei itse vanhene ollenkaan. Toki ikää tulee lisää, mutta mieli on edelleen sama kuin parikymppisenä. Tätä asiaa ei voi tietää ennen kuin on itse tässä iässä. Muistan kun oli itse parikymppinen ja tällainen kolmevitonen tuntui ikälopulta tapaukselta. Sitä ajatteli, että yli kolmekymppiset on ihan vanhuksia. Elämä takana ja sitä rataa. Jännästi on mieli muuttunut. Elämä sen kuin paranee koko ajan mitä enemmän vuosia tulee mittariin. Niin kuin sanoin, mieli on edelleen sama kuin 15 vuotta sitten enkä näe tässä iässä kuin hyviä puolia. Ehkä muutama ryppy on tullut silmäkulmaan lisää ja lisää järkeä päähän, mutta muuten olen tasan sama tyyppi kuin nuorempanakin.
Kun katselin nuorempien juhlintaa eilen, niin tajusin miten pihalla oikeastaan olenkaan heidän jutuistaan. Ei ne enää tän ikäistä ota mukaan juttuihinsa. Joskus muutama vuosi sitten olin tunkemassa itseäni mukaan kaupunkiin baariin nuorempien mukaan, mutta yritykseni tyrmättiin lempeästi, mutta jämäkästi: ”ei me mitään täti-ihmisiä mukaan huolita”. Täti-ihminen. Totta, sehän minä olen heihin verrattuna. Itse sitä on olevinaan ihan yhtä nuori kuin hekin ja niin mielellään heidän jutuissaan mukana, mutta toiset taitavat nähdä asian vähän eri tavalla 😀 Ja se on kuulkaas ihan ok. On ihan ok olla täti-ihminen. Mua se ei haittaa yhtään. Tykkään itsestäni ja elämästäni juuri nyt hullun paljon. Kaikki on hyvin näin. Enkä mä sitä paitsi jaksaisi enää valvoa ja remuta nuorempien matkassa. Menen varsin mielelläni myös viikonloppuisin viimeistään 22.30 nukkumaan.
Kiitos ja kumarrus, tää täti-ihminen menee nyt lepäämään mökille!
Kuvat: Kaisa Karhunen
Edellinen postaus: Viikon 22 ruokapäiväkirja
♥ SEURAA MINUA ♥
Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.
Snapchat: jonnamusakka
Tasan samat ajatukset.. Kuuluu varmaan ikään.
Olen niin tyytyväinen tähän ikään… Kohta 40 ? … Niin paras ikä. Oikeesti . On jo elämän kokemusta jonkin verran, muttei yhtään liian vanha vielä. !!!
Mielellään on täti nuoremmille. Mieleltään sitä on itsekin onneksi nuori ???
Nuorten jutut ja vointi on mulle tosi tärkeää. ?
Ja ne rypyt… Ne on jees. Olen aina ihanoinut kun iloisilla ihmisillä ilmestyy ajan myötä naururypyt silmäkulmiin ?
Silmäkulmarypyt on <3 ihan parhaat! Nuorena stressasin6tosi paljon ikääntymisen merkkejä, mut en enää. Kaikki saa tulla mitkä on tullakseen 🙂
Aivan. Joskus en tajua miksi joku taistelee ikääntymistä vastaan, se jos mikä on normaalia ??
Niinpä!!!