Hae
Palasia Arjestani

Kun kroppa laittaa hanttiin

Kun kroppa laittaa hanttiin
Minä ja mun kroppa – ei tulla toimeen tällä hetkellä ollenkaan. Välillä kaikki menee hyvin, mutta nyt on taas vaihe, jolloin mikään ei toimi. Ensin oli case ranne, jota kesti reilu kaksi kuukautta ja nyt tuntuu, että kroppa prakaa ihan muuten vain. En palaudu treeneistä kovin hyvin ja vielä viikko jalkatreenin jälkeen tasaisella tiellä pyörällä polkeminen hapottaa reisiä niin hemmetisti. Selkä juilii ilkeästi, polvet kipuilee ja yläselkä on ihan muussina. Venyttelen, rullaan ja teen lihashuoltoa, mutta ei siitä mitään apua tunnu olevan. Käyn kävelyllä ja harrastan matalatehoista palauttavaa liikuntaa. Syön mielestäni ihan hyvin ja riittävästi, joten mikä mättää häh?
Olen vain 163 cm lyhyt, joten rakkauden temppelissäni näkyy parikin lisäkiloa todella hyvin. Nyt kiloja on tullut salakavalasti neljä parin kuukauden aikana ja painon nouseminen vain jatkuu. Viime viikolla pamahti kilo lisää. Mitä väliä painolla, joku sanoisi. Ei, ei sillä olekaan, mutta tällä tukalalla olotilalla on. Olo ei todellakaan ole mikään kevyt, päinvastoin, ja se vaikuttaa väistämättä yleiseen fiilikseen. Olo on nuutunut ja alakuloinen eikä paljon kiinnosta katsoa itseään peilistä. Voisi ajatella, että se on vain tämä ikä, mutta enpä usko siihenkään. Tai ehkä minä vain kerään automaattisesti talvea vasten fyllinkiä ettei vain palelisi? Toisaalta, viime vuonna pidin juuri näihin aikoihin dieetin eikä sen kanssa ollut mitään ongelmaa.
Ei, millekään dieetille minä en todellakaan ala, mutta ei tämä näinkään voi jatkua. Täytyykö tässä alkaa laskemaan kaloreita ja tehdä enemmän aerobista? Mieluumin kyllä kömpisin suklaalevyn kanssa peiton alla ja laittaisin netfilxin pyörimään. Mun reaktio tällaiseen tilanteeseen on juuri sellainen, että sen sijaan että ottaisin ohjat käsiini ja alkaisin träkkäämään ruokiani, teenkin juuri päinvastoin. Ehkä on aika luovuttaa ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää? Ei tällaista jatkuvaa taisteluakaan kukaan jaksa. Haluan nauttia elämästä, urheilla rakkaudesta urheiluun ja hankkia sitten vaikka isompia vaatteita, jos ei entiset mahdu. Haluaisin olla hyvässä ja energisessä kunnossa, mutta kannattaako sellaista tavoitella, jos se ottaa enemmän kuin antaa? Ehkä vain jään odottelemaan ja elän elämääni niin kuin tähänkin asti. Nautin elämästä ja arjesta. Tällaista se on, kun kroppa laittaa hanttiin. Välillä mietin miksi juuri minulle tämä on näin hemmetin hankalaa? Miksi moni muu pystyy treenaamaan satalasissa eikä kiloja kerry ollenkaan. Tällä hetkellä tuntuu, että jo fazerin sinisen ajatteleminen napsauttaa muutaman lisäsentin vyötärölle…
Eikö kellään muulla ole koskaan tällaisia ajanjaksoja?

Edellinen postaus: Viikon 42 ruokapäiväkirja – mikä on tämä väsymys?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

34 kommenttia

  1. Sari kirjoitti:

    Kyllä se ruodussa pysyminen yleensä vaan vaatii tiukkaa itsekuria, eikä herkkuja voi syödä jokapäivä tai edes joka toinenkaan päivä. Vaikka tuntuu, että muut voi syödä huoletta mitä vaan eikä läskit tartu, niin ei se kyllä todellisuudessa niin mene. Se on vaan sitten itsestä kiinni mitä pitää tärkeinpänä. Ite söin ennen aika huolettomasti ja herkuttelin yleensä useamman kerran viikkoon. Fläsää oli jonkin verran, mutta sitä oli aina ollut. Harrastan crossfittiä, joten aattelin että syödä saa ja paljon. Keväällä otin sitten nettivalmennuksen, jonka avulla tiputin muutaman kilon ja sain kiinni säännöllisestä ruokarytmistä sekä sain katkaistua herkuttelukierteen. Nyt se vaikein osuus onkin pitää ne kilot poissa ja siihen onnistuu parhaiten se, että syö kunnon ruokaa paljon eikä herkkuja kuin erikoistilaisuuksissa. Helppoa se ei ole, mutta yritän pitää mielessäni sen, etten halua sitä vanhaa väsynyttä ja tukalaa oloa takaisin. Elämästä voi nauttia herkuttelemalla, mutta sitten täytyy vain hyväksyä, että se näkyy myös vyötäröllä.

    • Jonna kirjoitti:

      Tätä mä olen juuri miettinyt, mutta toisaalta en myöskään halua elää armottoman tiukkaa elämää. Jokin kultainen keskitie täytyy olla olemassa. Oman kroppani tuntien nyt ei ole kaikki reilassa. En turpoile ja oireile normaalisti näin eikä mun paino ole koskaan noussut tätä tahtia. No, parit kikat on jo vedetty hihasta ja katsotaan onko niistä mitään apua.

  2. Anni kirjoitti:

    Voi, kuulosta sonnalta! Noita jaksoja on itselläkin aina välillä, lähinnä ongelmia palautumisen kanssa ja sitten niitä kiloja karttuu. Nyt on selkä ollut paskana muutaman viikon, eikä fyysisesti rasittava työ varsinaisesti auta asiaa. Välillä tuntuu että yhdestä treenistä palautumiseen menee lähemmäs viikko, jona aikana sitä lähinnä pystyy hinkkaamaan jotain kävelylenkkejä ja asustelemaan mobilitypallon ja -rullan välittömässä läheisyydessä. Jos tuota pitkään jatkuu niin kannattaa varmaan otattaa (tai näppäränä tyttönä ottaa itse itseltään 🙂 ) verikokeet joista selviää aina kaikenlaista, tai sitten ei mitään. Ja jos ei mitään löydy niin armoa vaan. Armoa ja rauhaa, kaikki loppuu aikanaan, myös ne sontajaksot.

    • Jonna kirjoitti:

      Ferritiini multa otettiin kesäkuussa, kun siirryin vegaaniselle ruokavaliolle. Arvo oli silloin 96, mutta lääkäri ehdotti että paljon treenaavana ottaisin rautalisän siita huolimatta käyttöön. Sitten meni ranne ja treenit jäivät vähille enkä viitsinyt hakea rautalisää. Ehkä sitäkin voisi kokeilla ja otattaa arvon nyt uudestaan. Mulla tämä painon nouseminen alkoi jo vegaanisella ruokavaliolla. Alku oli helppoa, mutta sitten tapahtui jotain. Ehkä liikaa hiilaria ja rasvaa, en tiedä. Ehkä pitäisi vaan ottaa aikalisä, rauhoittua ja antaa itselleen armoa.

  3. Tiia kirjoitti:

    Hei, oletko aatellut että vegaani ruokavaliolla voisi olla osuutta asiaan? Margariinit ja soijat ei tee valitettavasti hyvää elimistölle. Margariinin käyttö lisää tulehdustilaa elimistössä ja soija taas häiritsee hormonitasapainoa. Kannattaa miettiä tätäkin puolta. Tsemppiä kovasti, toivottavasti alkaa helpottamaan pikkuhiljaa.

    • Luana kirjoitti:

      Tää on sit puppua. Minkä varmaan Jonna tietää kyllä onneksi, mut sanonpahan kuitenkin 🙂

      • Jonna kirjoitti:

        Onhan noita tutkimuksia toki ollut puolesta ja vastaan, mutta en usko että mun 3 kk vegaanisella jaksolla olisi voinut olla tuollaisia vaikutuksia. Nämä oireet tukevat ihan jostain muualta, mutta nyt moni kasviperäinen raaka-aine on pannassa. Mm. nyhtökaura, pavut, soijajogurtti ja kikherneetkin aiheuttaa jumalatonta turvotusta 🙁 Mutta kyllä tämä tästä vielä!

    • Jonna kirjoitti:

      Siis minähän en ole enää vegaani! Otin kuukausi sitten mm. kananmunat ja kalan takaisin ruokavalion ja satunnaisesti olen syönyt myös lihaa, jos sitä on ollut anoppilassa tarjolla. Painon nouseminen alkoi kyllä jo vegaanisen aikana. Saan tällä hetkellä suolistollisia oireita mm. soijajogurtista, pavuista ja kikherneistäkin, joita rakastan! Että ne ovat tällä hetkellä pannassa…Eiköhän tämä tästä asetu ajan kanssa!

  4. Mörköläinen kirjoitti:

    Hei Jonna! Ensiksikin pitkään sinua seuranneena suuri kiitos,että jaksat ja viitsit kirjoittaa tätä blogia ja kuvata videoita.Mukavaa luettavaa ja katsottavaa.
    Olemme lähes samanikäisiä ja voin tähän sinun postaukseesi samaistua täysin.Itselläni lähes sama tilanne tällä(kin) hetkellä. Suosittelisin todella lämpimästi verikokeiden ja varsinkin ferritiinin mittausta. Olkoonkin muotitauti,mutta uskon että ainakin itselläni tuo varastoraudan vähyys suurin joskaan ei varmasti ainoa syy tähän oloon. Joka puolelta puskeva riittämättömyys ja stressi varmasti myös iso tekijä,ihan liikaa vaan kaikkea kuormaa kannettavana. Joka sitten vaikuttaa myös kaikkeen ja juurikin näin myös mistä kirjoitat.
    Toivon sinulle todella voimia ja toivottavasti saisit itsesi parempaan kuntoon kaikella tavalla.

    • Jonna kirjoitti:

      Ferritiini mitattiin kesäkuussa, kun siirryin vegaaniselle ja silloin arvo oli 96 mikä on on oikein hyvä. Tosin lääkäri ehdotti, että paljon urheilevana ottaisin vähäksi aikaa rautalisän käyttöön. Voisin otattaa arvon nyt uudestaan ja katsoa missä mennään. En tiedä missä ajassa se voi tippua…Mulla siis noin 4kk edellisestä mittauksesta.
      Uskon itse eniten juurikin tuohon kaikkeen muuhun ulkopuoliseen stressiin. Mulla on todella paljon kaikkea meneillään ihan koko ajan. PAri kuukautta meni käden temppuillessa ja sitten paukautuin treenimäärät tappiin, mikä ei ollut ehkä paras ratkaisu. Nyt vatsa ja suolisto oireilevat monista ruoka-aineista, joita olin tottunut syömään. Täytyy nyt vain rauhoittaa tilannetta!

  5. Wenpelix kirjoitti:

    Palaa takas vegaani ruokavalioon! Vähennä vähän rasvanmäärää! Kyllä sen painon pitäisi pudota kun syö oikeanlaista ruokaa! Olin niin onnellinen kun olit hetken vegaani! kokeile uudestaan niin hyvä energinen olo palaa takaisin! xoxo

    • Jonna kirjoitti:

      Ei se käy ihan niin helposti, valitettavasti. En saanut vegaanisella riittävästi proteiinia ja jos vähentäisin vielä rasvaakin, niin millä eläisin? Hiilihydraateilla? EN pysty tällä hetkellä syömään nyhtökauraa, papuja, kiherneitä, soijajogurttia ollenkaan… JA mun painon nouseminenhan alkoi jo vegaanisella. Luulen sen johtuvan nimenomaan liian suurista hiilarimääristä. Mutta en sano etten koskaan palaisi takaisin vegaaniselle 😉

  6. Jaaana kirjoitti:

    Moikka Jonna! 🙂
    Jos painosi on ollut noudusuhdanteinen niin kaikella lempeydellä, mielestäni syytä ei tarvitse ruokapäiväkirjojasi kauempaa etsiä.. Herkkuja sinulla kuitenkin menee useita kertoja viikossa. Ja kuten Sari tuossa ylimpänä kirjoitti ei namia voi aina sallia itselle kun sitä tekee mieli – jos siis haluaa kunnossa pysyä 🙂 Pienistäkin herkuttelusta kun tulee viikkotasolla aikamoinen ”potti” :/
    Kommentti ei siis missään nimessä piikittelynä tai ilkeilynä vaan ulkopuolisen näkemyksenä asiaan 🙂 <3
    Kiitos kivasta blogista ja iloista talven odotusta! <3

    • Jonna kirjoitti:

      Mun mielestä silloin on jotain pahasti pielessä, jos kroppa ei kestä viikon aikana yhtä lakua ja muutamaa palaa suklaata. En ikinä milloinkaan halua elää 100% tiukalla ruokavaliolla. En vain halua itselleni sellaista elämää. Mieluummin sitten vaikka olen tässä olotilassa! En kuitenkaan itse henkilökohtaisesti usko, että tämä turvotus ja painon ylöspäin kipuaminen on puhtaasti ruokavaliosta johtuvaa. Tiedän sen. Nyt on otettu muutama kikkakolmonen jo käyttöön ja katsotaan onko niistä apua. Ei mun vatsa ole koskaan oireillut näin kuin se nyt tekee. Olen kyllä valmis kokeilemaan hetken tiukkaakin ruokavaliota ja katsomaan onko vika tosiaan siinä, mutta en hkä lopun elämääni kuitenkaan…

    • Jaaana kirjoitti:

      Kiitos vastauksesta, Jonna:) ..nyt myös noita muille antamiasi lukeneena ymmärsin vielä paremmin, että sinulla on tainnut olla ”aika paljon meneillään” eikä stressin aiheuttama painonnousu ole todellakaan tuulesta temmattu – been there done that :/ <3
      Myös mainitsemiesi tuotteiden pois jättämisestä voisi olla apua, jos aiheuttavat vain älyttömän turvotuksen :/ Oletko kokeillut entsyymejä tukemassa vatsan toimintaa? 🙂 Minä oon saanut niistä itse apua, kannattaa hakea luontaistuotekaupasta/apteekista kokeiluun 🙂
      Tsemppiä ja toivon olosi pian helpottavan ja normalisoituvan! 🙂 <3
      Ps. Meikä on muuten porskuttanut lakto-ovo-vegetaristina jo 19 vuoden ajan.. :'D

      • Jonna kirjoitti:

        On varmasti ruoka-valiolla oma osuutensa tässä asiassa, sitä en kiellä! Kunnossa pysyminen on monen tekijän summa ja luulen, että mulla niistä osatekijöistä on aika monta ollut päin persettä jo kesästä lähtien…

  7. Sannis kirjoitti:

    Moikka Jonna,
    Kun en sinua tunne, niin en tietenkään voi tietää mikä sinulla on. Tästä syystä ennen kaikkea lähetän voimia ja toivottavasti tilanne ratkeaa pian 🙂
    Mutta (hahaa aina paha aloitus!) itselläni alipalautuminen, jaksamattomuus, painonnousu ja ehkä näistäkin osin johtuvat pienet rasitusvammat johtuivat kovasta anemiasta (alhaiset ferritiinit), joka iski vegaanina päälle. Tietysti joillain ihmisillä rautaa imeytyy kasvipuolelta tarpeeksi mutta jotkut meistä, kuten minä, tarvitsevat lisärautaa purkista tämän rinnalla. Alhaiset rauta-arvot nimittäin liittyvät joillain myös jaksamattomuuteen ja väsymykseen, ja tämä voisi selittää halun kömpiä salin sijaan peiton alle.
    Kuitenkin kuten aluksi sanoin, tämä on vain yksi ajatus joka tuli mieleeni ja oletkin ehkä testannut jo tilanteen. Joka tapauksessa ihanaa syksyä sinulle 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Mulla mitattiin kesäkuussa ferritiinin arvoksi 96, mutta en tiedä voisiko se tässä ajassa olla laskenut miten alas? Kaverillahan kävi juuri niin, että hän treenasi ja söi vuoden ajan ihan normaalisti ja on muutenkin aktiivinen ihminen. Silti paino vaan nousi ja nousi ja hän oli koko ajan todella väsynyt. Syyksi paljastui liian alhainen ferritiini. Ehkä mittautan sen uudestaan ihan vain varmuuden ja mielenrauhan vuoksi. Tämä alipalautuminen ja kaikki suolisto-oireet ovat olleet vain niin epätyypillisiä minulle, että olisihan se ihan kiva löytää syy niihin!

  8. Nimetön kirjoitti:

    Kuulostaa tutulta. Itse olen huomannut, että omalla kohdalla painonnousu tuntuu liittyvän vahvasti stressikausiin elämässä. Silloin paino tuntuu nousevan pari kiloa ihan sama mitä tekisi, ja kun kuormitus elämässä helpottaa niin paino myös tippuu niihin mittoihin missä itsellä on kropassa hyvä olla. Jotkut reagoivat stressiin varmaan helpommin painonlaskulla ja ruokahluttomuudella.
    Itse helposti reagoin huonoon fiilikseen vielä vähentämällä ruokaa, enkä jotenkin usko siihen että stressi aikoina mättäisin liikaa ruokaa. Veikkaan että myös isot liikuntamäärät yhdistettynä muuhun kuormitukseen varmaan palautumisen tms. kautta vaikuttaa aineenvaihduntaan. Itse olen myös selvittämässä hemoglobiineja ja ferritiinejä, koska raudanpuutoksen oireista voi helposti raksia suurimman osan omalla kohdalla.

    • Jonna kirjoitti:

      Mullahan niitä stressikausia on tässä riittänyt ihan kivasti, että en yhtään ihmettele vaikka johtuisi ihan vain siitä!

  9. anna kirjoitti:

    Paljon olet saanut kommentteja siitä että vähennä herkkuja, mittauta rauta-arvot jne ja toki jonkun kohdalla voi olla kyse siitäkin. En sinua tunne enkä tietenkään voi sanoa mistä on kyse, mutta kuulostaa hyvin samalta kuin itselläni noin vuosi sitten. Tilanne oli jatkunut jo pidempään, ennen kuin alkoi helpottaa. Kroppa keräsi hirveästi nestettä ja turposi, ei palautunut, vatsa pömpötti kuin olisi raskaana ja oli vetämätön olo. Kuitenkin söin terveellisesti, urheilin ja pyrin nukkumaan tarpeeksi, joten missä ihmeessä vika? Minut pelasti lopulta kesäloma. Kuukausi mökillä ilman mitään aikatauluja, vastuuta, suorittamista tai pakkoa. Silloin tajusin, että olin suorittanut hyvinvointia vaan liikaa. En kuunnellut mitä keho pyysi, vaan tein asioita joiden luulin olevan oikein. Aluksi lomalla tuntui pahalta antaa vaan olla, kun on tottunut liikkumaan ja syömään terveellisesti. Napostelin herkkuja vähän joka välissä ja lenkin sijaan nukuin päiväunia. Kuitenkin jo viikon päästä huomasin olon muuttuvan. Mieli vapautui ja keho seurasi perässä. Aineenvaihdunta alkoi pelata, voimat palautua ja kehon viestit päästä taas perille. Silloin tosiaankin opin ettei jatkuva stressi ja ahdistus terveellisistä elintavoista todellakaan ole ratkaisu mihinkään. Sinulla näyttää olevan mukavasti löysää syömisen kanssa, mutta jos yksi päivässä syöty pulla jää kummittelemaan mieleen, niin se aiheuttaa ihan huomaamatta ahdistusta ja stressiä. Samoin väkisin tehty liikunta. Blogiasi seuranneena vaikuttaa siltä, että olet kokenut jonkinlaista ahdistusta ja stressiä kaikesta tästä jo pidempään. Kuten sanoin, en voi tietää mistä on kyse, mutta mitä jos nyt vaan löysäät hetkeksi? Se voi tuntua aluksi tosi pahalta ja väärältä, mutta päätät vaikka että yhdeksi viikoksi jätät vaan treenit, syöt sitä suklaata peiton alla ja kuuntelet mitä keho yrittää sinulle kertoa. Yhdessä viikossa ei voi tapahtua mitään niin pahaa, että se olisi katastrofi. Vaikka söisit kilon suklaata päivässä ja painokin nousisi, se on vain yksi viikko, ja kyllä se paino siitä palautuu sen jälkeen. Parhaimmassa tapauksessa kropasta ja mielestä avautuu solmuja joita et ole edes havainnut. Välillä sitä vaan tarvitsee pysähtyä jotta viestit tulevat kuunnelluksi.
    Toivottavasti olosi paranee pian!

    • Jonna kirjoitti:

      Viisaita sanoja, kiitos niistä! On tässä ollut jo jonkin aikaa ahdistusta ja stressiä vaikka sun mistä. Toisaalta ihan normaaleista ja ehkä toiselle mitäänsanomattomista asioista, mutta kun ne jäävät päähän rullaamaan, niin…No, niistä muodostuu melkoinen möykky. Tiedän kyllä itsekin mitä nämä asiat ovat. Usein tuntuu, että 24 tuntia vuorokaudessa on mulle vaan aivan liian vähän. Haluan treenata kovaa ja paljon, panostaa blogiin ja youtubeen, tehdä kotona paljon asioita, tehdä työni hyvin, olla hyvä äiti ja avovaimo. Tuntuu, että koskaan ei ole aikaa itselle, vaikka sitä periaatteessa on esim. treenatessa. Silti tuntuu, että se aika annettu jollekin muulle, ei minulle. Kotona ei ole koskaan aika vain olla. On vain kotitöitä ja loputon määrä projekteja, jotka haluaisin saada tehtyä, mutta jotka kuitenkin jäävät tekemättä. Noh, ehkä en pura enempää tähän sinun kommenttiisi. Pointti tuli varmasti selväksi 😀

  10. Heidi kirjoitti:

    Anna tuossa yllä kirjoittikin, miten täyslepo ja höllääminen voivat vaikuttaa. Minä olen tosin jo tukevasti keski-ikäinen, joten monet asiat vaikuttavat oloon ja painoon itselläni, mutta osittain voin samaistua teihin nuorempiin. Kesälomalla laihduin kolme kiloa, vaikka en kovan kuumuuden ja kropan vaivojen vuoksi juurikaan liikkunut (muuta kuin vähän metsähommia ja toki päivittäistä pulikointia järvessä). Söin mitä mieli teki – esim. jäätelöä kului runsaasti. Huomasin kuitenkin olossani, että turvotusta oli lähtenyt ja vaatteetkin tuntuivat mukavammilta päällä. Sanoinkin lähipiirille, että kai minun on sitten vain oltava täysin postrojo ja syödä, mitä huvittaa, jotta olo on hyvä.
    Kropan kanssa on ollut koko ikäni ongelmia nivel-, lihas- ja vatsavaivojen takia, joten on hankala löytää sopivan vähän/paljon rasittavia liikuntamuotoja. Joten tältäkin osin osaan arvata, miltä tuntuu, kun jo sinun ikäisenä pelottaa, josko kroppa sanoo aina vaan vastaan. Ja vaikka tahto – kuten itsellänikin – olisi pystyä tekemään jotakin ”kunnollista”. Siihenhän ihmismieli on kai totutettu, että ei ole hyvä, jos ei tarpeeksi tunnu/satu.
    Niin että lempeydellä ehkä eteenpäin. Eikä ole enää montaa kuukautta, kun uusi kevät koittaa!

    • Jonna kirjoitti:

      Hep! Nostan käden tunnistamisen merkiksi. Minulle nimittäin kävi juuri samalla tavalla kesälomalla, kun oltiin 3 viikkoa mökillä. Ei stressiä, ei pakollisia tehtäviä. Pelkkää oleilua perheen kesken ja sai tehdä juuri sitä mitä huvitti. Arkena niitä asioita ei koskaan saa tehdä, kun on työt, treenit, harrastukset, kotityöt ja kaikki muu. Jumankauta, ehkä mä vaan alan joogaamaan ja meditoimaan ja yritän löytää jonkinlaisen rauhan tämänhetkiseen elämääni.

  11. ulla kirjoitti:

    moikka Jonna . Kylläpä kuulostaa niiiiin tutullle… ettei tosikaan . Mulle käynyt samoin tässä kuukauden parin aikana, paino nouseeee….. Mutta mä alan tulla siihen tulokseen, että pitäisi hidastaa.. liikaa treeniä ja tuntuu että elän kokoajan kellon mukaan. TÖissä minuutti aikataulu ja olen huomannut jatkavani sitä koko loppu päivän. Treeniä, töitä, treeniä…. ei kroppa varmastikaan ehdi palautua tässä stressipöperössä Ikäkin lähenee neljääkymppii. Ja yöllä heräilen sen kolme kertaa… ennen en herännyt kertaakaan. eikö sein ole jo jonkun stressin oire ? Ja muuten, kun on ollut sadepäivä, olen pitänyt helpompaa päivää ja vaan ollut kotona, on paino sinä päivänä heti alempana. .. . nesteet poistuu . Tuota nesteen kertymistä ihmetellytkin. Kovimpina päivinä se kertyy ja tuntuu että aineenvaihdunta tekee täys stopin. 🙁 Todella inha olo olla omassa kropassa. Vaikka luulisi liikunnan auttavan, mutta tekee toisin päin – onko sulla samanlaisia fiiliksiä ?
    Olen suunnitellutkin pitäväni aluksi kokonaisenviikon ilman urheiluja, töissä käydä ja loppu päivä ottaa vaan löhöööö 🙂 Mun työ on jo itsessään liikuntaa päivä :/
    Kokeileppa olla treenaamatta .. kuinka kroppa alkaa reagoida .

    • Jonna kirjoitti:

      Jep, hidastaminen voisi olla kova sana. Ehkä korkeintaan kevyttä höntsätreeniä, mutta muuten joogaa, kävelylenkkejä ja enemmän asioita, joita haluaa oikeasti tehdä ja joita kaipaa: käsitöitä ja askartelua. Sehän mua eniten ahdistaakin, kun tuntuu ettei koskaan ole aikaa tehdä asioita, joita oikeasti kaipaa. Aina on liikaa kotitöitä, arkea ja muuta.

  12. ulla kirjoitti:

    jep ,, kävelyä ja joogaa kotona 🙂
    Sitten vaan olla ja harrastaa kotihommia 😉 Kun kokoajan tuntuu, että pitää suorittaa, kuntoilla tms 🙁 Ei taida tässä iässä tuo palautuminen tapahtua ihan silmänräpäyksessa.
    Ja sitäkin olen kuullut, että kuntoilua harrastava kun tosiaan tarvitsee sitä proteiinia mukavasti, niin sen puute saattaa aiheuttaa nesteen kertymistä / painon nousua … :/

  13. Nimetön kirjoitti:

    Yhdyn monien muiden kommentteihin siitä että vaikka herkkujen määrä ei viikossa olekaan suuri niin silti kun niitä tulee viikossa useamman kerran niin päivittäinen kalorimäärä kasvaa. Lisäksi ruokamäärä päivittäin vaikuttaa kohtuu suurelta. Vaikka kuinka treenaa niin jos kulutus on vähemmän kun päivittäinen energian saanti niin painoa tulee. Ikä valitettavasti tekee myös tehtävänsä. Jos vain keventäisit ruokavaliota ja vain yksi herkkupäivä viikossa. Kyllä sillä aikuinen ihminen pärjää! Tsemppiä!

    • Jonna kirjoitti:

      Ruokavalioon liittyviä juonia punottiin eilen miehen kanssa saunan lauteilla 😀 Pieni kevennys saattaa olla paikallaan sillä saralla, mutta myös muiden hommien saralla!

  14. KristiinaS kirjoitti:

    Suosittelen tutustumaan fodmap-ruokavalioon. Mulle ei kans käy palkokasvit, kaalit, härkis, nyhtis jne mitä näitä on. Herneprodesta saan myös oireita, ja vatsa ei kestä yhtään gluteenia ja laktoosistakin tulee sellanen kipeä kaasupommi ettei mitään rajaa. 😀 Mulla onneksi sentään menee soijarahkat ja jugurtit ja kauramaito, sillä maitotuotteet lisää mulla liman eritystä, pahentaa astmaa ja aknea. Kroppa tarvitsee hiilareita mutta ei silti kestä paljoa niitä, alkaa turvottaa ja pidemmän päälle tulee fläsää. Musta tulis aika huono vegaani. 😀 Joskus yritin, mutta meni liian suppeaksi ruokavalio ja ulkona syöminen oli käytännössä mahdotonta, enkä ole valmis luopumaan ravintolalounaista (meillä ei ole taukotilaa jossa syödä omia eväitä). Saa samalla edes vähän liikuntaa lounaalle mennessä kun muuten istuu koneella.
    Tsemppiä ja lepoa vaan enemmän, kyllä se kroppa siitä taas tokenee. 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Hah, kuulostaa tutulta! Mullakaan ei kroppa siedä kauheita määriä hiilareita, mutta tarvitsee toki vähän. Oon nyt aika monta kertaa jo kokeillut nostaa reilusti hiilareita (muiden mielipiteiden vuoksi) eikä siitä ole koskaan mitään hyötyä ollut, päinvastoin…Täytyy nyt tsekkailla tarkasti mitkä kaikki ruoka-aineet aiheuttaa oireita ja jättää ne vain pois kokonaan.

  15. Ellu kirjoitti:

    Hei! Tuo huono palautuminen, alakuloisuus ja yleinen jaksamattomuus sekä nesteen kertyminen kroppaan kuulostaa kilpirauhasen vajaatoiminnan oireilta. Oletko mittauttanut itseltäsi kilpirauhasarvoja viime aikoina?

  16. Piia kirjoitti:

    En jaksanut kaikkia kommentteja lukea, mutta mites kilpirauhasarvot? Ettei oo vajaatoimintaa? Toivottavasti olo korjautuu pian ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *