Hae
Palasia Arjestani

Milloin syömisestä tuli näin vaikeaa?

Milloin syömisestä tuli näin vaikeaa

Milloin syömisestä tuli näin vaikeaa? Vaikeaa minulle, ei välttämättä kenellekään muulle. Milloin kadotin punaisen langan ja lähdin harhateille? Tähän tuskin on yhtä ja ainoaa vastausta. Olen aina mielelläni kokeillut uusia ruokavaliota, poiminut niistä parhaimmat ja palannut vanhaan systeemiin höystettynä uusilla jekuilla. Nyt olen kuitenkin jo pitkän aikaa ollut ihan kujalla. Tiedän vain sen, että syömisen kanssa on paha olla ja niinhän sen ei missään nimessä pitäisi olla. Se on joko herkuttelua ja ylensyöntiä tai muutama päivä äärimmäisen tiukkaa syömistä, kunnes palaan taas herkutteluun. Tässä hommassa ei siis ole minkäänlaista balanssia.

Saan usein palautetta, että sä syöt ihanan rennosti. Varmasti se näyttää ”rennolta” ulkopuolisen silmin, mutta on kaikkea muuta minun näkökulmasta. En todellakaan halua itselleni mitään syömishäiriötä, joten olen päättänyt tutkailla omia ruokailutottumuksia hieman syvemmin. Sain instagramissa (@jonna_musakka) vinkin Jonna Heinosen kirjasta Tunne syöminen. Kirja lojui pitkään sohvan nurkassa, kunnes otin sen käsiini pari päivää sitten. Olen lukenut kirjasta nyt ehkä puolet, mutta se on jo nyt avannut mun silmiä tavalla, jota olen toivonut!

Milloin syömisestä tuli näin vaikeaa ja mikä siinä on niin vaikeaa?

Olen tuskaillut miksi minulla ei ole enää minkäänlaista itsekuria ruuan suhteen. En kerta kaikkiaan pysty vastustamaan kiusauksia ja vaikka päätän etten syö herkkuja jonain päivänä, löydän itseni kuitenkin suklaalevy kourassa. Ja minun tyyliinihän ei kuulu ottaa sivistyneesti kahvin kanssa vain yhtä palaa. Kyllä se on puoli levyä tai ei mitään kerralla! Joskus menee koko levykin ihan heittämällä. Luulin, että peli on jo menetetty itsekurin suhteen, mutta kirjasta löysinkin todella hyviä harjoituksia itsesäätelyn parantamiseen. Minulla on siis vielä toivoa! Tarvitsen vain harjoittelua asian suhteen, sillä mitään fysiologista tarvettahan esim. suklaan syömiselle ei ole. Enkä nyt tarkoita ettei suklaata saisi syödä milloinkaan! Totta kai se voi kuulua herkkupäivään, mutta minulla se on karannut vähän laajemmalle. Tuo mainitsemani itsesäätely tarkoittaa itsensä tietoista ohjaamista kohti haluttuja tavoitteita. Ajatustyötä ja opettelua se vaatii, koska tämä toiminto on minulta aivan hukassa, mutta kyllä se sieltä vielä löytyy!

Kirjan oppien pohjalta pohdin tänään minun syömiseni pahimpia suden kuoppia. Miksi päädyn niin usein syömään ennemmin leipää kuin kunnon ruokaa tai herkkuja kuin kunnon ruokaa? Vastauksia tähän on kaksi: liian kevyesti syöminen iltapäivällä ja ruokailuvälien venyttäminen liian pitkäksi. Olen täälläkin monta kertaa sanonut miten olen unohtanut syödä, koska olen touhunnut kotona niin paljon. Tästähän on usein seurauksena juurikin herkkujen syöminen (ovat nopeasti käsillä) tai turvautuminen helppoon ateriaan eli leipään. Minulla on aivan liian usein töissä välipalana iltapäivälle vain yksi välipalakeksi eikä sellainen juuri nälkää pidä. Kun pääsen kotiin, nälkä on jo hirmuinen ja hyvistä aikomuksista huolimatta en jaksa alkaa laittamaan ruokaa, vaan turvaudun johonkin helppoon ja nopeaan. Näihin molempiin asioihin on olemassa varsin helppo ratkaisu: kello soimaan 3-4 tunnin päähän edellisestä ruokailusta niin syöminen ei unohtu ja riittävän täyttävä välipala mukaan töihin. Noin. Oliko se niin vaikeaa? Paperilla helppoa, mutta käytäntöön siirtäminen vaatii jälleen kerran opettelua!

Minun tavoitteeni on syödä hyvää ja monipuolista ruokaa riittävän usein. En halua enää turvautua epäterveellisiin pikaratkaisuihin vain sen vuoksi etten viitsi nähdä vaivaa tai valmistautua ennakkoon. Haluan olla taas jaksava ja energinen. Haluan jaksaa taas treenata ja nukkua paremmin. Haluan eroon jatkuvasta herkuttelusta ja pudottaa pikku hiljaa kertyneet kilot. En halua mitään salamadieettejä, vaan fiksua painon hallintaa ja järkevää, juuri minun tavoitteitani tukevaa, syömistä.

Olisiko se liikaa pyydetty oman hyvinvoinnin vuoksi! Tuskinpa. Noin, pyörät on laitettu pyörimään.

Ps. Suosittelen lukemaan Jonna Heinosen Tunne syöminen -kirjan, jos kamppailet samojen asioiden kanssa kuin minä, tai tunnet ettei sun syömisessä ole kaikki ihan ok.

Edellinen postaus: Tähän touhuun on tultava stoppi

Palasia arjestani // Blogit.fi:ssä // Bloglovinissa // Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa

Yksi kommentti

  1. Sanna kirjoitti:

    Kiitos kirjasuosituksesta, itsellä kans vähän samanlaista pulmaa. Toisaalta olen ajatellut et syöminen korreloi paljon ainakin itsellä muun elämän kuormittavuuden kanssa ja joskus on ihan ok että syö mitä sattuu. Mut omallakin kohdalla aika tuntuu taas vaan pitenevän ja pitenevän 🙈

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *