Hae
Palasia Arjestani

Onko tämä keski-iän kriisiä?

Onko tämä keski-iän kriisiä

Viime päivät olen miettinyt, että onko tämä keski-iän kriisiä, jota käyn pääni sisällä tällä hetkellä? En tiedä onko teille välittynyt blogin tai instan kautta, että mulla on nyt kaikenlaista pään sisäistä myllerrystä käynnissä. On ollut jo jonkin aikaa. Mä olen aina ollut sellainen tunteiden patoaja, joka sulkeutuu itseensä ennemmin kuin puhuu tunteistaan ja omista haluistaan. Kun patoan asioita riittävän pitkään, jossain kohtaa tapahtuu major explosion ja tämä kyseinen räjähdys tapahtui tänä aamuna. Sanotaanko näin, että eräs kaksilahkeinen sai täyslaidallisen niskaansa ihan syyttä suotta. Jos osaisin puhua asioista ajallaan, ei tällaista tapahtuisi. Toisaalta, tänään myös tapahtui jotain mitä ei ole ennen tapahtunut. Osasin todella kertoa omista tunteistani ja haluistani enkä vain kiukutellut tyhjän päiten. Jos osaisin vielä kertoa nämä asiat ilman patoamista ja suuttumista, oltaisiin jo todella pitkällä.

Olen monta kertaa miettinyt miksi olen tällainen kuin olen. Uskon kaiken juontavan jonnekin lapsuuteen ja nuoruuteen, mutta en saa palasia loksahtamaan kohdalleen. Olen yrittänyt miettiä vanhempieni toimintamalleja, mutta en vain pysty muistamaan niitä. Muistan, että meillä kyllä joskus huudettiin ja kovaa, mutta en oikeastaan muuta. Veikkaan, että siihen aikaan ei kauheasti keskustelut tunteista, joten ehkä en ole sen vuoksi niistä koskaan oppinut puhumaankaan? Useamman kerran olen pohtinut olisiko jonkinlaisesta terapiasta minulle hyötyä, mutta tälle asialle en ole vielä tehnyt mitään. Välillä sitä luulee tuntevansa itsensä läpikotaisin, kunnes kaikki heittää häränpyllyä. Tällä hetkellä tuntuu, että vähän kaikki on päälaellaan ja ikäänkuin haen itseäni tietämättä mistä tai mitä hakea!

Liian paljon kysymyksiä ilman vastauksia

Pikku hiljaa olen alkanut kyseenalaistamaan lähes kaiken elämässäni. Olenko sellainen ihminen, joka haluan olla? Teenkö asioita, joita haluan oikeasti tehdä? Etenekö elämässä kohti sellaista päämäärää, jota kohti haluan edetä? Haluaisinko ehkä opiskella vielä jotakin tai harrastaa jotakin muuta? Asunko sellaisessa asunnossa, jossa hlauan aina asua? Oikeastaan ainoa asia mitä en ole kyseenalaistanut, on parisuhde. Tiedän, että tämä mies on minulle parasta mitä voi olla ja elämän hänen kanssaan on pitänyt mennä juuri näin. Monien vuosien jahkailun jälkeen olen myös tullut siihen lopputulokseen etten kaipaa enempää lapsia tähän perheeseen. Toki jos nyt lapsi vain päättäisi tulla, niin saisi tulla, mutta elämä on hyvä myös näin. Jo pitkään mulla on ollut sellainen tunne, että elämä ei vielä ole ihan kokonainen. Jotain puuttuu, mutta en tiedä vielä mitä. Uskon, että tämä asia selviää jossain vaiheessa. Olen jo kauan sanonut, että mun opiskelut on opiskeltu, mutta sekin asiaa on alkanut vähän polttelemaan mielessä. Ehkä olisi syytä vielä kehittää omaa osaamistaan jollain tavalla!

Kaikkeen tähän kun heiteetään sekaan vielä heikentynyt itsetunto, on kiva soppa valmiina. En tiedä miksi ajattelen tällä hetkellä itsestäni niin kuin ajattelen. Tällä viittaan lähinnä ulkoiseen habitukseen. On päiviä, jolloin kaikki on hyvin eikä mikään rassaa, mutta ihan liikaa on niitä päiviä kun peilikuvassa ei ole mitään hyvää. Yritän tätä asiaa käydä tällä hetkellä läpi ja keksiä mistä nämä ajatukset johtuvat. Miksi en ole tyytyväinen itseeni? Ehkä yksi syy on prakaava kroppani, joka ei toimi niin kuin haluaisin. Se ärsyttää. En oikein osaa muuttaa vielä toimintatapojani esim. urheilun osalta ja seluo pientä epätoivoa. Ihminen, joka on tottunut liikkumaan paljon, kaipaa liikettä. Mutta kun on tottunut treenaamaan tietyllä tapaa, ei mielellään tekisi mitään muuta. Nyt kun en pysty tekemään sitä mitä halaun, on hemmetin vaikeaa ymmärtää, että voisin tehdä jotain ihan uutta ja erilaista. Kuulostaa ehkä erikoiselta, tiedetään, mutta niin se vain on. Jos teillä on tiedossa jotain hyviä self help -oppaita itsetunnosta, niin kerro ihmeessä! Kiinnostaisi lukea.

Te, jotka olette joskus poteneet keski-iän kriisiä, niin onko tämä keski-iän kriisiä, jota nyt poden vai jotain muuta hämärää?

Kiitos, että olette siellä ja jaksatte aina auttaa!

Edellinen postaus: Vähähiilihydraattinen tacopiirakka

Palasia arjestani // Blogit.fi:ssä // Bloglovinissa // Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa

6 kommenttia

  1. maikki kirjoitti:

    https://hidastaelamaa.fi/2017/06/seitseman-vuoden-syklit-oppia-ika/

    Mä olen jollain tavalla uskonut noihin syklivaiheisiin elämässä, ja sullahan iän puolesta on seuraava sykli juuri vaihtunut..

    • Jonna kirjoitti:

      Jestas, noi oli mielenkiintoisia! Voi muuten hyvin pitää paikkansa…

  2. Annie kirjoitti:

    Mun mielestä kuulostaa täysin tavalliselta ja terveeltäkin sun pohdinnat! Mulla vastaavia pohdintoja on ollut koko elämän ja vasta nyt keski-iän kynnyksellä mulla on tarpeeksi rohkeutta todella kuunnella itseäni – ehkä myös kysyä kenelle elämääni elän? Ja mitä todella haluan? Se on mahtavaa kyseenalaistaa omat kaavat ja jatkaa elämää aktiivisena eteenpäin ja toivottaa muutoksia elämään! Mulle keski-ikä toi luvan olla aikuinen ja tehdä mitä huvittaa, se on huippua! Hyvää ”kriiseilyä”, mielenkiinnolla jään odottamaan mitä muutoksia se sulle tuo!

    • Jonna kirjoitti:

      Juuri tuo kenelle tätä elämää elän -kysymys on pyörinyt päässä! Olen aina identifioinut itseni ”fitnessihmiseksi”, mutta entä jos en enää halua olla sellainen? Ehkä haluankin olla ihan tavallinen kuntoilija, joka ei treenaa viittä kertaa viikossa punttia. Ehkä haluankin olla laiskan pulskea nautiskelija, joka ei jaksa välttämättä ollenkaan lähteä liikkumaan, vaan jää mieluummin sohvan nurkkaan kutomaan. Jonkinlaista balanssia tähän elämään täytyy saada! Ei ole pakko olla joko tai.

  3. Emmah kirjoitti:

    Kyllä, kehityskriisiä sulla pukkaa. Itselläni alkoi n. 34-35 -vuotiaana ja kestänyt kohta 5 vuotta. Jos en olisi laittanut elämän palikoita muuten uusiksi, olisi parisuhde varmaan ottanut hittiä.

    Nyt on jo seesteisempää, mutta koska tehdyt valinnat (opinnot) ovat yhä menossa, niin en ihan vielä sanoisi tämän olevan ohikaan. Ja eiköhän tuolla ole kohta toinen kriisi odottelemassa, viimeistään sitten ~8 vuoden päästä, kun oma lapsi on täysi-ikäinen!

    • Jonna kirjoitti:

      No niin, jännittävää nähdä mihin suuntaan tämä kaikki vie! Mulla onneksi lapsen täysi-ikäisyyteen vähän pidempi aika, mutta onhan sekin varmasti omanlaisensa hetki…hui!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *