Hae
Palasia Arjestani

Miksi itkemistä täytyy peitellä?

Miksi itkemistä täytyy peitellä

Tätä asiaa olen ennenkin pohtinut blogissa: miksi itkemistä täytyy peitellä? Olin itse pitkään todella ”kova tyttö”, joka ei todellakaan itkenyt koskaan. Itkeminen oli mielestäni heikkouden merkki enkä muista, että kotonakaan olisin koskaan kenenkään nähnyt avoimesti itkevän. Raskauden jälkeen hormonitoiminta jotenkin muuttui ja minusta tuli entistä herkempi. Välillä ärsyttää suunnattoman paljon olla näin herkkä. En edelleenkään näytä sitä kovin usein, sillä liian usein itkeminen mielletään suruksi. Sitähän se ei välttämättä ole, vaan itkeä voi monestakin asiasta: kivusta, ilosta, liikutuksesta, helpotuksesta tai ihan muuten vain.

Yritän kovasti opettaa lapselleni, että itkeminen on ok. Usein lapselle sanotaan ”älä itke” tai ei asia ole itkun arvoinen”. Miksi näin? Jos itkettää, silloin saa itkeä, eikö niin? Oltiin jokin aika sitten tytön kanssa elokuvissa katsomassa Coco -elokuvaa, oletteko nähneet sen? Siinähän on aika liikuttava loppu, ainakin minun mielestäni. No niinhän siinä kävi, että itkin aivan hillittömästä elokuvan lopussa ja tyttö oli totta kai hädissään asiasta. Silloin päätin, että ainakin yritän näyttää tunteeni, ja nimenomaan itkun, useammin, jotta hänkin oppii, että itkeminen on ihan ok! Vieläkin on niitä hetkiä, kun katsotaan kotona vaikka televisio-ohjelmaa, jossa on liikuttava hetki ja mulla alkaa kyyneleet valua. Haluan heti peitellä sitä tai mietin, että ”ei saa itkeä”. Miksi ei saisi? Kyllä saa! Ehkä se vain on vieläkin vähän nolo asia, vaikka sitä kuinka yrittää normalisoida.

Miksi itkemistä täytyy peitellä?

Halusin kirjoittaa aiheesta, koska juuri 15 minuuttia sitten katsoin yhtä mun lempisarjaani, jossa oli liikuttava kohtaus. Ja minähän itkin! Oikeasti, vaikka kyse olisi vain ohjelmasta, ehkä sisälle on kuitenkin patoutunut jotakin mikä vaatii sen itkemistä ulos? En tiedä, mutta jos näin on, niin mulla on aika paljon patoutumia 😀 Mulle on normaalia itkeä milloin missäkin ja sitä tapahtuu 2-3 kertaa päivässä. Eilen itkin kävellessä päiväkodilta kotiin, kun kuuntelin Aamulypsystä juttuja Suomen maailmanmestaruudesta. Illalla itkin tytön eskarijuhlassa. Tänään itkin taas samaa mm-juttua, seuraavaksi ohjelmaa katsoessa ja nyt koska kirjoitan aiheesta. Tämmöistä tämä on. Välillä olen yrittänyt löytää keinoja estellä herkistymistäni, mutta en ole vielä sellaista löytänyt. Saatan nimittäin alkaa itkeä vaikka, jos minun täytyy esitellä itseni jossain tilaisuudessa ja se on ehkä muiden mielestä vähintäänkin outoa.

Tällainen minä olen sisimmiltäni: varsinainen herkkis ja pillittäjä. Minkäs teen, ei sitä voi virtanapista katkaistakaan. Täytyy vain hyväksyä asia ja olla onnellinen, että on näin empaattinen ihminen.  Joskus on tosin hieman noloa töissä ihmisten elämäntarinoita kuunnellessa tuntea, kun kyyneleet alkavat nousta silmiin…Sekin asia on koettu jo kymmeniä kertoja eikä se varmasti tähän lopu.

Kertokaa te: miksi itkemistä täytyy peitellä vai täytyykö? Minkälaisia fiiliksiä se herättää, kun näette jonkun itkevän?

Minäpä laitan lemppariohjelmani pyörimään ja haen kaapista paketillisen nenäliinoja kaveriksi!

Edellinen postaus: 13 x arki kuvina

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

13 x arki kuvina

Laitetaas pitkästä aikaa ihan perusarkea eli 13 x arki kuvina! Olen huomannut, että helposti blogiin kirjoittaa asioita teemoittain ja sellaiset arjen pienet hetken jää kokonaan unholaan. Tykkään ottaa paljon kuvia päivittäin kännykällä ja tämän postauksen kuvat ovatkin kaikki peräisin kännykän muistista. Tällä hetkellä mun arki on pitkälti kotona olemista. Seuraavat viisi viikkoa oleilen kotona parannellen kättäni ja teen sen minkä pystyn ja loput jätän tekemättä. Nyt on tärkeintä olla itselleen armollinen ja antaa käpälän parantua entistä ehommaksi. Sali ja treenaaminen eivät mihinkään häviä eikä kunto katoa tässä ajassa. Ensi viikolla saan aloittaa varovasti lenkkeilemisen ja kyllähän se varmasti monen päivän sisällä istumisen jälkeen maistuu 😉

13 x arki kuvina

13 x arki kuvina

Kun tulen töistä tai mistä tahansa kotiin, on minua ovella odottamassa meidän kolme siamilaista karvapyllyä. YKsi huutaa ruokaa, yksi vaatii rapsutuksia ja tämä kolmas kiipeää aina olkapäälle. Siellä se viihtyy pitkän tovin ja saan puuhastella mitä vain kissa olkapäälläni. Hän on meidän kissoista nuorin, Melli 9v.

Mies lähti viime viikonloppuna mökille ja me pidettiin tytön kanssa tyttöjen viikonloppu. Tytöllä oli sirkusakrobatian esitys lauantaina, joten jäätiin sen takia kotiin. Mies taas halusi kalaan, niin tehtiin tällainen ratkaisu! Oli hauskaa nähdä mitä kaikkia uusia taitoja tyttö on puolen vuoden aikana oppinut ja mm. hulahula-vanteen pyöritys sujuu täysin ongelmitta (ei onnistu enää minulta..). Illalla tehtiin ruuaksi tortilloja ja katsottiin leffaa.

13 x arki kuvina

Tämä kuva on vikalta salitreeniltä ennen leikkausta. Tein muistaakseni rinnan, olkapäät ja ojentajat Piia Pajusen ohjelmalla, joka on muuten sairaan hyvä! Jatkan samaiselle ohjelmalla treenaamista kunhan pystyn ja kykenen. Tykkään edelleen todella paljon salilla treenaamisesta, mutta en anna sille enää kaikkeani niin kuin ennen. Mulle ei ole niin väliksi näyttää fitness-typyltä. Sen sijaan haluan olla vahva ja kaikin puolin fyysisesti hyvässä kunnossa. Ostin nuo Gymsharkin housut käytettynä enkä ole ihan vakuuttunut kyseisen merkin sopivuudesta minulle. Ei mitkään maailman parhaat housut treenata t. in love with lökäpöksyt 😀

13 x arki kuvina

Kävin keskiviikkona kirjastossa lukemassa askartelu- ja käsityölehtiä. Napsin kuvia kivoista ohjeista ja tämä oli yksi toteuttamisen arvoinen tuunaus. Mielestäni varsin kiva idea! Ensin ruukut maalataan/spreijataan valkoiseksi ja kuivumisen jälkeen dipataan astiaan, jossa on elintarvikevärillä värjättyä nestettä. Tämä menee ehdottomasti korvan taakse.

13 x arki kuvina

Missä aurinkoinen spotti, siellä kehräävä karvainen auringonpalvoja. Sanotaanko näin, että meidän keittiön lattialla on ruuhkaa aurinkoisina päivinä!

13 x arki kuvina

Pidin tytön perjantaina kotipäivällä ja käytiin Tikkurilassa viemässä mun saikkutodistus työpaikalle. Oli niin kivan näköinen taivas, että oli ihan pakko napata kuva!

13 x arki kuvina

Samaiselle Tikkurilan reissulla käytiin ottamassa tytön passikuva, kaupassa ruokaostoksilla ja pitkästä aikaa Burger kingissä syömässä. Me käydään pikaruokapaikassa syömässä ehkä kerran parissa kuukaudessa enkä edes muista edellistä kertaa. Kaksi positiivista huomiota Tikkurilan Burger kingistä: 1) juomamasiinalla oli kyltti, jossa kehotettiin jättää mukin kansi ja pilli ottamatta, koska luonto <3 ja 2) ruuat sai tilata itsepalvelu ”tolpasta”. Miten kätevää!

13 x arki kuvina

Tytön ottama asukuva ehkä keskiviikolta tai torstailta. Ollaan tässä juuri päiväkodille lähdössä. Ihan kauhean kätevää, kun pyytää pikku tyyppiä ottamaan kuvia 😀 Hän muuten ottaa parempia kuvia kuin mies…

Ketosmoothie eiliseltä. Aloitin ketogeenisen ruokavalion testaamisen muutama päivä sitten. Alku on ainakin sujunut lupaavasti ilman kummempia väsymyksiä. Raportoin asiasta tasaisin väliajoin ja kerron fiiliksiä ja tuntemuksia 🙂 Nyt oli hyvä sauma kokeilla ketoa, koska olen kotosalla enkä voi treenatakaan kovaa hetkeen. Mulle on jo kymmeniä kertoja suositeltu testaamaan ketoa ja vasta nyt uskalsin!

13 x arki kuvina

Pari viime päivää olen painellut menemään mun pinkeissä paholaisissa. Nämä kumisaappaat on samaa matskua kuin crocsit eli todella kevyet ja kastävätkin! Ostin nämä kyseiset kengät Oriveden Löytötexistä alle kahdeksalla eurolla ja olen kävellyt näillä ainakin neljä vuotta, jos en kauemminkin. Enkä muuten luovu näistä ennen kuin menevät rikki!

13 x arki kuvina

Anopin kaktus se taas kukkii. Saatiin anopin kanssa samanlaiset kaktukset muutama vuosi sitten miehen enon vaimolta pistokkaina. Meillä kaktus kasvaa pituutta eikä kuki ja anopilla kukkii, mutta ei kasva pituutta. Joku hortonomi kertokoon mistä tämä johtuu!? Pikku hiljaa täytyy alkaa omaa kaktusta katkomaan, koska kohta se yltää sohvalla istuessa päähän (miehellä yltää jo) 😀

13 x arki kuvina

Käden tilanne tänään. Haava on nätti ja siisti, mutta kättä särkee aika ajoin. Eikä se nyt ole ihmekään, koska luuta on katkaistu ja otettu pala pois! On tämä silti miljoona kertaa helpompi operaatio kuin olkapääleikkaus. Nyt vasen käsi sentään toimii jotenkin, joskin melko jäykkä se on.

Siinäpä mun arki kuvina! Mitäs sun arkeen on kuulunut viime päivinä?

Edellinen postaus: Virkattu pyöreä tabletti keittiön pöydälle

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA