Paljonko sinä olisit valmis maksamaan lemmikin hoidoista? Nyt puhutaan siis eläinlääkärikustannuksista eikä niinkään hoitopaikoista. Meillähän on kolme siamilaista kissaa iältään 12, 11 ja 9. Vanhin kissoista on jo useamman vuoden ollut astmaatikko, mutta muista kissoista ei juuri ole ylimääräisiä kuluja ollut. Astmaatikkoa käytetään kerran vuodessa kontrollikokeissa ja tällä kertaa sieltä löytyi ikävä, joskin epämääräinen, yllätys. Eva-kissan röntgenkuvissa näkyi paksuuntumaa sekä keuhkoputkissa että rintaontelossa. Saatiin määräyksenä antaa hänelle isompaa annosta kortisonia 3 viikkoa ja sen jälkeen uudet rtg-kuvat. Kuvissa keuhkoputkien paksuuntumat olivat kadonneet, mutta rintaontelosta ei. Eläinlääkärin mukaan se voi olla joko keuhko- tai sydänperäistä ja tämän tiimoilta konsultoitiin sisätauteihin erikoistunutta eläinlääkäriä. Evalla on jo kauemmin olleet myös proteiinit koholla ja sen ja kuvien vuoksi erikoiseläinlääkäri ehdotti ct-tutkimusta ja jos emme halua sitä ottaa, niin ainakin rintaontelon ultraa. Tällä hetkellä rahatilanne on sellainen ettei todellakaan ole varaa yli 1000 euroa maksavaan ct-kuvaan, joskin tiedän että se olisi kaikista paras vaihtoehto. Niinpä me mennään nyt alkuun ultralla.

Onko varaa hoitaa lemmikkiä?

Jotkut ihmiset ovat sanoneet, että mikä järki maksaa noin paljon yhden kissan hoidosta ja tutkimuksista? Eikö olisi helpompaa vain viedä piikille. Minusta taas ei ole mitään järkeä lopettaa kissaa, joka on hyväkuntoinen ja jolla voi elinvuosia olla vielä vaikka kuinka monta. Kissa on kuitenkin  rakas perheenjäsen siinä missä ihmisetkin. Toki jos eläinlääkäri sanoo, että elinaikaa on vain vähän (mikä kuulostaa absurdilta) tai kissalla on joku vakava sairaus, niin asia olisi täysin eri. Mun mielestä ei kannata ottaa lemmikkiä, jos ei oikeasti ole valmis myös hoitamaan sitä. Joskus kuluja voi tulla paljon ja joskus taas ei yhtään. Ensimmäisenä ei todellakaan lähdetä ajattelemaan, että lopetampa lemmikin, kun ei ole varaa sitä hoitaa. Sen tiedän, että jos meille joskus tulee vielä koira tai uusi kissa, niin vakuutus otetaan satavarmasti. Yhdelläkään meidän kissoista ei ole vakuutusta, joten on ollut ennalta arvattavissa, että kuluja tulee jossakin vaiheessa ja se on vain omaa tyhmyyttä.

Tässä meidän Eva-kissa

Mihin raja vedetään?

Minä haluan antaa hyvin voivalle kissalle hyvän elämän ja siksi olen valmis maksamaan tutkimuksista hieman enemmänkin. Olisi täysin eri asia, jossa näkisin että kissalla on kipuja tai sen luonne olisi muuttunut jotenkin. Mutta ei, katti on ihan samanlainen kuin meille tullessaan 10,5 vuotta sitten. Mulle lemmikki ei ole vain joku asia, joka päästetään päiviltä heti kun siitä koituu kuluja. Muistan lapsena, kun isä lopetti minun ajokoiran vain sen takia ettei se ollut soveltuva jänismetsälle. Koska olin lapsena jo melkoisen tuliluontoinen ja itsepäinen, niin en puhunut isälle pitkiin aikoihin sanaakaan. Tiedän, että johonkin raja tutkimuksille ja niiden kustannuksille on vedettävä, mutta mihin sen vetäisi? Ehkä se raja tulee vastaan jossain vaiheessa. Tällä hetkellä tutkitaan mikä kissaa vaivaa ja toivotaan ettei kustannuksia tulisi kauheasti enempää.

Paljonko sinä olisit valmis maksamaan lemmikin hoidoista?

PS. Juuri tänään soittivat Viikon eläinsairaalasta ja kartoittivat kissan tilannetta. Hänhän on ihan kunnossa, joten joskus elokuun puolella ehkä ottavat päiväksi tutkimuksiin!

Edellinen postaus: Rentoutta ruokavalioon

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

Heips, olen pitänyt blogista muutaman päivän lomaa ja hakenut kaikessa hiljaisuudessa rentoutta ruokavalioon. Vedin 9 viikkoa tiukalla ketolla, mutta viime viikkoina olen huomannut selkeästi ettei kroppa enää palaudu. Jalat on aina ihan hapoilla pelkästä pyöräilystä salitreeneistä puhumattakaan. Painokaan minulla ei ole tippunut, vaikka muilla tuntuu tippuvan ja kyllä, minulla on mistä tiputtaa. Alussa lähti ensimmäisellä viikolla 2,5kg ja sen jälkeen ei yhtään, itse asiassa päinvastoin. Vaikka kaloreita on inasen laskettu, niin paino on pikku hiljaa noussut entisiin lukemiinsa. MUTTA. Vaikka paino on noussut, huomaan päinvastaisen muutoksen peilissä ja vaatteissa. Mielenkiintoista, eikö? Minullahan paino nousi vuosi sitten aika railakkaasti tähän runkoon nähden, kun kokeilin vegaanista ruokavaliota enkä ole sitä painoa vieläkään saanut pois. Ihan mielelläni siitä luopuisin. Pituutta kun on vain 163 cm niin jo muutama ylimääräinen kilo näkyy ja tuntuu ikävästi. Eipä sillä, onhan sitä elämässä ikävämpiäkin juttuja!

Me puljattiin miehen kanssa mun ruokavaliota vähän uusiksi. Lisättiin pikkusen protskua ja vähennettiin pikkusen rasvaa ja katsotaan mitä tällä tapahtuu. Nyt kokeilen vielä lisätä inasen hiilareita ja esimerkiksi eilen söin 20g sijaan 50g, josta valtaosa tuli treenin aikaisessa juomassa. Tarkoituksena on ylläpitää targetoitua ketoa eli hiilareita syödään enemmän vain treenipäivinä ja silloinkin treenin aikana tai sen ympärillä. Muutenhan mulla ei olekaan ruokavalion kanssa mitään ongelmia. Olen jo aika lailla tottunut siihen ettei lautaselta löydy pastaa (paitsi kesäkurpitsapastaa), riisiä, leipää ja sokerihöttöjä. En itse asiassa edes kaipaa niitä yhtään. Jos joku toisi minulle suklaalevyn eteen, en koskisi siihen. Toisin olisi ollut ennen 😀 Jännästi sitä ihminen tottuu!

Tällaista rentoutta ruokavalioon

Käytiin miehen kanssa viime lauantaina syömässä Chopchopissa Sellossa ja juuri tätä tarkoitan, kun sanon, että rentoutta ruokavalioon. Voin silloin tällöin mennä raflaan ja olla miettimättä paljonko missäkin on sokeria ja hiilareita. Alkuunhan tein sitäkin, mutta en enää. Olen huomannut vähien hiilareiden hyvät vaikutukset juuri minun kropalle ja palaan automaattisesti tähän herkuttelun jälkeenkin. Aion myös pitää päiviä, jolloin en laske enkä punnitse. Joku voi ajatella, että ompa niuhoa meininkiä, kun pitää punnita ruokia. Ei minusta, koska sillä on myös ne hyvätkin puolensa. Minä syön helposti liian vähän ja punnaamisella varmistan, että ruokaa tulee varmasti riittävästi ja oikeassa suhteessa rasvaa ja proteiinia. Ei ole mitään järkeä lähteä etsimään sitä parasta systeemiä itselleen, jos ei ole yhtään kartalla mitä ja miten paljon syö. Toisille syöminen on hyvinkin helppoa, mutta itse nautin tällaisesta oman kropan toiminnan tutkailusta ja pienestä hifistelystäkin. Minullehan käy helposti vapaasyöntipäivinäkin niin, että en syö juuri mitään, kun taas toiset vetävät kaiken mahdollisen ja kaksin käsin. Ihmiset ovat erilaisia!

Vaikka reseptipostauksia ei ole hetkeen tullut, olen kokkaillut yhtä sun toista kivaa. Löysin laatikosta julienne-leikkurin ja olen sillä tehnyt kesäkurpitsaspagettia ja saanut miehenkin innostumaan siitä. Kaveriksi olen kokannut lohikastiketta tai kanaa, mitä nyt milloinkin. Teen paljon erilaisia salaatteja ja tämän päivän lounassalaatissakin oli melkein 800 kaloria, joten mun saldet ei todellakaan ole mitään kevyttä syötävää! Niillä lähtee nälkä ja pysyy kylläisenä kauan. Uusin herkku on Lidlin suolatut macadamiapähkinät ja kaali! Mun uusimmassa instagram-kuvassa (@jonna_musakka) on mun eilinen kaalimössö aka mössöbowl, joka oli muuten järjettömän hyvää! Odotan vesikielellä iltaruokaa, kun pääsen syömään toisen puolikkaan mössöstä. Kyllä ruoka on ihana juttu!

Mitäs hyvää sinä olet kokkaillut viime aikoina?

Edellinen postaus: Siisteys lähtee tavaramäärästä

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA