Olen tässä viime aikoina miettinyt, että onko minusta tullut tuhlari? Minusta, joka on yleensä niin tarkka rahan kanssa ja yrittää saada mahdollisimman paljon rahaa säästöön. Jonnekin ne minun kovalla työllä hankitut pennoset vaan katoavat. On siis aika ottaa taas itseään niskasta kiinni ja laittaa kaikki kulut ylös. Moni ei uskokaan miten paljon rahaa voi mennä diipadaapaan ennen kuin kirjaa kaikki kuukauden menot ylös. Kymppi sinne ja toinen tänne päivittäin tekee kuukauden ajanjaksolla ison loven kukkaroon. Minullakin oli haaveena päästä tytön kanssa syyslomalla jonnekin lämpöiseen, sillä rahaa oli jäänyt ihan kivasti sukanvarteen. Jännästi ne rahat ovat kuitenkin huvenneet. Osa tosin ihan järkeväänkin, kuten hammaslääkäriin. Tässä kuussa olen myös ostanut tytölle aika paljon uusia vaatteita, sillä kaikki vanhat vaatteet ovat käyneet pieniksi. Nyt alkaa vaatevarasto olemaan kondiksessa talvivaatteita lukuun ottamatta.

Tämä rahapäiväkirja on toissa viikolta.

Maanantai

Hieroja 30e, Suomalainen kirjakauppa 19,35e (pari kerää lankoja & tytölle uudet tussit sekä puuhakirja), Lidlistä kanaa, juustoa ja paprikaa 7,06e.

Tiistai

Lidlistä pähkinöitä, kalaa, kananmunia…11,75e.

Keskiviikko

osteopaatti 165e (ostin 3x kortin), ruokaostokset 18,94e (luomumunia, juustoraastetta, lohta, välipalakeksejä tytölle, avocadoa ja pikkutomskuja)

Torstai

Lidlistä sämpyläntekotarvikkeet, lisää vihanneksia, kanaa, maitoa..16,24e

Perjantai

Orivedeltä kirpparilta 19,20 (tytölle syystakki, paita ja parit housut, barbien tarvikkeita ja itselleni kirja)

Oriveden Löytötexistä tytölle useammat housut ja paidat, alusvaatteita ja kissanruokaa + keittiönpöydälle uusi kaitaliina, 35,40e

Lauantai

Ei ostoksia

Sunnuntai

Ei ostoksia

Koko viikon ostokset yhteensä 322,94e

No joo, kaupassa on näköjään käyty ihan riittävän monesti. Mulla on työmatkan varrella Lidl, jonne on varsin helppoa poiketa aina kun tarve vaatii. Mutta miksi en ole tehnyt kaikki ostoksia samalla kertaa? Ei mitään hajua. Yleensä menen kauppaan aina kauppalistan kanssa, mutta ilmeisesti tämän rahapäiväkirjan aikaan en ole niin toiminut. Se täytyy kyllä omaksi puolustuksekseni sanoa etten ole Lidlistä ostanut muuta kuin ruokaa. Vaikka ne kaikki tavaralaarit kuinka aina huutelevat ja houkuttelevat mielettömillä tarjouksillaan, kierrän ne silti kaukaa. Ison osan koko viikon kuluista kahmaisee kropan huolto, sillä kävin maanantaina hierojalla niskojen takia ja keskiviikkona osteopaatilla, jonne otin kolmen kerran kortin. Niin ja menihän noihin tytön vaatteisiinkin ihan kivasti rahaa. Olen lähiaikoina tehnyt useammankin kirpparireissun etsien hänelle sopivia housuja ja paitoja, mutta varsinkaan housuja ei tahdo löytyä. Enkä sinänsä ihmettele yhtään, sillä tuon ikäiset nuohoavat niin paljon siellä sun täällä ja jo nyt on useimmissa uusissa housuissa polvessa reikä…

Ei mun talous todellakaan kestäisi tällaisia samanlaisia viikkoja yhtään enempää. Valtaosan viikon menoista teki tosiaan tuo osteopaatti, mutta pitää muistaa, että se on nyt seuraavat kaksi kertaa maksuton. Ruokapuolta täytyy taas suunnitella tarkemmin ja käydä kaupassa harvemmin. Vihanneksiin mulla uppoaa tällä hetkellä sievoisia summia, mutta mieluummin niihin kuin vaikka röökiin!

Onko sulla pysynyt talous kurissa?

Edellinen postaus: Ihmisen hyvyys ei ole kiinni ulkonäöstä

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

Ihmisen hyvyys ei ole kiinni ulkonäöstä, ei todellakaan! Toivon, että maamme nuoriso ymmärtäisi myös tämän. Koskee myös vanhempaa kansaa. Viime päivinä olen kuullut radiosta sekä lueskellut netistä nuorten ulkonäköpaineista. Jo pienet lapset haukkuvat omaa ja toisten ulkonäköä surutta ja kastittaa ihmisiä tämän perusteella. Se on todella huolestuttavaa ja olisikin mietittävä mistä tämä asia oikein kumpuaa? Jostainhan nuoret ja lapset ovat tämän mallin saaneet.

Uskon (ja oikeastaan tiedän), että omat näppinsä pelinsä on somella. Aikuiset ymmärtävät (yleensä) sen, että someen jaetaan vain ne parhaimmat hetket elämästä. Ne hetket, kun mekko istui täydellisesti, ympärillä on suuri joukko kauniita ystäviä ja edessä maailman herkullisin annos. Piiloon sen sijaan jätetään villakoiria vilisevät lattiat, vatsamakkarat, huonot tukkapäivät, sotkuiset tiskipöydät ja karrelle palaneet ateriat. Kaikki on aina ihanaa, mahtavaa ja suurenmoista, vaikka tili olisi miinuksella, puoliso jättänyt ja pomo antanut potkut. Eihän kurjia asioita kukaan halua tuoda esille. Jotkut asiat on tarkoitettu jättääkin pimentoon, mutta varsinkin nuorisolle on hyvä tuoda ilmi myös elämän varjopuolet. Ei kaikki ole aina täydellistä! Välillä on ylämäkiä ja välillä alamäkiä, mutta se on vain elämää.

Ulkänäkö ei kerro yhtään mitään

Kun ikää on alkanut tulla lisää, olen huomannut, että ihmisen ulkonäkö ei kerro hänestä juuri mitään. Tätä asiaa pääsen todistamaan kymmeniä kertoja päivittäin. Ulkonäkö ei kerro minkälainen hän on ihmisenä, minkälaiset arvot hänellä on tai minkälainen hän on ystävänä. Ihminen voi olla todella mahtava ja luotettava tyyppi, vaikka ei olisikaan kaikkien vallitsevien kauneusihanteiden mukainen. Ulkonäöllä ei ole kerrassaan mitään merkitystä. Vain sillä on merkitystä minkälainen ihminen olet. Ihmisen hyvyys kumpuaa jostain aivan muualta kuin ulkoisista asioista ja tämä on asia, joka pitäisi saada perille nuorille. Olen itsekin pitkään ajatellut, että jos vain laihdun 5kg tai olen sitä tai tätä, minua arvostetaan enemmän ja blogini tulee suositummaksi. Mutta tiedättekö mitä? Millään tuollaisella ei ole väliä! Vain sillä on väliä miten elämääni elän, minkä arvojen mukaan toimin ja saanko kasvatettua tyttärestäni kunniallisen hyvän itsetunnon omaavan ja suvaitsevaisen kansalaisen.

Olen aika paljon miettinyt näitä ulkonäköjuttuja viime päivinä ja sitä miten näistä kannattaa puhua oman lapsen kanssa. Huomaan hänessä jo selkeitä merkkejä koulumaailman tuomista ulkonäköpaineista. Koulussa pitää olla tietynlaiset vaatteet, tukka kauniisti ja käyttäytyä tietyllä tavalla jotta näyttää muiden silmissä ”joltain”. Ja tämähän vain pahenee tästä vielä! Millä saada lapselle opetettua, että hän on mahtava ihminen sellaisenaan ja kaikkien kanssa voi ja täytyykin olla kavereita ulkoisista seikoista huolimatta? Kaikista ihmisistä ei ole pakko pitää, mutta kaikkien kanssa täytyy tulla koulumaailmassa toimeen. En halua, että oma lapseni joutuu kärsimään yhtä huonosta itsetunnosta ja kiusaamisesta koulussa. Sain sitä kokea itse ihan riittävästi, koska en ollut riittävästi ”jotain”.

Tällaisia pohdintoja tästä ulkonäkökeskeisestä maailmasta tähän iltaan! Mitä ajatuksia herättää? Laittakaahan kommenttiboksi laulamaan 😉

Edellinen postaus: Mihin reissuun syyslomalla?