Hae
Palasia Arjestani

Ahdistava viikko takana

ahistava viikko

Minulla on todella ahdistava viikko takana. Sanotaanko näin, että tällä viikolla olen kohdannut kuolemaa enemmän kuin tarpeeksi taas vähäksi aikaa. Maanantaina sain suru-uutisen puhelimitse ja kuulin, että Eveliina, toinen Vaikuttajamedian perustajista, oli menehtynyt yöllä. Suru-uutisen tullessa olin töissä ja lamaannuin täysin. Vasta pari päivää aikaisemmin olin viestitellyt Even kanssa ja nyt minulle kerrottiin, että hän oli yhtäkkiä poissa. Sitä oli todella vaikeaa käsittää ja ymmärtää. En oikein ymmärrä vieläkään. Eve oli mahtava ihminen, joka kannusti minua jatkamaan bloggaamista ja videoiden tekoa omalla tyylilläni. Eve oli aina tapahtumien ilopilleri, jolta ei jutut loppuneet. Häneltä sain aina rehellisen vastauksen, kun sitä tarvitsin ja kannustusta kun sitä kaipasin. On aina äärimmäisen surullista, kun nuori ihminen menehtyy yllättäen, mutta olen iloinen, että Eve oli ainakin onnellinen nukkuessaan pois. Jos saisin itse päättää oman lähdön hetkeni, olisi se nimenomaan onnellisena ja nukkuessani. Rauha Even muistolle <3

Pari tuntia suru-uutisen jälkeen töissä sattui vakava sairauskohtaus. Normaalisti suhtaudun näihin sairauskohtauksiin kylmän rauhallisesti, mutta tämä kerta tuntui poikkeuksellisen rankalta. Olen joutunut työssäni kohtaamaan kuoleman useita kertoja ja vaikka ne aina surullisia hetkiä ovatkin, on niihin osannut suhtautua ikään kuin ulkopuolelta. Olen työssäni ollut ottamassa potilaalta näytteitä, kun hän on menehtynyt pöydälle. Olen ollut mukana ruumiinavauksissa ja nähnyt kymmeniä ruumiita työskennellessäni patologialla. Maanantain jälkeen olen ollut todella herkillä ja Kuopion koulusurma järkytti minua suunnattomasti. Maailma tuntuu tällä hetkellä todella ahdistavalta paikalta. Miksi nuorilta elämänhaluisilta ihmisiltä otetaan elämä pois? Miksi joku kokee oikeudekseen surmata toisen ihmisen? Välillä tämä elämä tuntuu suorastaan huutavalta vääryydeltä.

Ennen työnsin ahdistavat tunteet pois ja yritin olla ajattelematta niitä. Nyt annan tunteiden tulla, sillä sisälle työnnetyt ja pakatut tunteet tuppaavat jossain vaiheessa elämää rynnimään tavalla tai toisella ulos. Hetki hetkeltä ahdistava olotila helpottuu ja paine rinnassa katoaa. Parhaiten olen saanut nollattua päätäni aikido-treeneissä, käsitöitä tekemällä sekä metsässä kävelemällä. Nyt yritän suunnata ajatuksia iloisempiin asioihiin, mutta en yritä estää hetkiä, jolloin tuntuu pahalta. Olen tässä muutaman päivän aikana itkenyt isän kuoleman ja meidän Eva-kissankin poismenon kaiken muun lisäksi. Elämä on tuntunut viime päivinä äärimmäisen julmalta, mutta se jatkuu siitä huolimatta. Nyt kun sain hieman purettua tuntemuksiani tänne, taidan lähteä kävelemään hetkeksi ulos. Loppuillan teen vain kivoja juttuja!

Kiitos, jos jaksoit kuunnella.

Edellinen postaus: Pääsin eroon kolme viikkoa kestäneistä painajaisista

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

4 kommenttia

  1. taijku kirjoitti:

    <3 <3

  2. Anna kirjoitti:

    Elämä on välillä niin epäreilua. Enkä aina ymmärrä sitä. Välillä tekee hyvää itkeä. Aina ei tarvitse olla reipas.

    • Jonna kirjoitti:

      Niin on, mutta sitähän tämä elämä tahtoo olla. Harvoin se menee niin kuin itse haluaa ilman surua ja murheita…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *