Hae
Palasia Arjestani

Jotain on muuttunut, vaikka en haluaisi

Jotain on muuttunut

Jotain on muuttunut (ehkä minä), vaikka en ole sitä mitenkään halunnut tai tavoitellut. Viime aikoina olen ajatellut elämää ylipäänsä hyvin paljon. Elämänkulkua, ihmisiä ympärilläni, itseäni ja haaveitani. Olen aina mieltänyt itseni aktiiviseksi ja urheilulliseksi, mutta viime viikkoina olen ollut lähinnä epäaktiivinen ja epäurheilullinen. Treenaaminen ei vain ole tuntunut kovin tärkeältä enkä ole oikeastaan jaksanutkaan tehdä mitään. Sanotaanko näin, että elämä on tullut aktiivisen urheilun eteen ja olen sen antanut tullakin. Vaikka välillä on vaikea hyväksyä etten ole samanlainen ihminen kuin vaikkapa 7-8 vuotta sitten, niin näinhän se asia on. Ihmiset muuttuu, luonne kehittyy ja itsestään alkaa ehkä löytää jotain uusia puolia vuosien saatossa. Silti on jännää, että ajattelin muuttumisen olevan jotenkin väärin ja hangoittelen sitä vastaan kaikin voimin!

Voiko luonne muuttua?

Hyvä esimerkki oman luonteeni muuttumisesta on se, että ennen olin melko miellyttämisen haluinen ihminen. Annoin varsinkin minulle lähimpien ihmisten jyrätä ylitseni ihan miten vain ja tyydyin osaani hiljaisena. Annoin heidän arvostella elämääni, tekemisiäni ja rahankäyttöäni ilman mitään vastalauseita. Ajattelin, että ehkäpä he tietävät minua paremmin, jos kerran ovat vanhempia ja kokeneempia. Tässä tilanteessa olen huomannut ketkä niitä oikeasti tärkeitä ja läheisiä ihmisiä ovat. Niitä ihmisiä, jotka ottavat myös minut huomioon eivätkä oleta että hyppään aina heidän pillinsä mukaan no matter what. Viime kuukausina lähipiiristäni on poistunut ihmisiä, jotka ovat loukkaantuneet tämän uuden luonteenpiirteeni vuoksi. Välit on katkaistu, koska en olekaan voinut toimia heidän haluamallaan tavalla heti kun he niin haluavat. En olekaan enää suostunut olemaan se kiltti räsynukke, jota voi arvostella ja kohdella miten haluaa. Minusta kaikista inhottavinta on, että oletetaan Jonnan nöyrtyvän ja linkuttavan häntä jalkojen välissä kerjäämään anteeksiantoa. Mutta ei, näin ei tule tapahtumaan. Ei enää. Tiedättekö kun sanotaan, että lapset alkavat muistuttaa vanhemmiten vanhempiaan? Ehkä enemmän toista kuin toista. Tässä asiassa huomaan, että olen tullut erittäin paljon isääni. Kun minua kohdellaan huonosti, en anna sitä helposti anteeksi. Kun minulle läheinen ihminen poistaa minut tuosta noin vain elämästään väärin perustein, on siitä aika vaikeaa enää palata entiseen. On enää todella vaikeaa rakentaa luottamusta saati ajatella ihmisestä kovinkaan positiivisesti. Toisaalta, on vain hyvä että ihmiset paljastavat sen todellisen luonteensa mieluummin ajoissa kuin liian myöhään. Vai mitä olette mieltä? Annatteko muiden jyrätä omat mielipiteenne vai laitatteko kovan kovaa vastaan?

Jotain on muuttunut

Tavoitteellinen treenaaminen vs terveysliikunta

Mitä tulee tähän urheiluasiaan, niin asiahan on niin, että tämä alati prakaileva kroppani vaatisi oikeasti runsaasti liikuntaa. Oikeanlaista liikuntaa. On todella vaikeaa ajatella liikkuvansa vain ilon ja terveyden vuoksi, kun on aina tehnyt sitä tavoitteellisesti. Siispä olen mieluummin jäänyt kotisohvalle kivasti köllöttelemään ennemmin kuin lähtenyt kävelylenkille. Tästä ajattelutavasta haluaisin kovasti pois, mutta en tiedä miten se onnistuisi? On helpompaa tavoitella vaikkapa tiettyä voimatasoa salilla kuin liikkua vain terveyttä edistävällä tavalla. Joku voisi miettiä, että miksei molempia? Tällä hetkellä en koe tavoitteellisen treenaamisen olevan mun juttu enkä osaa motivoitua siihen. Toki aikidoa treenaan tavoitteellisesti, mutta siihenpä se sitten jää. Siihen oheen pitäisi saada aikaa vielä ns. terveysliikunnalle! Yritän kehittää tätä asiaa nyt itsessäni eniten. On ihan ok olla ns. sunnuntaitreenaaja. Kun elämä antaa myöden, voin taas halutessani siirtyä tavoitteellisempaan treenaamiseen tai mihin vain!

Se on muuten jännä tunne, kun yrittää taistella vastaan mielikuvaa siitä minkälainen olen ennen ollut ja minkälainen olen nyt. Miksi en voi olla samanlainen kuin ennen? Miksi minua ei kiinnosta enää samat asiat kuin ennen? Muutama vuosi takaperin olisin aina valinnut mieluummin salitreenin kuin kotona oleilun. Ehkä tässä asiassa olen tullut äitiini. Viihdyn kotona kotijuttuja tehden, leipoen ja lapsen kanssa leikkien. Minulla ei ole kauheasti muistoja lapsuudestani, mutta voisin kuvitella, että äiti oli silloin juuri tuollainen. Ehkäpä se oikea tapa elää minullekin löytyy taas pian, jonkinlaisessa muodossa. Nyt vähän seilaan ja haen suuntaa. Tällaista kai tämä ihmisen elämä on! Tästä tuli nyt pikkasen sillisalaatti, mutta joskus täytyy vain työntää ulos asiat päästä pyörimästä, eiks joo?

Jotain on muuttunut elämässä, mutta eteenpäin mennään. Onko sulla tällaisia ajanjaksoja koskaan?

Edellinen postaus: Tiedätkö mikä on säästöasteesi?

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

6 kommenttia

  1. Taija kirjoitti:

    Hei. Olen samanikäinen, ja tänä vuonna joku todellakin on muuttunut. Olen oppinut sanomaan vastaan, osaan sanoa ei, osaan kysyä miksi, ja tärkein, osaan kysyä itseltäni mitä minä haluan?
    Lasten jälkeen muuttui arvomaailma työhön, nyt näemmä kaikkeen muuhunkin.
    Liikunta vähän sama, mutta samalla kun himoliikkujasta on tullut fiilistelijä, tiedostan, että nyt on aika tehdä myös isoimmat urheilusuoritukset tässä elämässä, siksi Ilmoittauduin triathlonkisaan….?
    Kivaa lukea sun blogia! Kiitos kun jaksat kirjoittaa!?

    • Jonna kirjoitti:

      Kuulostaa todella tutuilta ajatuksilta! Olen itsekin alkanut laittamaan enemmän itseni muiden edelle ja teen elämässä uhrauksia, jotta minä voisin paremmin. Huh, minua ei saisi triathlonkisaan! Ei riittäisi kunto mitenkään 😀

  2. Sonia kirjoitti:

    Kiva huomata, että nämä jutut ei olekaan vain mun päässä. Hienosti toit ajatukset esiin, kiitos siitä. Samanlaisia juttuja olen pyöritellyt päässä jo pitemmän aikaa. Viime aikoina olen tullut siihen tulokseen, että kyllä se taitaa lopulta olla ikä(kin) joka tekee tehtävänsä. Elämän arvot eivät välttämättä muutu – ne vain vaihtavat järjestystä. Hyvää joulukuun alkua!

    • Jonna kirjoitti:

      Ne vaihtavat arvoasteikossa järjestystä, nimenomaan! Ja ehkä sinne saattaa tulla jotain pieniä lisäyksiäkin ajan saatossa 😉 Mukavaa joulun odotusta!

  3. Ulla kirjoitti:

    Kuulostaa tutulta. . . Tänä vuonna koti on alkanut olemaan paikka missä viihtyy enemmän kuin aikaisemmin. Vaikka tuo liikunta ja ulkoilu on edelleen kuvioissa paljon niin kyllä enemmän tulee vietettyä kotona kynttilöitä poltellen kuin ennen. Ikä tekee tepposia ??

    • Jonna kirjoitti:

      Mua vähän harmittaa se, että tällä hetkellä en jaksa niin aktiivisesti urheilla kuin ennen. Työ vie niin paljon energiaa, että olen aivan puhki aina iltaisin…Kotona on aina kiva olla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *