Hae
Palasia Arjestani

Jätän asiat aina viime tippaan

jätän asiat aina viime tippaan

On olemassa yksi asia, jota en ole vieläkään oppinut, sillä jätän asiat aina viime tippaan edelleen. En tiedä opinko tätä asiaa koskaan vai onko se vain juurrutettu minun perusluonteeseeni liian tiukasti. Kouluaikana tein kaikki esitelmät ja esseet edellisenä iltana valmiiksi. Luin kokeisiin edellisenä iltana ja tein kotitehtävät viime tipassa. Hoidin kaikki mahdolliset paperihommat ja systeemit aina viime minuuteilla. Vielä nykyäänkin hankin synttärilahjat, etsin tarvittavat paperit/tavarat viime hetkillä ja palautan koulun lomakkeet viimeisten joukossa. En juuri pidä tästä ominaisuudesta itsessäni, mutta en ole vielä päässyt siitä eroon. Jos rehellisiä ollaan, en ole edes yrittänyt, vaikka se ärsyttävää onkin.

Kaikista näistä viime tippaan jättämisistä huolimatta olen aina hoitanut hommani ja olin koulussakin varsin hyvä. Mielestäni tekemäni blogiyhteistyötkin ovat olleet hyviä ja minun näköisiäni ja nyt seuraa muuten tunnustus, jota ei ehkä pitäisi antaa: teen aina blogiyhteistyötkin viime tipassa. Tämän takia mun on aina vaikea keksiä yhteistyökumppaneille ”mitään kulmaa” yhteistyöhön etukäteen, koska en yksinkertaisesti tiedä sitä vielä. Tarvitsen aina pienen paineen tekemiseen, jotta jäljestä tulee hyvää, mielenkiintoista ja minun näköistäni! Keksin aina parhaimmat ideat paineen ja stressin alla ja kun idea tulee, sen siirtämiseen paperille ei mene kovinkaan kauan. Tämä paineen alla työskentely ulottuu muuten kaikille muillekin elämän osa-alueille ja olen parhaimmillani töissäkin pienessä kiireessä. Toiset murtuvat ja ahdistuvat paineen alla, minä saan siitä vain lisää puhtia!

jätän asiat aina viime tippaan

Koko tämän hiihtolomaviikon olen ajatellut, että pitäisi nyt tehdä sitä ja tätä, koska on aikaa. Rehellisesti sanottuna en ole saanut aikaan mitään noista suunnitelmista enkä ole oikeastaan edes pahoillani siitä. Pari päivää sitten mietin, että mikä hemmetti minua vaivaa, kun en saa itseäni niskasta kiinni, mutta tulin siihen tulokseen, että aika aikaansa kutakin. Tehdään kun iskee sellainen fiilis ja siihen asti tehdään jotain muuta. Tällä viikolla en ole muuten treenannutkaan yhtään kävelylenkkejä ja yhtä uintireissua lukuunottamatta. Haluaisin uskoa, että tämä ”saamattomuus” on vain kehon merkki, että nyt täytyy levätä ja hidastaa, mutta mene ja tiedä. Olen puuhastellut kotona kaikkea muuta kivaa, kuten pelaillut lapsen kanssa, katsonut aika monta jaksoa Love islandia, kutonut pipoa ja sukkia, leiponut, lukenut kirjoja ja lehtiä eli tehnyt kaikkea sellaista mitä ei arkena ehkä ehdi tekemään. Erittäin hyvin vietetty loma loppujen lopuksi!

Ensi viikolla starttaakin mun keikkalaisen hommat ja viikonlopuksi lähdetään Himokselle! Instan puolella muuten nähtävillä yksi myday IG Tv:n puolella ja toinen tulossa 🙂 Läydät minut instasta nimellä @jonna_musakka. Kuinkas sun hiihtolomaviikko on sujunut?

Edellinen postaus: Tuorehernekeitto pesee purkkihernarin 100-0!

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

Tuorehernekeitto pesee purkkihernarin 100-0!

tuorehernekeitto

Viime viikon reseptikokeilu tuorehernekeitto eli ranskalainen hernesosekeitto osoittautui meidän kodissa varsinaiseksi hitiksi! Kaikki varmasti muistavat koulussa tarjotun perinteisen hernekeiton, joka ei aina välttämättä maistunut kovinkaan hyvältä. Ainoa hyvä puoli oli hernekeiton jälkkärinä tarjottava pannari kera mansikkahillon! Tehdään edelleen silloin tällöin mökillä purkkihernekeittoa, jonka sekaan laitetaan jotain lihaknöölejä. Taidanpa seuraavan kerran valmistaa siihen rinnalle tuorehernekeittoa ja tehdä mökkeilijöille sokkotestin.

Tuorehernekeitto on suhteellisen helppo valmistaa ja keiton poristessa ehtii tarvittaessa valmistella jälkiruuankin. Keiton sekaan vatkataan kuohukermaa ja tämä oli ainoa mikä minua hieman epäilytti. Maistoin keittoa ennen kermavaahdon lisäämistä ja sen jälkeen ja pakko myöntää, että ylltyin miten hyvin se sopikin hernekeittoon. Kermavaahto pehmitti kivasti makua. Pinnalle lisätään pekonisilppua ja se taas tuo keittoon sopivasti makua ja kontrastia. Alkuperäisessä ohjeessa keiton pinnalle oli laitettu myös pekaanipähkinöitä, mutta jätin ne itse pois kokonaan. Toimi varsin hyvin ilmankin niitä!

Alkuperäisen reseptin löydät täältä.

Tuorehernekeitto

Ainekset:

  • 600 g (3 ps) pakasteherneitä
  • 2 kpl salottisipulia
  • 1 kpl valkosipulinkynsi
  • 1 kpl peruna (jauhoinen)
  • 1 rkl rypsiöljyä
  • 6 dl vettä
  • 1 kpl kasvisliemikuutio (gluteeniton)
  • 2 dl (1 prk) kuohukermaa
  • 1 tl suolaa
  • 1/4 tl valkopippuria

Lisäksi

  • 140 g (1 pkt) pekonia
  • 100 g pekaanipähkinöitä (en laittanut)

Kuori ja hienonna sipulit sekä valkosipulinkynsi. Kuori ja kuutioi peruna. Kuumenna öljy kattilassa. Lisää sipulit ja perunakuutiot. Kuullota muutama minuutti. Lisää vesi ja liemikuutio. Keitä noin 15 minuuttia.

Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi. Ota valmista vaahtoa noin 1 desilitra sivuun koristelua varten.

Rouhi pähkinät ja paahda niitä hetki kuivalla pannulla. Siirrä kulhoon odottamaan. Paista pekonit rapeiksi pannulla ja nosta talouspaperin päälle. Murenna jäähtynyt pekoni pähkinämurun joukkoon.

Lisää kattilaan herneet. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutama minuutti. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Kääntele kermavaahto joukkoon. Koristele annokset lopulla kermavaahdolla ja pekoni-pähkinämurulla.

Voisko tuorehernekeitto kuulua sun ruokalistalle?

Edellinen postaus: Lautasella viime aikoina #2

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA