Hae
Palasia Arjestani

Haave joka on mahdollista toteuttaa

haave, joka on mahdollista toteuttaa

Minulla on eräs haave, joka on mahdollista toteuttaa ehkä jo 10 vuoden sisällä. En muista, että minulla olisi koskaan ollut mitään kovin isoja tai kauaskantoisia haaveita. Ei ainakaan sellaisia, joiden eteen joutuu tekemään paljon töitä ja uhrauksiakin, mutta nyt on. Olen täälläkin tainnut aiemmin kirjoittaa meidän unelmasta muuttaa jonnekin syrjempään. Vielä pari vuotta sitten olisin nauranut ajatukselle, mutta niin vain veri vetää jonnekin maaseudun rauhaan. Jonnekin, jossa saa vapaammin hengittää ja on tilaa toteuttaa itseään. Rehellisesti sanottuna en edes tiedä mitä teen jos ja kun sinne syrjempään päästään, mutta sekin selvinnee ajan kanssa.

Tulevaisuus omakotitalo -asujana

Viimeksi lauantaina puhuttiin asiasta miehen kanssa iltakävelyllä. Hän on viimeiseen asti väittänyt ettei koskaan muuta omakotitaloon. Otin asian puheeksi, sillä harvoinpa omaan rauhaan pääsee rivitalossa. Nyt on kuulemma mieli muuttunut ja ollaan molemmat sitä mieltä, että kunhan lapsi tuosta kasvaa ja alkaa lähtemään oman elämän viettoon, me etsitään jostain mökin lähistöltä hyvä paikka asua. Ollaan jo välillä katseltu siltä suunnalta taloja ihan vain huvin vuoksi. Onhan se ihan hullua ajatella, että meidän nykyisen kaksion hinnalla saadaan syrjemmästä iso omakotitalo isolla tontilla! Laskeskeltiin, että meidän asunto on maksettu noin 8 vuoden päästä, ehkä jo aiemminkin. Jos saadaan rahaa säästöön samalla tavalla kuin tähänkin asti, on meillä yli 200 000 euroa 10 vuoden päästä säästössä. Se tuo jo kivasti turvaa, jos ei halua heti hakea työpaikkaa tai sellaista ei heti saa. Tuo kuvassa oleva summa, 13 368,72 euroa, on summa joka minulla on jo itselläni säästettynä ja summa kasvaa toki joka kuukausi.

Mikä on itsekästä ja mikä ei..

Mies tuumasi, että 10 vuoden päästä ollaan jo aika vanhoja. No eihän olla! Minäkin vasta 47-vuotias silloin eli kyllähän siinä ehtii vielä vaikka ja mitä. En tiedä onko väärin ajatella, että halutaan vielä pysyä Helsingissä, koska tytön kaikki kaverit ja koulu ovat täällä. Ehkä maalle voisi muuttaa jo nyt, mutta se olisi aika itsekästä. Lapsi toki saa nopeasti kavereita, mutta en ehkä olisi itsekään ihan vielä lähtemään täältä mihinkään. Hyppäämään tuntemattomaan vailla huolta huomisesta. Olen sen verran turvallisuushakuinen ihminen, että pitäisi olla hyvä työpaikka saatavilla ja riittävästi säästöjä ennen kuin uskaltaisin lähteä syrjemmälle asumaan. Toisaalta, halua lähteä saattaa kasvaa niin kovasti, että sitten täytyy vain lähteä.

Tämän kuun lopulla minulla on pääsykokeet tulossa tradenomin koulutukseen. Sen lisäksi että ala kiinnostaa minua suunnattoman paljon, on siinä etuna etätöiden mahdollisuus. Bioanalyytikkona en voi etätöitä tehdä, mutta tradenomin ammatissa voin, riippuen toki minne työllistyy. Yksi ajatuksista on ollut myös perustaa oma yritys, jota pyörittäisin sitten kotoa käsin, mutta katsotaan nyt. On hyvä pallotella erilaisia ideoita, sillä usein jokin niistä myös toteutuu. Nyt ei muuta kuin haaveet kirkkaana mielessä eteenpäin!

Onko sinulla jokin pitkän ajan haave joka on mahdollista toteuttaa?

Edellinen postaus: Palkkakeskustelu käy kuumana – Paljonko sinun palkkasi on?

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

Pikareissu Kuopioon

pikareissu Kuopioon

Viikonlopun ohjelmassa oli pikareissu Kuopioon, joten mistään tavallisesta rentouttavasta viikonlopusta ei ollut tietoakaan. Tykkään itse, että viikonloppuna saa ihan vain olla ilman mitään sen suurempia suunnitelmia. Voi lähteä johonkin jos siltä tuntuu tai olla lähtemättä. Toiset tykkää ladata kalenterit täyteen kaikenlaista ohjelmaa, mutta itse lähinnä ahdistun sellaisesta. Sen takia en juurikaan jaksa enää lähteä keskustaan mihinkään pr-tilaisuuksiin tai blogitapahtumiin. Koen, että on tärkeämpää käyttää ne pienet arjen hetken palautumiseen kuin kaupungilla juoksemiseen. Olen töissä todella paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja haluan, että vapaa-ajalla saan olla kotona oman perheen kesken tai yksin, jos oikein hyvä tuuri käy 😀

Noh, lauantaina otin siis nokan kohti Kuopiota heti aamutuimaan. Hyppäsin kasin jälkeen junaan ja olin perillä puolilta päivin. Alunperin tarkoituksena oli treffata tytön kummi ennen siskon kyytiin hyppäämistä, mutta se suunnitelma peruuntui. Sen sijaan meninkin Hanna Partasen lihapiirakalle ja munkille torille kummityttöni kanssa. Ilma oli kaunis, joten mikäpäs siinä torilla istuessani. En ollenkaan muistanut, että oli lauantai, vaan ihmettelin miten torilla on niin paljon ihmisiä arkipäivänä. Nämä on näitä vuorotyöläisen vitsauksia. Välillä ei muista edes päivää missä ollaan menossa. Kuopion torilla olen nuorempana pyörinyt aika paljonkin aina teini-iästä reilu parikymppiseen asti. Siellä on siis nähty ja koettu yhtä sun toista vuosien mittaan! Olisipa kiva ottaa ja lähteä joskus hyvällä porukalla valloittamaan Kuopion viikonloppu! Tällainen reissu on ollut suunnitelmissa jo pidemmän aikaa, mutta ei vain olla saatu toteutettua…

pikareissu Kuopioon

Arvatkaas minne mentiin siskon kanssa ensimmäisenä, kun päästiin heille? No metsään tietysti sieniä etsimään! Saatiin ihan hyvät saaliit, minä tosin huomattavasti vähemmän. En ole mikään prosienestäjä ja tunnistan vain muutama sienilajikkeet. On niitä silti hauskaa etsiä. Metsässä samoilu on äärimmäisen terapeuttista ja rauhoittavaa, kun vain kaiken maailman hirvikärpäset ja itikat ymmärtäisivät pysyä loitolla. Tänään pitäisi sitten keksiä mitä kaikkea taikoisin kantareilleista ja suppilovahveroista: keittoa vaiko piirakkaa?

pikareissu Kuopioon

pikareissu Kuopioon

Tämän pikaisen reissun päämääränä ei suinkaan olleet Partasen lihikset tai sienestys, vaan äidin uurnan lasku. Käytiin siskon kanssa noutamassa uurna krematoriolta lauantaina ja uurna laskettiin sunnuntaiaamuna. Tehtiin haudalle itse kukkavihko metsän kasveista sekä äidin lempikukista, valkoisista ruusuista. Mielestäni kukkavihosta tuli juuri meidän näköinen ja hyvä niin. Odotin pienoista romahdusta uurnan laskussa, mutta sitä ei kuitenkaan tullut. Hetki oli kaunis ja arvokas, niin kuin sen kuuluu ollakin. Siellä on äidin hyvä levätä lähellä isää. Ehkä tämä elämä tästä alkaa nyt voittamaan, kun kaikki ”pahimmat” asiat on käsitelty loppuun. Vielä jonain päivänä aurinko paistaa <3

Aurinkoista viikkoa!

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA