Pieniä ilon pilkahduksia on näkynyt siellä ja täällä, vaikka olenkin uinut aika syvissä ja mustissa vesissä viime aikoina. Olen ollut koko tämän vuoden henkisesti todella uupunut, ja vaikka työttömäksi jääminen suorastaan *itutti, niin on tästä koitunut jotain hyvääkin. Jatkuva painava väsymys on alkanut helpottaa ja välillä on päiviä, jolloin tunnen itseni jopa levänneeksi. Koin tämän saman romahduksen 2020, jonka seurauksena irtisanouduin, niin kuin nytkin.

Olen tehnyt lähtöä sote-alalta viimeiset kaksi vuotta. Pakkorokotuslaki on suoraan sanottuna täysin perseestä ja kohtuuton, mutta ehkä tämä oli samalla itselleni hyvä herätys. Nyt on todella mahdollisuus, ja vähän pakkokin, etsiä elämään jotain muuta. Toisaalta kiinnostaa opiskella jokin uusi ammatti, mutta samalla mietin, että jaksanko sitä ruljanssia todella uudestaan? Moni aikuisiällä uuden ammatin opiskellut on sanonut, että se on ollut elämän paras valinta, mutta minua huolettaa lähinnä oma jaksaminen. Kerroinkin, että hain AW Academyyn it-linjalle. Sieltä tuli tänään hylky. En kuulemma sovi heidän profiiliinsa. Toisaalta toki harmittaa, koska se mahdollisuus vietiin pois, mutta toisaalta taas ei. Jos en olisikaan viihtynyt työssä, olisin joutunut maksamaan koulutuksen hinnan, joka on melkein 19tE. Se on aika paljon rahaa se. Toki mitä kauemmin olisi jaksanut työssä olla sitä pienemmäksi maksettava summa olisi laskenut. No, sitä asiaa ei tarvitse enää miettiä. Se on kuollut ja kuopattu nyt.

Ollaan oltu nyt muutama päivä mökillä ja ilmat on höllineet ihan urakalla. Tiesin, että tällä pääsen oikeasti lepäämään ja irtautumaan omista ajatuksistani. Ilon pilkahduksia olen kokenut riippumatossa pötkötellessäni, tytön temppuilua seuratessani, koiran kanssa riehuessani sekä järveen pulahtaessani. Kaikki ei tunnu enää olevan täyttä kusipaskaa, vaan pientä pierulierua vain 😀 En ymmärrä mikä kauhea kiire ja hätä minulla on löytää elämän uusi suunta juuri nyt. Aikaa on ja rahaa on elämiseen. Eniten varmasti pelottaa se, että jos en löydäkään töitä? Entä jos en pääse mihinkään, vaikka kuinka haluaisin? Vaikka olen oikeasti hyvä työntekijä. Entä jos mun osaaminen ei välity sinne cv:n lukijalle asti ja jään ikuisesti työttömäksi? Tällaisia ajatuksia kun pyörittelee päässään päivät pitkät, ja välillä yötkin, niin ei ihme jos nupissa vähän sumenee. Hei, hain muuten eilen kolmea työpaikkaa. Saa nähdä miten käy!

Youtube-videoitakin on tullut taas tehtyä. Mun kaikki videot löydät täältä. Saapi tilata myös kanavaa, jos haluaa!

Edellinen postaus: Ei ruokavaliota, ei kuntoa

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

Työtön bioanalyytikko täällä hei! Tai virallisesti olen työtön ensi viikon tiistaina, kun tämä minun palkaton jaksoni päättyy. Minustahan tuli siis vajaa viikko sitten, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, niin tartuntavaarallinen henkilö etten kelpaa enää töihin. On tämä maailma hulluksi mennyt. Täysin terve hoitaja ei kelpaa enää tekemään työtään ilman tietynlaista rokotestatusta. Ilmeisesti meistä ei sitten olekaan niin kauheasti pulaa!

Kelpaamaton työhönsä

Youtubeen laitoin tovi sitten videon, jossa selitän tämän oman tilanteeni. Kerron sen vielä täälläkin: en ole rokotevastainen. Minä en hyväksy pakkorokotelakia, joka kävelee aika rajusti ihmisen perustuslaillisten oikeuksien yli, ja näinhän ei oikeasti saisi tapahtua, mutta näin se vain nyt on. Kun sain huhtikuussa viestin, että lisää rokotteita pitäisi ottaa, jotta saan jatkaa työssäni, kerroin heti kantani. Minkäänlaisia rokotustodistuksia en aio enää toimittaa enkä hyväksy, että työnantaja saa tarkastella sairaus- tai rokotetietojani. Kaksi viikkoa sitten irtisanouduin ja tässä sitä nyt sitten ollaan. 15 vuotta alalla, erittäin ammattitaitoinen, mutta kelpaamaton työhönsä rokotestatuksen vuoksi. Itsehän en tällaista kohtelua hyväksy, joten sote-ala jääköön minun puolestani sitten etsimään ammattilaisensa muualta.

tulevaisuus täysin auki

Nyt olen työtön bioanalyytikko ja mietin, että mitähän tekis vai tekiskö yhtään mitään. Todennäköisesti tovin mietiskelen ja punnitsen vaihtoehtoja. It-alan koulusta ei ole tullut mitään tietoa, vaikka piti jo tulle, joten oletan etten ole päässyt sisään. Kesäkuun puolessa välissä alkaisi hakua polkuopintoihin ja se on yksi vaihtoehto. Aikuiskoulutustukea en saa, sillä en ole enää töissä. Toisin sanoen, pitäisi löytää jokin osa-aikainen työpaikka, jolla kustannan elämisen opintojen ajan. Voisin myös yrittää saada kokoaikaisen työpaikan ja pysytellä siinä ja miettiä tulevaisuuttani siinä samalla. Tällä hetkellä pää on niin sekaisin, että hyvä kun omaa nimeä ja osoitettani muistan kysyttäessä. Henkinen stressi on hyvin vahvasti läsnä ja välillä tuntuu, että joko pää tai sydän räjähtää. Tai molemmat yhtä aikaa. Ehkä tämä tästä vielä selviää ja elämän suunta löytyy!

kaikelle on tarkoituksensa

Nyt olen alkanut kuvaamaan taas youtube-videoita, kun aikaakin on. Samoin blogille löytyy nyt aikaa reippaasti, joten tulen varmasti päivittelemään tänne enemmän. Uskon, että täällä kaikella on oma tarkoituksensa. Elämässä tärkeintä on noudattaa omia periaatteitaan, ja jos siihen ei kuulu pakkorokottamisen hyväksyminen, niin silloin sitä vastaan täytyy taistella kaikin voimin. En voisi elää itseni kanssa, jos olisin alistunut tuohon räikeään ja lainvastaiseen kohteluun. Niinpä myös kannan vastuuni omista päätöksistäni. Nyt voin ainakin jatkaa elämääni puhtain sydämin ja tietäen, että olen tehnyt itseäni kohtaan oikean ratkaisun.

Alla katseltavana mun uusin youtube-video! Lisää videoita löydät täältä.

Rattoisaa lauantai-iltaa & muistakaa pitää periaatteistanne kiinni!

Edellinen postaus: Pako sote-alalta alkakoon

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA