Tuskaa..

Välillä sitä tulee mietittyä tätä lajivalintaa. Eikö mua oikeesti vois kiinnostaa jokin vähemmän kivulias laji??? Hiihto? Jumpat? Kuviokellunta? No ei, kyllähän mä sen tiedän. Pitää vaan kysyä välillä. Valitan aina miten paljon koskee, mut toisaalta suorastaan nautin siitä kivusta, jonka kova treeni tuo tullessaan. On ihanaa vaan kaatua sohvalle rankan treenin jälkeen ja maata siinä raatona koko ilta. Edes sormeaan ei pysty liikauttamaan. No pain, no gain. That´s my life, yeah!

Oon lueskellut tosi paljon Pauline Nordinin blogia. Pauline kirjoittaa paljon asioista, joita itsekin mietin, mutta en osaa pukea sanoiksi. Siinä on muuten kova luontoinen tyttö, täysin omistautunut lajilleen. Ei syö mitään paskaa, koska ei sitä tarvitse. Ei valita aerobisista tai treeneistä, koska tietää, että treenit on tehtävä joka tapauksessa jos haluaa pysyä kunnossa ja kehittyä. Valittamisesta ei ole mitään hyötyä.

Käytiin viikonloppuna filkkarissa ja isäntä osti sieltä ison karkkisäkin. Munkin olis tehnyt kauheasti mieli namia, mut sitten aloin ajatella, et mihin mä sitä mättöä tarvitsen? Mitä siitä on hyötyä minulle, kropalle, treeneille? Ei sitten niin kerrassaan mitään. Tämä ajattelutapa on tarttunut mulle nimen omaan Paulinen kirjoituksista ja se toimii! Silti tykkään kuitenkin ihan vaan vähän narista treeneistä ja aerobisista, vaikka ei ne mitään vastenmielisiä ole, itse olen osani ja tieni valinnut. Välillä on vaan kiva narista. Älää siis ottako sitä negatiivisena vaan positiivisena asiana! Mun äpinät esim. treenikivuista kuvastaa vaan sitä, että treeni on onnistunut ja on kivaa kun koskee! 😀

Tästä päästään varsinaiseen asiaan. Muhun koskee, muhun koskee paljon. Eilinen treeni uppos etureisiin kuin isä äitiin (hyi, mikä sanonta :D). Kävely on semmosta vaappuvaa taaperrusta. Joka paikka kiristää pohkeita ja pakaroita myöten. Mietin tänään kauhuissani, et miten selviän takareisitreenistä. Selvisinhän minä ja vieläpä hyvin! Ainoa liike mikä tuotti vaikeuksia on suorinjaloin mave käsipainoilla. Oon aina vältellyt sitä liikettä, koska se ei ota mulla mihinkään muualle kuin alaselkään. Niin myös tälläkin kerralla. Jouduin jo laittamaan valmentajallekin viestiä ja kerjäämään tähän jotain vinkkejä. Pientä apua tosin sain jo siihen Kiviniemen Timolta ja toivottavasti saisin käyttää sitä Timon opettamaa systeemiä ens treenissä. Alhaalla kuvaa ja tarkempaa selostusta siitä.

Alkuun otin suht pitkät lämmittelyt ensin matolla ja sit koukistuksia tehden. Ei meinannu jalat lämmetä ja vetryä millään.. Supereilla vedettiin taas melkein koko treeni läpi.

1a. Takareidet maaten
13*40kg
15, 11*35kg
13*30kg

1b. Prässi takareisille
15, 14, 12, 11*200kg
Olis vissiin saanu painoa olla vähän enemmän..

2a. Haarakyykky smith
15, 13, 11*70kg
Jessus, miten hyvin uppos takareisille!! Suosittelen..

2b. Suorinjaloin mave kp
12*28,5kg meni niin pahasti alaselälle, et ajattelin ottaa ihan reilusti pienemmät painot ja kokeilla niillä.
12, 10*18,5kg Ei se tuntuma siitä sen paremman muuttunut vaikka painot oli pienemmät. Otti aivan helvetin paljon alaselkään.

3a. Pohkeet seisten hack
9, 8, 8*80kg
Aika mielenkiintoista oli alkaa veivata tätä jo valmiiks tosi kipeilla pohkeilla 😉

3b. Vatsat vipuvarsikoneessa
10*30kg
10*25kg
12*20kg

4a. Vatsat taljassa seisten
15*45kg
14, 13*50kg
tähänkin vähän vaihtelua välillä.

4b. Pohkeet istuen
12, 10*30kg
12*25kg

5. Vatsat aaltopenkillä
17, 16, 15*5kg

Aika nihkeetä oli treenata pohkeita ja vatsoja, kun puski taas tosi huonon olon. En ymmärrä mistä toi huono olo oikein tulee? Tietääkö kukaan? Jouduin siinä sit istuskelemaan ihan pidemmän tovin ennen kuin olo parani ja pystyin tekemään treenin loppuun.

Niin siitä suorinjalon mavesta. Timo neuvoi siihen aika hyvän tekniikan. Laitetaan esim. smithiin tanko noin lantion korkeudelle. Nojataan tankoon ihan reilusti jalat pikkusen koukussa ja ei muuta kuin painot käsiin ja veivaamaan. Mulla oli jalat aika lailla tangon alla ja sain sillä tosi hyvän tuntuman. Liikeähän on periaatteessa ihan normaali suorinjalon maastaveto, mut siinä vaan nojataan lantiolla tankoon ja näin saa painot vietyä riittävään eteen, että liike tuntuu takareisissä eikä siellä perhanan alaselässä. Ala muutama kuvatus. Mä harjottelin liikettä levypainojen kanssa.

Tämmösiä pohdintoja tällä kertaa. Mä olen kova tyttö pohtimaan ja analysoimaan kaikkia treenijuttuja, välillä kuulemma se analysoiminen menee jopa liiallisuuksiin ja saa jonkin asteisen hifistelyn merkkejä. Mut kun musta on niin mukava saada tuntumaan liikkeet juuri oikeissa paikoissa.. Ennen vaan treenasin ja annoin mennä, mut nykyään haluan tehdä asiat oikein ja tän oon huomannut erittäin toimivaksi. Oon jopa saanut aika hyvin kehitystä aikaan vähän ajan sisään, vaikka sarjapainot onkin tippuneet hieman alaspäin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee 😉 Niin pitkään menee hyvin kun tapahtuu kehitystä, muuta en pyydä.

Huomenna sit olkapäitä, ojentajaa ja naruhauista!

Ai niin, jotain myös ruokapuolesta. Bongasin jokin aika sitten tosi hyvän valmiskastikkeen, sopii ainakin kanan kanssa tosi hyvin! Thai Coconut Curry, namnamnam.. Näkyy tuolla sivulla olevan paljon hyviä reseptejäkin!

Eipä sitten muuta kuin kakkaa lumella. Soi muuten päässä vieläkin..