Hae
Palasia Arjestani

Ihmiset ja ajattelemattomuus.

Mä kohtaan työssäni päivän aikana paljon erilaisia ihmisiä. Osa heistä tulee ja menee jäämättä sen kummemmin mieleen.  Toiset taas tekevät lähtemättömän vaikutuksen – hyvässä tai pahassa. On niitä joiden kanssa jutustelu on kipeää small talkia tai niitä,  jotka kertovat lyhyessä ajassa elänäntarinansa tai surunsa ja murheensa. Toisten kanssa heitän läppää ja toiset tahtovat olla hiljaa.  Toisinaan käy niin kauniita ihmisiä etten häkellyksissäni saa juuri sanaa suustani. Jotkut kyselevät neuvoja ruokavalioon ja treeniin liittyen, toiset tahtovat jakaa kanssani suuren onnistumisen,  kuten useamman kymmenen kilon laihtumisen.  Sitten on taas niitä jotka todella nostaa mun niskakarvat pystyyn…

IMG_20140526_150031

 

C360_2014-05-27-19-12-18-253

Mä reagoin ihmisten ajattelemattomuuteen ja typeryyteen melko voimakkaasti, vaikka joskus olisi hyvä pitää omat ajatukset ja reaktiot sisällään. Mutta mitä tehdä siinä tilanteessa kun diabeetikko ilmoittaa ylpeänä ja rehennellen tuoliini istuessaan ettei ole syönyt mitään vuorokauteen, koska ei ole muistanut! Heti perään kehaisee olevansa liikkeellä moottoripyörällä vaikka vettä vähän sateleekin. Voin sanoa etten juuri päätä siinä vaiheessa taputellut vaan melko tuohtuneena kysyin eikö hän ymmärrä miten vaarallinen on tuossa tilassa sekä itselleen että kanssa eläjilleen!? Varsinkin liikenteessä! Entä jos hän saa sairaskohtauksen syömättömyytensä vuoksi ja ajaa pyörällään jonkun lapsen tai jonkun muun päälle!? Ei, hän ei ollut tällaisia asioita ajatellut mutta voin luvata, että tämän jälkeen ajattelee. Mikä hitto ihmisiä vaivaa?? Ei elämä pyöri vain oman navan ympärillä vaan meidän teoilla tai tekemättä jättämisellä voi olla hyvinkin kohtalokkaita seurauksia..

Sain testiin Gainomaxin uusia patukoita.  Näistäkin saa helposti energiaa ja sokeritasot nousuun!

Sain testiin Gainomaxin uusia patukoita. Näistäkin saa helposti energiaa ja sokeritasot nousuun!


Helppo, mutta hieman erilainen aamupala :)

Helppo, mutta hieman erilainen aamupala 🙂

Toinen asia, jonka kuulen aivan liian usein on, ettei ehditä syömään koska on niin kiire. Mitä!? Monilla on olevinaan niin kiireinen työ ettei ehdi syömään koko päivänä ja aamulla on niin kiire töihin,  että aamupala jää välistä. Yksikään työ ei ole niin tärkeä että sillä pitäisi pilata oma terveytensä! Jokainen voi jo illalla tehdä aamupalan jääkaappiin valmiiksi ja käyttää edes muutaman minuutin helvetin kiireisestä elämästään sen nauttimiseen. Mikään työ ei ole niin hektinen etteikö kahdeksan tunnin aikana ehtisi siitä vaikka vartin käyttää lounaaseen. Vaikka en todellakaan ole mikään einesten puolesta puhuja niin niidenkin syöminen olisi parempi vaihtoehto kuin rööki ja energiajuoma. Protskupatukkakin kulkee kätevästi matkassa,  samoin banaani ja pähkinät. Niitä syö vaikka lennossa tai huussissa istuen jos on muuten niin hemmetin kiire… Miksi ihmiset laittaa työn terveyden edelle? Kun työt loppuu niin jäljellä on enää terveys. Entä jos siitäkin on vain rippeet jäljellä? Kivaa loppuelämää sit vaan.

Tuorepuuro - erittäin nopea ja ravitseva ateria!

Tuorepuuro – erittäin nopea ja ravitseva ateria!


Perunaa,  kanakastiketta ja vihanneksia. Helppoa!

Perunaa, kanakastiketta ja vihanneksia. Helppoa ja kerralla valmistuu useammankin päivän eväät! 

 

Perunaa,  kanakastiketta ja vihanneksia.

Pyttipannua edellisen päivän jämistä. 

Mun kroppa ei ilmeisesti tykännyt maanantain treenistä ja nyt mulla on sit flunssa päällä ja poskiontelontulehdus kaiken kruununa. Näin on ilmeisesti käynyt monelle joilla allergialääkitys on aloitettu liian myöhään 🙁 Ei auta kuin ravita kroppaa mahdollisimman hyvillä ruoka-aineilla, odotella ja toivoa parantumista! 

22 kommenttia

  1. Nimetön kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus!

    Pikaista paranemista 🙂

  2. fityoutoo kirjoitti:

    100% samaa mieltä! Työ menee monella kaiken, siis KAIKEN edelle. Ylipainokin on jotenkin enemmän ok, ”kun mun työ nyt vaan on tällainen”. Jep jep.

  3. Maikki Turusta kirjoitti:

    Mä luulen, että tasapainoton allergia vaan vielä vie vastustuskyvyn. Kun sen saa kuntoon ja tasapainoon eli lääkettä jonkin aikaa, niin alat pysymään terveenpänä. Kyllä se oikea lääke ja ruokavalio vielä löytyy, älähän hätäile.

    Ihan tuntuu hassulta, että itse olin tosiaan sellainen flunssaimuri, että noin 1-2 viikkoa flunssassa 4-6 kertaa vuodessa ja nyt kun allergiat ja astma on hoidossa (viljattomalla, ja antihistamiini vielä käytössä), niin en enää edes muista, koska olen flunssassa ollut. Piti katsoa treenikalenterista, että silloin kun ensimmäisen astmalääkkeen olen saanut ja siitä on kohta pari vuotta.

    • Jonna kirjoitti:

      Juu, näin mäkin luulen! Ihan kun olis nyt vähän paranemaan päin mut turha nuolaista ennen kun tipahtaa 😉

      Oon noita ruokavalio juttuja tässä miettinyt ja viljaton taitaa lähtee kokeiluun!

  4. Heta kirjoitti:

    Asiaa!! Saisit tulla minunki työpaikalle valistamaan tästä, mulla on nimittäin ihan hirveä morkkis siitä, että olen liian usein ainoa jolla on eväät! Olen se joka syö vaikka seisaaltaan ovensuussa ettei vaan kiireessäkään jäisi aterioita välistä. 🙁

    • Jonna kirjoitti:

      No ei kannata morkkistella siitä, ei todellakaan! Mäkin käyn kiirepäivinä vaik seisaaltaan vetämässä välipalan nassuun mut ilman en kyllä suostu olemaan. Jokaisella on oikeus taukoon ja varsinkin syömiseen!

  5. Nimetön kirjoitti:

    Ihan tota samaa miettintyt! ”ei kerenny tänäänkään syömään saatikka käymää WC ssä” ”ei tässä voi juua mitää ku joutuu wcssä käymää” Miksi??? Ihan kauheeta itsensä rääkkäystä terveyden kustannuksella!!

    Hoitoalalla

  6. minni kirjoitti:

    Opettajienhuone on paras. Siellä on aina pullaa tai herkkua pöydällä ja jokaisella opella välitunnilla kahvimuki kädessä. Evääksi on otettu ”jotain pientä”, minimaalinen salaatti tai kaupasta ostettu keitto. Jos ei käydä tietysti koulun ruokalassa syömässä, joka olisi sekin kannattavaa. Aamupalaa ei moni ehdi syödä, ja päivät on monella opettajalla vähintään kuusituntisia. Mutta keksiä kyllä napostellaan ja kahvia joka välitunti.
    Ensimmäisenä päivänä kun pamahdin pyöräillen töihin ja purin eväät repustani, joita oli useassa purkissa, ja kehtasin vielä siihen päälle ottaa sheikkerillisen välipalaa ennen oppitunteja, sain kaikkien silmäparit kiinnittymään itseeni. Ja se jatkui myöhemmin. ”Miksi sie syöt koko ajan?”, ”Ota nyt edes sitä kahvia, sillä jaksaa eikä noilla rahkoilla”, ”Joo en mie kato tarvii, on miulla tuolla kato tuo yks mandariini repussa”. Tuli monesti itse mietittyä että miten ihmeessä sitä jaksaa kuunnella tunti tolkulla murrosikäisten kiukuttelua ja ”viisaita” kommentteja jos ei ole syönyt kunnolla ja mahassa on pelkkää kahvia… 😀 Onko se ihmekään jos tuntuu työ vähän raskaalta jos ei syö?
    Elämän suuria kysymyksiä…

    • Jonna kirjoitti:

      No mut kyllähän kahvilla ja keksillä jaksaa 😀 huh, mulla ei kyllä hermot kestäis ilman kunnon ruokaa!

  7. Petra kirjoitti:

    Pitää tunnustaa et oon ennen ollut niitä ihmisiä, jotka ”ei ehdi syödä lounasta”. Se kuulostaa älyttömältä, että on niin kiire, ettei vaan ehdi syödä. Etenkin, kun silloin istuin 5metrin päässä meidän keittiöstä 😀 Mutta opin kantapään kautta, että syödä pitää ja nyt syön vaikka töitä tehden, jos ei ehdi 5-10min ruokailuun uhrata 😉 Onneks useimmiten ehtii pitää kokonaisen tunnin ruokiksen <3

    • Jonna kirjoitti:

      Mä tein ennen yötöitä ja sillon jouduin pakolla syömään koska yöllä mulla ei ruoka maistu. Jossain narikan nurkassa vetelin sit rahkaa naamaani irvistellen 😀

      Tunnin lounastauko olis luksusta! Mulla ainoastaan 20 min mut ehdin hyvin siinä syömään 🙂

  8. Jenni kirjoitti:

    Ymmärrän yskän! Ajattelemattomuutta on paljon, ja se ärsyttää kun ihmiset ei ymmärrä vaikuttavansa omalla toiminnallaan myös muihin kanssa eläjiin.

    Tuosta ei ehdi/pysty syömään.. On oikeasti sellaisia työpaikkoja että ei ole mahdollista syödä kesken päivän, tai juoda aamulla kun tiedät ettet pääse vessaan. Itse työskentelen leikkaussalissa ja toisinaan on pitkiä kokopäivän leikkauksia, eikä siinä kun potilas on pöydällä vatsa auki voi sanoa että joo mä lähen tästä nyt pissalle ja syömään. Mutta tämä taas on oma valintani jonka haluan tehdä, koska rakastan työtäni. Mutta, en myöskään valita siitä! Kukin tyylillään, mutta omista valinnoista on turha valittaa ja urputtaa, saati käyttää niitä tekosyinä.

    • outi kirjoitti:

      Huih! Hurjalta kuulostaa että pitkiä leikkauksia tehdään syömättä ja juomatta kunnolla ja pitämättä taukoja… Niin se kai silti vain menee, mutta hurjalta kuulostaa kun leikkauspöydälläkin on ihmishenki kyseessä… Onko tuollaisia pitkiä kokopäiväin leikkauksia usein?

    • Jonna kirjoitti:

      Näin on! Sun työssä tuon ymmärtää täysin mut kyllä se rankalta kuulostaa. Totuttelu kysymys lienee sekin?

  9. Ninnunna kirjoitti:

    Monestihan se on yksilön oma valinta, että syötkö lounasta/muuta ruokaa (=yötyöläiset), mutta on olemassa oikeastikin niitä työpaikkoja, joissa ei vain pysty syömään – eikä vain joskus, vaan pääsääntöisesti aina. Tässä kohtaa ollaan taas risteyksessä, jossa itse totesin edeltäjäni vastaisesti: ”Ei, en rakasta työtäni niin paljon, että olisin valmis luopumaan terveydestäni. Alanvaihdos työnalla. Tavoitteena ammatti, jossa on oikeat tauot.” 3 tunnin välin syöminen rocks!

  10. outi kirjoitti:

    Röökitaukoon on kyllä aina aikaa tupakoivilla 😛 Sorry, ei yleistetä 😉
    Selityksiä löytyy, mutta itsekin otan esim. smoothien yhdeksi välipalaksi töihin kun tiedän että sen pystyn kiskasemaan nopeasti työn ohessa. Silloin kun tietää ettei voi työstään irrota niin valitaan eväät sen mukaan 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Juurikin näin. Ja smoothien vetäis helposti siinä röökin ohessa 😉

  11. Jenni kirjoitti:

    Totuttelukysymys, mutta varmasti myös ihmisestä kiinni kuka pärjää syömättä ja kuka ei.
    Ei onneksi jokapäiväistä mutta joka viikkosta kyllä. Leikkauksen aikana ei tunne nälkää, janoa tai pissahätää, siinä on niin keskittynyt, vasta sulkuvaiheessa yleensä tajuaa että on aivan hirvee pissahätä 😀 itselleni ei ole mikään ongelma, tankkaan aamulla jättiaamupala! Mutta mitään tarkkaa diettiä en pystyisi noudattamaan työn puolesta. Kuten sanottu, rakkaudesta duuniin 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *