Uskalla epäonnistua niin onnistut
10
Tällä viikolla tulee näköjään todella diippiä treenipohdiskelua ja välillä sitä olisi hyvä tehdä itse kenenkin. Itse olen ainakin huomannut, että kun antaa välillä ajatusten virrata niin ymmärtää monia asioita omasta käyttäytymisestään ja jo totutuista tavoistaan. Mulla tuntuu nyt olevan menossa jokin syvä pohdiskelun vaihe nimenomaan treenien osalta. Eilen ymmärsin taas muutamia seikkoja mitä mun täytyy selkeästi alkaa työstämään. Yksi on maanantaina jo mainitsemani omalta mukavuusalueelta pois pyrkiminen ja toinen on epäonnistuminen ja niistä selviäminen.
Liikkuvuusharjoittelua Eastbody Malmilla aamulla.
Rauta nöyryytti mua toden teolla eilen. Tai no tempaus ja rauta. Meillä oli treeneissä tarkoituksena etsiä uusi PR tulos tempaukseen ja olin odottanut kyseistä treeniä pelonsekaisin tuntein. Tempaus on mulle edelleen täysi mysteeri. Välillä se kulkee oikein mainiosti ja kaikki napsahtaa kohdilleen. Välillä koen niin suuria epäonnistumisen ja turhautumisen tunteita etten tiedä miten niihin täytyisi reagoida. Itkeä, paiskoa kamoja vai purra itseään kieleen?
Tein siis todella huonon treenin enkä todellakaan saanut mitään uusia ennätyksiä. Mun olis oikeasti tehnyt mieli itkeä ja lähteä kotiin jo ekan setin jälkeen. Olin siis jo luovuttanut ennen kuin alotinkaan. Alussa tekniikka tuntui ihan hyvältä, mutta mitä enemmän laitoin kiloja tankoon niin sitä enemmän tekniikkaan alkoi tulla puutteita. Harmitti todella kovasti ja vannoin, että mun painonnostotreenit oli tässä. Miksi vaivautua kun joka kerta on samanlaista paskaa?
Maanantain hölköttelin 5km lenkin ja sen jälkeen oltiin vielä tytön kanssa ulkona pitkä tovi!
Treenin jälkeen polkaisin pyörällä kotiin ja samalla mietin miksi reagoin epäonnistumiseen noin vahvasti? Harrastushan toi vaan on. Kun aloin miettiä omaa treenihistoriaani niin ymmärsin, että mä tarvitsen välillä totaalisen epäonnistumisen kehittyäkseni! Epäonnistumisesta voi lannistua tai sen voi kääntää vahvuudeksi. Minä aion kääntää sen vahvuudeksi. Ottaa opikseni, käsitellä asioita, työstää teknikkaa ajatuksen tasolla ja onnistua! Uskon, että onnistuminen tapahtuu vasta sitten kun olen siihen henkisesti ja fyysisesti valmis, mutta se tapahtuu. Jonain päivänä. Toisilla ajatteluprosessi saattaa olla helpompaa ja ajatus siirtyy tekemiseksi pienemmällä efortilla kuin mulla.
Tätä ajatusta epäonnistumisesta voi käyttää melkein millä elämän osa-alueella tahansa. Jos et uskalla yrittää ja epäonnistua, et myöskään voi onnistua. Asiat harvemmin tapahtuu sit joskus. On tehtävä töitä unelmiensa ja haluamiensa asioiden eteen, ehkä epäonnistuttava kerran pari, noustava jalkeille, jatkaa yrittämistä ja onnistua! Miten paljon makeammalta unelmansa toteuttaminen maistuu kun on joutunut tekemään töitä sen eteen? Voin sanoa että paljon makeammalta! Uskaltakaa siis unelmoida, yrittää, epäonnistua ja feilata täysin välillä. Silloin voin mahdollisesti saavuttaa jotain suurempaa 😉 Näin mä ainakin uskon. Mä jatkan tempauksen tekniikan työstämistä taas vähän eteenpäin. Teen töitä sen eteen vaikka se välillä ärsyttää ja turhauttaakin. Tähän mennessä olen jättänyt oheistreenit tekemättä, koska olen ajatellut etten onnistu kuitenkaan vaikka ne tekisin. Väärin! Nyt tanko nöyrään ja rakkulaiseen käteen ja snatch balancea tekemään 😉 Vaikka tempaukset menikin mönkään niin sain entistä paremman tatsin kippileukoihin! Alla video onnistumisesta 🙂 Seuraavaksi kohti chest to bareja!
Tänään kävin ennen iltavuoroa Eastbody Malmilla tekemässä kyykkytreenin sekä liikkuvuustreeniä. Tarkoituksena oli tehdä kyykkyjen päälle bencmark-wod Fran, mutta mulla aukes kädet eilisissä tempauksissa sen verran pahasti että ensimmäisen kuuden leuan jälkeen vanhat haavat aukes oikein kunnolla ja homma jäi siihen. Täytyy yrittää vähän säästellä noita käsiä, koska viikonloppuna olis tarkoitus tehdä Unbroken-kilpailun karsintalaji! Voimaliikkeenä tein etukyykkyä 3 x 5, painot 50, 55 ja 60kg. Ihan hyvä setti, ei valittamista! Viimeks oonkin kyykkäillyt joskus kolmisen viikkoa sitten ja vähän siltä se tuntukin 😀 Pääasia, että takareisi on nyt kunnossa ja voin treenata ihan normaalisti.
Thrustereita! Ei mikään lempiliike, mut ihan ok kuitenkin. Tehokas ainakin 😉 Kylläpäs on tälle mammalle kasvanut pyöreät pakarat! Jee 🙂
Treenin loppuun tein aika paljon liikkuvuusharjoittelua vetokumilla ja lisäksi squat therapya ja egyptiläistä kyykkyä. Oon edelleen tosi jäykkä ja noita liikkeitä ärsyttää tehdä, mutta uskon että kun jatkan vaan niiden tekemistä niin liikkuvuuskin alkaa parantua entisestään! Näinhän se menee, että ne liikkeet mitkä ärsyttää ja ovat raskaita/vaikeita ovat niitä tehokkaimpiakin 😉 Alla vielä video squat therapysta niin näette miten notkea joku voikaan olla 😀
Huomenna ruokapäiväkirjaa tulossa!
tuost epäonnistumisesta nii mul on välillä tapana ruveta jo pari päivää ennen vaik kyykky treenii miettimään et kyykkään sen ja sen verran ni voin aika todennäkösellä varmuudella sanoo ettei tyyliin mikään onnistu! 😀 mut jos en mieti enkä stressaa sen enempää treenii vaan meen vaan salille tyyliin et tänää treenaan hyvin ja kovaa mut rennoin mielin eli jos ei enkkoi tuu ni sit ei tuu ni yleensä treeni kulkee hyvin ja jää hyvä mieli vaik ei enkat paukukaan! 🙂 yleensä liika miettiminen tekniikkaa vaativissa liikkeissä pilaa suorituksen ainakin itsellä.no mut Tsemppii treeneihin sulle! 🙂
JOissakin treeneissä etukäteen miettiminen mulla ainakin auttaa ja pääsen tasan niihin tuloksiin mihin olin suunnitellutkin pääseväni. Sit on taas näitä painonnostoliikkeitä, kuten tempaus, joihin ei kyllä mikään toimi. Se on ihan päivästä kiinni kulkeeko vai ei 😀
Toi squat therapy on kyllä ihan kunkku. Ku avaat vielä polvia ulospäin niin pääset salettii alas asti. Pitääkin ottaa taas itselle valikoimaan 🙂
Yritin kovasti polvia avata, mut eivät auenneet.. Tää on kyllä liike jota kannattais tehdä päivittäin! 🙂
Meidän piti just jokin aika sitten etsiä uudet PR:t kyykkyyn, maveen ja shoulder pressiin. No, mullahan ei sit mikään niistä kulkenut, vaan tein kaikissa samat tulokset kuin vuoden alussa. Ollut muutenkin aikamoista taistelua niissä kehittymisen kanssa. Olin myös vihainen tuon päivän jälkeen, ja mietin koko homman lopettamista, kun tulosta ei tule vaikka treenaa. Pari päivää sitä sitten sulateltuani palasin nöyrästi takaisin raudan kimppuun ja totesin, että mun pitää yksinkertaisesti vaan yrittää kovempaa joka ikinen kerta. Reippaasti yli niiden mukavuusrajojen ja pelkojen! Nyt sitten muutama viikko sen jälkeen kyykkäsin uuden PR:n, saman painon jonka edellisellä kertaa jouduin niskasta tiputtamaan. Nyt on taas motivaatio enemmän kuin kohdillaan! Tempaus on vaikea, jatkat vaan sen ja liikkuvuustreenin hinkkaamista, niin kyllä se joku päivä napsahtaa lopullisesti kohdilleen!
Mielellä on todella suuri voima treenatessa. Saas nähdä kuinka käy tämän päivän clean & jerkin. Ykköstä pitäis hakea ja fiilis on jo nyt… noh, sellainen ettei tuu mitään 😀 Täytyy itteensä tässä päivän aikana psyykata ja vihdoin ja viimein saada se 50kg tulos. Ärsyttää kun oon niin huono rinnallevetäjäkin! Painonnosto ei selkeesti ole mun laji eli sitä vaan enemmän 😀
Joo niin se vaan taitaa olla, että ne kaikkein ärsyttävimmät liikkeet on niitä, joita kannattais vaan tehdä ja joista on eniten apua. Kuinka ärsyttävää. 😀 Kivointahan olis skipata ne inhottavimmat liikkuvuusharjoitteet ja vaikka heikoimpien lihasten vahvistaminen, mut ei se varsinaisesti paranna tilannetta… Ja tosi fiksuja ajatuksia epäonnistumisesta. Mun mielestä haasteista ja epäonnistumisista oppii paljon enemmän kuin siitä, että kaikki aina sujuu kivasti ja hyvin. Tietty niitä onnistumisiakin on sitten kiva olla siellä joukossa, ei harrastus ainakaan kovin miellyttävältä kuulosta, jos se ei ikinä palkitse vaan aina lyttää. Mä saatan epäonnistumisen jälkeen irvistää ja murahtaa raudalle. 😀
Mahtavintahan se on aina onnistua epäonnistumisen jälkeen! Täytyy vaan enemmän ja enemmän tehdä tuota tempaustakin niin kyllä se siitä. Nyt oli pitkä aika edellisestiä tempauskerrasta niin ei ihmekään ettei kulkenu. Sitäkin pitäis se kerran pari viikossa jossain muodossa tehdä niin säilyis tuntuma 😉
Tosi hyvä kirjoitus! Pitäisi itsekin uskaltaa laittaa itsestään vielä enemmän likoon treeneissä. Eihän sitä prässienkkaa varmaan koskaan saa tietää, ellei kokeile niin isoilla painoilla, että epäonnistuu. Mulla on kanssa liikkuvuusongelmia, jotka vaikeuttaa esim. kyykkyjen tekemistä, mutta silti en muka löydä aikaa liikkuvuusharjoittelulle ja venyttelylle. Helpompaa vaan kyykätä koroke kantapään alla.. 😀 Pitää skarpata, kiitos muistutuksesta!
http://annatuulenkuljettaa.blogspot.fi/
Liikkuvuusharjottelun mäkin aina skippaan ensimmäisenä vaikka just siihen pitäis panostaa eniten. Olevinaan on hienompaa tehdä isoilla painoilla treeniä kuin panostaa liikkuvuuteen…