Hae
Palasia Arjestani

Herkku päivä joka päivä

Processed with VSCOcam with a6 presetMä suhtaudun syömiseen melko rennosti. Olen kulkenut tähän tilanteeseen pitkän matkan ja olen todella ylpeä etten tee enää syömisestä niin isoa numeroa kuin muutama vuosi sitten. Kyttäsin silloin kaloreita ja makroja, laskin kaiken ja mietin mitä voisin syödä ja mitä en. Herkkupäivä oli lauantai, jos oli ollenkaan. Näin jälkikäteen ajateltuna siinä ei ollut yhtään mitään järkeä. Elin kauheassa kuplassa ja söin kellon mukaan juuri ne asiat mitä oli lappuun kirjoitettu enkä yhtään enempää. Nyt kokisin sellaisen elämän todella ahdistavana. En kerta kaikkiaan voi elää tiettyjen kriteerien mukaan. Haluan syödä juuri silloin kun huvittaa ja juuri sitä mitä tahdon. Ihan joka päivä. Olen todellakin löytänyt kokkaamisen ja leipomisen ilon enkä luovu niistä mistään hinnasta!

Processed with VSCOcam with a6 presetEn tiedä onko se tämä ikä vai mikä tuon rentouden on tuonut. En halua muutenkaan elää stressaten ja vihaan kiirettä yli kaiken. Sama pätee ruokaan. Haluan nauttia siitä täysillä ja käyttää aikaa kokkaamiseen. Ruoka on ehkä paras nautinnon lähde mitä tiedän (jos ei sitä yhtä lasketa :D). Jos olisin rikas niin matkustelisin ympäri maailmaa tutustuen erilaisiin ruokakulttuureihin ja maistelisin kaikkea mitä eteen tulisi. Jos olisin edes vähän varakkaampi kuin nyt niin kävisin useammin ravintoloissa syömässä ja testaisin jokaikisen Helsingin ravintolan! Koska noihin asioihin ei voi kauheasti vaikuttaa niin kokkailen kotona ja opettelen ruokarintamalla jatkuvasti uutta. Mun tiedonjano on loputon mitä ruokaa tulee!

Processed with VSCOcam with a6 presetViime aikoina mä en ole ollut kauheasti makean perään enkä esim. lauantaina syönyt mitään herkkuja. Päätinkin, että mun herkkupäivä voi olla ihan milloin vain. Miksi sen pitäisi olla juuri lauantai? Mitä jos söisin herkkuja just silloin kun siltä tuntuu! Ja jos ei tunnu niin ei ole pakko syödä ihan sillä varjolla, että seuraavan kerran saa syödä vasta viikon päästä. Ei. Herkkuja voi syödä vaikka maanantaina jos siltä tuntuu 😉 Ja siltä musta tuntui eilen. Iltapäivällä tein oikein ihanat herkkuleivät ja illalla söin ison annoksen pastaa ja jauhelihakastiketta. Jälkiruuaksi maapähkinävoilla täytettyjä taateleita ja minttusuklaajädeä. Ei paha!

Processed with VSCOcam with a6 presetOnko siellä ruudun toisella puolella samanlaisen ruokafilosofian omaavia?

 

5 kommenttia

  1. Anna kirjoitti:

    Jep, itse herkuttelen aina kun tekee mieli (toisaalta myös kieltäydyn jos ei tee, enkä syö niitä nälkään vaan ensin kunnon ruokaa). Rento suhtautuminen ruokaan on saavutettu täälläkin pikku hiljaa ja nykyään pyrin siihen etten demonisoi mitään ruoka-aineita (taipumusta siihen suuntaan on ainakin ollut) tai lähde mukaan mihinkään muoti-ilmiöihin ravitsemuksen suhteen. Oon tosi tyytyväinen että olen saavuttanut tasapainon kun huomaan miten moni näiden asioiden kanssa kamppailee. 🙂

    Musta cf myös lajina tukee tervettä suhtautumista syömiseen ja omaan kehoon, koska pitää ja saa syödä reilusti eikä kaikki pyöri peilikuvan ja erilaisten vaakojen ympärillä. 😀

    • Jonna kirjoitti:

      Crossfit on varmasti suuressa osassa munkin rentouden löytymiseen. Enää en tuijota samalla tavalla peiliä tai vaakaa kuin ennen 😉

  2. Annika kirjoitti:

    Moikka Jonna!

    On hämmentävää, kuinka paljon tekstisi kuulostaa multa. Olen elänyt todella stressaavaa aikaa syömisieni kanssa viimesen vuoden ajan. Mitä voin syödä ja mitä en, ja tällä hetkellä noudatan juuri tuota lauantain herkkupäivää ja muina päivinä herkut ovat ehdottoman kiellettyjä. Herkuttelut menee usein sitten ylilyönneiksi eli syön pizzaa, juustoista pastaa, jäätelöä ja karkkia ja seuraavana päivänä on morkkis. Haluaisin vielä oppia suhtautumaan syömiseen yhtä rennosti kuin joskus oli tapana. Laihdutusprojektini alkoi samaan aikaan kun oli fitness ja superruoat pinnalla, ja syömisestä tuli yhtäkkiä ahdistava asia. Koska rakastan ruokaa yli kaiken, tämä on ollut todella vaikeaa. Vuosi sitten syksyllä aloitin käymään salilla taas ahkerasti laihtuakseni ja saadakseni lihaksia, koska olin kesän aikana saanut kiloja. Ruokavaliosta karsin paljon hiilareita ja jätin herkut kokonaan pois. Hiilareiden rajoittaminen näkyi jaksamisessa ja ei mennyt kauaa kun todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Oma vika siis.. Ihmettelen vain miten nämä aktiivisesti treenaavat elävät syömällä niukasti hiilihydraatteja, vain treenien ympärillä. Media pursuaa vain avokadosalaatteja ja proteiinismoothieita.. Tuntuu ettei mitään normaalia ruokaa voi enää syödä 🙁

    • Jonna kirjoitti:

      Mulle kävi just noin kun elin tiukasti ruokavalion mukaan eli herkkupäivänä homma meni ihan överiksi. Vedin aamusta iltaan herkkuja kaksin käsin. Vaikka vatsaan koski niin jatkoin, koska olihan herkkupäivä… Mä oon sitä mieltä, että jos ihminen liikkuu säännöllisesti ja syö ihan normaalia kotiruokaa niin ei sillä kyllä lihomaan pääse. Mäkään en ennen syönyt juurikaan hiilareita, koska en olevinaan sietänyt niitä. Nyt syön niitä kuitenkin tasaisin pitkin päivää ja kaikista eniten treenin jälkeen. Nyt vaan hei rohkeasti elämään normaalia elämää ja kokkailemaan just sitä mitä mieli tekee!

      • Annika Kivinen kirjoitti:

        Kiitti vastauksesta 🙂

        Pystyn taas samaistuun niin hyvin sun kanssas! Mulla on vielä se ongelma, että maha vetää vaikka mitä ja en tunne oikeestaan koskaan täyttä tai muuten huonoa oloa syömisen jälkeen, paitsi kun on syönyt todella paljon jossakin buffetissa. Sillä on helppo vetää sitten isompiakin määriä ruokaa ja jälkkäriä, kun maha vetää ja mieliteot ruualle on suuret. Joillekin taas tulee helposti stoppi suolaselle ja makeelle ja alkaa närästään. Itellä ei oo yhtään herkkä vatsa, niin ei oo tuotakaan ongelmaa. Tosiaan pitäis vaan saada se tasapaino tähän syömiseen, pitäis vaan ottaa se ensimmäinen askel ja päästä vaikka tästä hiilarikammosta eroon..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *