Hae
Palasia Arjestani

Tästä on suunta vain ylös päin.

Huono tuuri meidän perheessä sen kuin jatkuu.. Tän syksyn aikana on kyllä kaikki mikä vaan voi mennä perseelleen on myös mennyt perseelleen. Mistähän tätä huonoa karmaa riittää? Pikku hiljaa sitä alkaa ajattelemaan et millon tuuri kääntyis toiseen suuntaan?

Meillä on tässä ollut vaikka vallan mitä vastoinkäymisiä sen enempää niitä erittelemättä. Yhtenä asiana tietysti vois mainita noiden elukoiden sairastelut. Eläinlääkärimaksuihin ja lääkkeisiin on mennyt jo reilusti yli tonni ja toissa iltana koiravanhus sairastui taas. Illalla isäntä käytti sitä ulkona ja hauva löi itsenä jatkuvasti maihin. Ei vain jaksanut liikkua ja oli muuttunut yhtäkkiä muutenkin apaattiseksi. Kaikki oireet parin tunnin sisällä. Eilen oltiin päivällä lähdössä käymään isännän siskon luona ja otettiin koira mukaan. Se kiipesi takapenkille ja heti kun auto lähti liikkeelle niin kaatui istualtaan suoraan toiselle kyljelle eikä päässyt enää ylös. Ei muuta kuin eläinlääkärille pikana. Olin ihan varma, että tämä oli hauvelin viimeinen matka… Vielä ei voida olla 100% varmoja mut tällä hetkellä näyttää, että kaikki oireet johtuvat lääkkeestä, jota koiralla syötetään cuahingin taudin hoidon vuoksi. Ilmeisesti lääkeannos on yhtäkkiä mennyt yli. Lopullinen diagnoosi selvii huomenna tai perjantaina. Toinen vaihtoehto on kohtutulehdus, joka tietää sitten koiran sterilointia. Se onkin sit taas toinen juttu kuinka noin vanha koira selviäis leikkauksesta….

No mut eihän tämä tähän lopu, paras on vielä tulossa! Minä kävin tänään neuvolalääkärillä ja sieltä napsahti treenikielto sekä matkustuskielto vuoden loppuun asti selkäkipujen sekä supisteluiden takia. Nyt sit istutaan himassa ja yritetään keksiä jotain mielekästä tekemistä. Kovin pitkiä kävelylenkkejäkään en kärsi tehdä supisteluiden takia eli kaikenlainen urheilu on nyt vähän niin kuin pannassa. How cool is that!? No, näillä mennään ja kehitellään vaikka seinänmaalaus projektia…

Blogissa ei siis ihan hetkeen tulla näkemään treenijuttuja. Jotain treenikuvia mulla on tuolla kameralla vielä ja latailen ne tänne kunhan suurimmalta vitutukselta selviän. Lähitulevaisuudessa luvassa siis vain sisustusjuttuja ja ylenpalttista paskan jauhamista, enjoy 😀

Nyt tiedän mitä tarkoittaa sanonta ”ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä…”

9 kommenttia

  1. massaminna kirjoitti:

    Voih 🙁 Koittakaa jaksaa! Toivottavasti koiruuskin selviää ilman leikkuupöytää.

  2. -didi- kirjoitti:

    Voi kurja, jakamisia. Toivottavasti keksit mielekästä tekemista loppuraskauden ajaksi.

  3. Anonymous kirjoitti:

    Sun opinnäytetyöajoista asti (kun siinä mukana olin ;)!) oon seuraillut sun blogia aina sillon kun ehdin. Oikein paljon onnea pienen masuasukin johdosta! Sä oot kyl jaksanu treenata ihan hurjan paljon, vaikka raskaus onki jo aika loppusuoralla. Upeeta! Ikävää että tullut suppareita ja että sait liikuntakiellon… Jaksamista siihen tekemättömyyteen, been there.-Anni, 3kk vanhan poitsun äiti

  4. Anonymous kirjoitti:

    voih onpa kurjaa,kaikki samaan syssyyn:(en osaa edes kuvitella miltä treenikielto tuntuu,mutta yritä lohduttautua ajatuksella että loppusuoralla jo olet,ja saat sentään kotona lepäillä.ja tosiaan näinkin pitkään kovia treenejä väänsit!synnärillä näki melko rankkojakin tapauksia,jotka kuukausi tolkulla joutuivat osastolla olemaan..vaikka ei nyt lohduttaisi,aika menee loppujen lopuksi kuitenkin tosi nopeeta,ja raskauden jälkeen kyllä pääset taas nopeasti kuntoon:) ja onhan se palkinto kaikesta kärsimyksestä niin mahtava,ettet sitten enää muistakaan koko taukoa murehtia:Dmutta voimia ja jaksamista loppuun!-Riitta

  5. Kirsu kirjoitti:

    Höh. Kyllä koetellaan :(Mutta kaikkea kun pitää kokeilla, niin ehkä myös pakkolepoa?Sitä paitsi sä ootkin ollut ihan luonnottoman reipas tossa treenauksessa, saat tällasen laardibepan näyttämään kahta surkeammalta joten tää oli jotain taivaallista tasoitusta (joo, oli huono läppä)

  6. Tiina kirjoitti:

    Jaksamisia! Elukoitten terveydenhuolto on kyllä tyyristä. Sen on saanut oma kukkarokin kokea. Neljä kertaa eläinlekurilla on pitänyt käydä kahden viikon sisällä kissojen kanssa. 🙁

  7. Anonymous kirjoitti:

    Voi kun kurjaa! Vauvalla on silti kaikki hyvin ja äiti ja isi hellii toisiaan vielä kun ehtii! 🙂 Nyt voit tutustua vaikka imetyksen ensipäiviin, jos tahdot imettää, ennen kuin ajatukset ovat vain synnytyksessä. Voimia!

  8. Anonymous kirjoitti:

    Hei taasen!Voi kurjuus haukun sairastelua-toivotaan että hän toipuu! Ja sulle kävi just se mitä mä pelkäsin eilen kun oli nlalääkäri 🙁 Mut täällä kuulemma supistelut normaaleja ja saan toimia kuten ennenkin…tosin en oo todellakaan noin reipas ollu kuin mitä sä!Mutta ei auta, koita jaksaa ja keksiä salin korvaavia juttuja vapaa-aikaan..vaikkei helppoa ehkä olekaan, uskon sen..Voimia täältä Kymenlaaksosta sulle 🙂 -Peppi-

  9. Jonna1983 kirjoitti:

    Vastailen teille kaikille yhteisesti :)Päivät tosiaan menee aivän järjettömän nopealla tahdilla, vaikka oleilen pelkästään kotosalla. Kerkeehän tässä suunnitella yhtä sun toista, kun ei ole muuta kuin aikaa.Selkä ei ota parantuakseen levosta huolimatta ja supistuksetkin tulee aamusta iltaan kaikesta huolimatta eli saattaa olla aika pitkä ”loma” tiedossa. Täytyy vaan yrittää pitää itsensä mahdollisimman rauhallisena koska hermoilu ja stressaaminen vaan pahentaa supistelua. Kyllä tää tästä :)Ei tää oleminen enää niin paljon ahdista kuin muutama päivä sitten. Tilanne nyt vaan on tämä ja siihen pitää sopeutua. Eihän sitä tiedä jos sit viimestään viikolta 33 (eli n. 6 viikon päästä) pääsis taas treenailemaankin kun muksu alkaa olla parikiloinen. Näin lääkäri ainakin lupaili. Siihen asti vain kevyttä keppijumppaa, että saan pidettyä paikat auki ja rangan suht suorassa.Katseli äsken mun jotain reilun vuoden takaisia kuvia ja nyt katottuna niissähän näkyi jo ihan kivasti muskulaa. Sillon olin omasta mielestäni täysi pulkannaru. Raskauden jälkeen siinä onkin sit seuraava tavoite: päästä samaan kuntoon ja lihoihin kuin silloin. Mielellään tietysti vähän isommaksi, mut sekin riittää :)Kaikki kuitenkin aikanaan. Nyt tyydytään vaan haaveilemaan ja suunnittelemaan! Ja seuraamaan muiden teenejä ja kehitystä 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.