Hae
Palasia Arjestani

Ensimmäinen paska treeni

PicsArt_01-17-03.16.32

Mun treenaaminen leikkauksen jälkeen on ollut räjähdysmäisen nousujohteista. Viimeiset pari kuukautta voimatasot on nousseet kauhealla vauhdilla, liikkuvuus parantunut ja olkapää vahvistunut. Osan liikkeistä olen joutunut aloittamaan ihan alusta ja joitakin en pysty vielä tekemään ollenkaan. Perustreeniä ja kestävyyttä pystyn paukuttamaan hyvällä tahdilla, mutta edelleen joudun kiinnittämään todella paljon huomiota olkapäähän ja sen asentoihin. Jokaisessa liikkeessä kehitystä on kuitenkin tullut todella nopealla tahdilla ja voimatasot alkavat olla melkein samat kuin vuosi sitten!

Crossfit on siitä jännä laji, että pitkän aikaa treenit saattaa kulkea kuin unelma. Sitten tule seinä vastaan ja tuntuu ettei mikään onnistu. Jokin tekniikka ei natsaa, vaikka kuinka yrittää hioa sitä tai voimatasot eivät nouse, vaikka mitä tekisi. Mä yritän pitää nyt pääni kylmänä ja keskittyä vain vahvistamaan itseäni, mutta se pieni suuruuden hullu huutelee välillä olkapäältä ja vaatii enemmän kuin mihin olisi rahkeita. Näin kävi eilen. Asetin itselleni aivan liian suuret tavoitteet treenissä ja kaikkihan sen tietää miten siinä käy: paska maku ja epäonnistumisen fiilikset taskussa lähdin talsimaan treeneistä kotiin. Ja vaikka ymmärrän oman tilanteeni ja tasoni niin silti epäonnistumista on vaikeaa hyväksyä! Me tehtiin eilen treeneissä clean & jerkiä, jonka tiedän olevan tällä liikkuvuudella mulle todella haastavaa varsinkin nyt, kun olkapää ei ole vielä 100% kunnossa. Se haittaa paljon mm. rinnallevetoa, koska en saa nostettua kyynärpäitä riittävän ylös. Ylös työnnöt tuntuvat varsin hyviltä, mutta rinnallevedot ei edellä mainitusta syystä ja sekös mua kiukutti! Ennen niin helppo liike on nykyään todella vaikea. Lyhyt pinna ja kaikki mulle nyt heti mentaliteetti eivät ole kauhean hyvä yhdistelmä.

Mä tiesin, että ensimmäinen huonon treenin päivä tulee ja nyt se tuli. Itse asiassa hyvä, että tuli. Nyt tiedän mihin täytyy panostaa (yläkropan liikkuvuus & tekniikka), jotta pääsen painonnostossakin takaisin vanhalle tasolle. Treenaaminen on siitä hauskaa, että haasteita tulee eteen koko ajan. Työelämässä haasteita ei enää tule kauhean paljon, joten jostain itsensä kehittämisen kohteita on hankittava. Huomaan, että osaan nyt ottaa epäonnistumiset ihan eri tavalla vastaan kuin vuosi sitten. Jään toki miettimään niitä, mutta pystyn kuittaamaan ne olankohautuksella ja lupauksella kiinnittää huomiota asioihin, joissa epäonnistuin.

Missä asioissa te olette kohdanneet haasteita viime aikoina?

Ps. Videolla pari liikettä, joissa olen onnistunut viime päivinä! Ensimmäiset leuat leikkauksen jälkeen kulki yllättävän kevyesti ja kyykytkin kulki jalkojen väsymyksestä huolimatta 😉

4 kommenttia

  1. Ninna kirjoitti:

    paska treeni=paska fiilis(loppupäivän)näin se mulla ainakin menee. mutta hyvä kun tiedostat mitä parantaa. aina ei voi onnistua. itsellä viime aikoina vaikea motivoitua vatsalihastreeniä tehdä. aikaisemmin pidin nyt se on sellaista pakollavääntämistä. lankutan samalla kun luen mutta ne muut kierrot, rutistukset ym. jää pariin kertaan viikossa. motivaatiovinkkejä? Kiva muuten kun vastailet lukijoillesi ja pian, kaikki bloggarit eivät sitä tee.

    • Jonna Musakka kirjoitti:

      Ei niitä tarvii sen useammin tehdäkään! Oma motivaatio nousi kun sain kuulla miten suurta roolia syvien (ja varsinkin vinojen) vatsojen hallinta ja vahvuus näyttelee esim.olkapäiden kunnossa pysymisessä. Itse en tee vatsoja kasvattaakseni sixpackia vaan tukeakseni koko kroppaa joka päiväisessä elämässä. Jos on heikot vatsalihakset, tulee ennemmin tai myöhemmin ongelmia mm.selän kanssa!

      Mä olen ennen jäänyt aina märehtimään huonoa treeniä koko päiväksi, mutta eipä se siitä muuksi muutu! Ei auta kuin kääntää katse kohti seuraavaa treeniä 😉

      Yritän vastailla mahdollisimman nopsaan, mutta aina ei onnistu multakaan. Pyrin kuitenkin vastaamaan ihan kaikille 🙂

  2. ulla kirjoitti:

    Mullakin oli ennen vaikea kohdata huonotreeni. Aamuisin kun käyn juoksemassa ja jos siitä jää kakan maku suuhun niin on koko päivä pilalla. MUTTA nyt on toisin. Pystyn olan kohautuksella jäädä odottamaan seuraavaa treeniä ja monesti se onkin sitten jo parempi 🙂 Ellei ole pidempiaikaista taukoa. Mutta kummasti on tässä viimeisen vuoden aikana oppinut antamaan armoa jo itselle .

    Jos tänään on huono päivä syystä tai toisesta on useimmiten huominen parempi !!

    • Jonna kirjoitti:

      No just näin! Seuraavan treeni on yleensä huomattavasti parempi 🙂 Huonoon treeniin itellä vaikuttaa myös väsymys, duuniasiat ym..Mutt seuraavana päivänä kaikki on yleensä paremmin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *