Hae
Palasia Arjestani

Huomiohuora, feikki, mitä näitä nyt on.

Processed with VSCOcam with c1 presetMä olen nyt vähän aikaa tätä aihetta mietiskellyt ja lukenut siitä sivuvilmällä vähän sieltä sun täältä. Netissähän on se hienous, että voit anonyymistä käydä huutelemassa melkein millä sivustolla tahansa ja mitä tahansa. En alkuunkaan ymmärrä miksi ihmiset haukkuvat toisia netissä. Kai se on sitten niin helppoa verhoutua tekaistun nimimerkin tai anonyymiuden taakse. Voi kuinka hyvä mieli siitä varmasti tulee, kun saa lytätä tuntemattoman ihmisen maan rakoon omilla sanoillaan. Koska onhan sinulla siihen oikeus? Välillä ihmisten kommentteja blogeissa lueskellessani oikeasti mietin, että ilmeisesti tuokin ihminen kokee oikeudekseen kertoa bloggarille kuinka kommentoinnin kohde on ällöttävän ruma, oksettava, feikki enkämäkoskaanottaisitsesilareitataitekokynsiä. Jee, kylläpä tuli hieno mieli kun sai nostettua itsensä pikkasen ylemmäs muita!

Mä olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Pääasia, että ihminen itse on tyytyväinen elämäänsä ja ennen kaikkea onnellinen. Mitäpä me muiden elämästä tiedämme? Niinpä, emme mitään. Yksi rakastaa laittautumista yli kaiken, meikkaa, ostaa laatukuteita, laitattaa tukan, kynnet ja ripset kuukausittain. Toista taas ei voisi nämä asiat vähempää kiinnostaa. Yksi hankkii silikonirinnat parantaakseen itsetuntoaan, toinen taas rakastaa urheilun muovaamia lihaksikkaita ja pieniä rintojaan. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta sanoa, että vain minun mielipiteeni on oikea. Näissä asioissa on yhtä monta oikeaa mielipidettä kuin on mielipiteen omistajaakin. Niinhän sitä sanotaan, että mielipide on kuin persereikä, jokaisella omansa! Kuten jo kerroinkin niin mua haukuttiin juntiksi vähän aikaa sitten, ihan vaan sen hetkisen pukeutumiseni vuoksi. Mä en koe kovin mielekkäänä, että ihmisiä arvotetaan ulkonäön perusteella. Tällainen haukkuminen ja huutelu kertoo enemmän siitä huutelijasta kuin kohteesta. En arvosta.

Musta on ollut aivan kauheaa seurata vierestä, kun erästä bloggariamme pommitettiin ja haukuttiin silikonirintojen vuoksi. Yhtäkkiä hänen olisi pitänyt olla velvollinen kertomaan niistä kaikille, mutta minkä ihmeen takia? Mitä hittoa se kellekään muulle kuuluu? Koen itse, että rinnat ovat kuitenkin aika yksityinen asia ja jos itse haluaisin hankkia silikonirinnat niin hankkisin ne. Ei siinä muiden mielipiteet paljon painaisi. Vain omilla ajatuksilla ja valinnoilla on merkitystä. Eräs tuttavani pääsi jokin aika sitten lihavuusleikkaukseen ja hän on sen jälkeen laihtunut todella paljon ja mikä tärkeintä – terveys on parantunut huimasti! Mutta mitä jotkut ihmiset ovat olleet tästä mieltä? On haukuttu feikiksi, heikoksi ja huomiohuoraksi. Tämä ihminen on kokenut hurjan muodon muutoksen ja on todella upean näköinen, mutta sama ihminenhän hän on sisäisesti kuin ylipainoisenakin. Näistä ilkeistä kommenteista voi päätellä sen, että ihmiset todellakin ovat kateellisia hänelle uudistuneesta ulkonäöstä. Ei kai tällaiselle kelkan käännölle muutakaan syytä voi olla. Ensin ollaan ystäviä, mutta kun toisen ulkonäkö muuttuu, niin muututaan vihollisiksi. Pitäisi ehkä muistaa se, että ihminen kaiken sen takana on kuitenkin ihan samanlainen kuin ennen. Ei se kenestäkään feikkiä tai huomiohuoraa tee, jos ostat uusia vaatteita ja laitat itsesi kauniiksi, vai tekeekö? Eikö ihminen saisi olla onnellinen uudesta upeasta ulkomuodostaan ja parantuneesta terveydestään? Pitäisikö se peittää ettei nyt mulle vain tule paha mieli?

Jotenkin tämä maailma on mennyt entistä pinnallisemmaksi ja kiinnitetään huomiota epäolleellisiin asioihin. Some tunkee kuvia silotelluista ja täydellisistä ihmisistä ja muovaa kauneuskäsitteitämme. Pitäisi olla sitä ja tätä eikä ainakaan yhtään erilainen. Mä olen aina ollut vähän tällainen oman tieni kulkija ja arvostan sitä, että jokaisella on omanlainen tyyli ja ote elämään eikä sellainen mikä valtavirran mielestä ehkä pitäisi olla. Jos haluaa kulkea ilman meikkiä kadulla lökävaatteissa niin silloin täytyy tehdä niin! Ei se kenestäkään huonompaa ihmistä tai ainakaan junttia tee. Just saying. Meillä ollaan kotona sen verran herkässä vaiheessa tytön kanssa, että on pakko miettiä miten puhuu ja käyttäytyy. En arvostele omaa ulkonäköäni tytön kuullen ja muutenkin yritän opettaa hänelle elämän peruasioita ja toisten ihmisten kunnioittamista. Päiväkodissa ollaan kaikkien kaveri eikä ketään jätetä leikkien ulkopuolelle. Mun mielestä on jo tässä vaiheessa tärkeää opettaa lapselle suvaitsevaisuutta.

Noh, tämä oli taas tällaista ajatusten virtaa enkä tiedä itsekään koko kirjoituksen pointtia. Pitkä sepustus ainakin tuli 😀 Ehkä se voisi olla se, että muistetaan olla kaikki sellaisia kuin olemme, mutta annetaan sen naapurinkin olla just sellainen kuin hän haluaa 😉 Muksaa alkavaa viikonloppua!

6 kommenttia

  1. Masa kirjoitti:

    Vanha totuus pätee: Sitä saa mitä tilaa.

    Blogit olivat alkujaan joskus reilu vuosikymmen sitten aikalailla asiapitoisia. Taloutta, politiikkaa, urheilua sekä orastavaa vaihtoehtoisten mielipiteiden esittämistä. Joka tapauksessa asiaan keskittyvää tekstiä – ei kirjoittajaan! Tämä oli kuitenkin silloin. Sittemmin nettimainonnan yleistyttyä ja mainostajien löytäessä räjähdysmäisesti kasvaneiden blogien määrän, on kirjoittamisen ja sitä myötä keskustelun taso siihen liittyen romahtanut tyystin. Jos käsitellään itseensä liittyviä asioita, olivatpa ne sitten silikonirintojen hankkiminen tai kakkuresepti näin julkisesti netissä, on kirjoittajan omaa lapsenuskoa olla uskomatta, etteivätkö nämäkin ihmisiä ärsyttäisi. Ihmisluonne kun vain on sellainen, että se ärsyyntyy eri asioista eikä sitä ole muuttaminen tai hillitseminen. Fiksu ihminen tosin osaa pitää asiat ja omat mielipiteensä omana tietonaan eikä ole niitä suunä päänä kajauttelemassa ääneen aina kun suu aukeaa.

    Totta kai me olemme erilaisia. Terveyden ja siihen liittyvän hyvävointisen ulkonäön korostaminen ei ole kuitenkaan väärin aikana, jolloin aikuisväestöstä merkittävä osa omaa liikaa painoa sukupuoleen katsomatta ja nuoriso kirii tähän kyytiin kovaa vauhtia. Siinä missä lapsille on vaikea selittää ja opastaa oikeata tai väärää suhtaumista asioihin kiitos heidän rajoitetun ymmärtämisensä, meille aikuisille voi olla pikkaisen tylykin jos se on keino muutokseen 🙂

    • Henrika kirjoitti:

      Olen kyllä vähän eri mieltä tuosta, että ihmisen perusluonne on ärsyyntyä asioista 😀 Itse en ärsyynny erilaisuudesta. Joskus kirjoituksia lukiessa lähinnä miettii, että onkohan kirjoittaja sinut ajatustensa kanssa vaikka muutaman vuoden päästä tai että miten toi tyyppi voi oikeesti ajatella noin??! Ero tulee juuri siitä, että näitä ihmettelyjä ei tarvitse oksentaa kenenkään blogiin.

      Keskustelupalstat on ihan vihoviimeisiä mihin kannattaa mennä. Joskus selailin vauvapalstaa, mikä oli ihan hauskaa jonkinaikaa. Mut sitten huomasin, että negatiivisuus vie mukaansa ja aloin olla tosi pahalla tuulella kun ärsytti miten siellä puhutaan toisille tai toisista. Jätin palstat ja eipä ole pulssi noussut netissä sen jälkeen. Paitsi ehkä nykyään Facebookissa kun ei sielläkään pääse pakoon näitä yhteiskunnallisia keskusteluja hallituksen toimista tai ulkomaalaisista ihmisistä.

      Taidan kohta poistua internetistä kokonaan 😀

      • Jonna kirjoitti:

        Mä olen itse välillä selaillut mun vanhoja tekstejä ja ajatukset on paljonkin muuttuneet ja kehittyneet tässä matkan varrella. Jos joku nyt sattuu eri tavalla ajattelevan asioista kuin minä niin en mäkään sitä mene ilkeyttäni toiselle huutelemaan. Meitähän on joka junaan!

        Vauva-palsta on välillä hauskaa ajanvietettä, mutta usein siellä tulee vain paha mieli ja epäuskoinen olo…

    • Jonna kirjoitti:

      Juurikin näin, fiksu ihminen tosiaan osaa pitää mölyt mahassa eikä tieten tahtoen pahoita toisen mieltä. Eri mieltä saa ja pitääkin olla asioista, mutta ulkonän haukkuminen ihan vain haukkumisen ilosta on musta väärin. Kertoo jotain jo ihmisestä itsestäänkin..

  2. Jenpa kirjoitti:

    Vihaisuus on puolustusmekanismi menneiltä ajoilta, jolloin sitä tarvittiin selviytymiseen. Jokin mielipide, aihe tai mikä tahansa omasta maailmasta poikkeava koetaan uhaksi ja siihen lähtee helposti vastaamaan hyökkäävästi. Nykyään tällainen ei toimi, mutta siitä on vaikea päästä eroon, koska omien arvojen, ajatusten jne. puolustaminen tulee luonnostaan. Jotenkin pitää osata ymmärtää niitä huutelijoitakin – he vain toimivat vaistojensa varassa, eivätkä käytä aivojaan rakentavaan pohtimiseen.

    • Jonna kirjoitti:

      Olet varmasti 100% oikeassa. Jokuhan noihin huuteluihin ja vihamielisyyteen on aina taustalla..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *