Lisää lapsia vai ei?
15
Tätä ikää kun on alkanut kertyä lisää, niin olen alkanut saamaan hienovaraisia vihjauksia, että ehkä olisi syytä harkita toista lasta jos sellainen aiotaan hankkia. Että terveiset vaan sinne duunipaikalle ja Kuopioon, vihjailunne on huomattu 😀 Mittarissa on 33-vuotta ja en voi kieltää ettenkö olisi asiaa miettinyt jo jonkin aikaa. Lueskelin vähän aikaa sitten artikkeleita lapsettomuudesta sekä raskaudesta eräässäkin sanottiin, että hedelmällisyys alkaa laskea naisille 35-vuotiaana. Silloin raskaaksi tulon mahdollisuus on enää 66% ja samalla myös raskauskomplikaatioiden riski kasvaa huomattavasti. Tämä oli asia mikä sai miettimään asiaa entistä enemmän. Alkaako mun hyvät päivät olla kohta luetut?
Samalla toki mietyttää, että saadaanko me ylipäänsä enää lapsia. Nykypäivänä se ei ole mikään itsestäänselvyys ja jo yhden lapsen saaneillakin uudelleen raskaaksi tuleminen voi olla todella haastavaa. Ei kysymykset ja huolenaiheet suinkaan tähän lopu! Onko meillä ylipäänsä varaa hankkia toista lasta? Asunto pitäisi vaihtaa eikä se lapsukainen loputtomiin pelkällä maidolla elä. Suurin menoerä olisi nimenomaan se uusi ja isompi asunto. Pienellä panostuksella toki saataisiin rakennettua tytölle jo nykyiseenkin kotiin oma huone, mutta kuka sen rakentaisi? Entäs kaikki ne yöherätykset? Ei millään jaksaisi niitä taas uudestaan. Tytön kanssa kaikki on niin helppoa, koska hän osaa kertoa jos on nälkä tai jano ja pukee ja syökin hienosti itse. Ja sitten se itse raskaus ja synnytys! Mun raskausaika ei todellakaan ollut tytön kohdalla mitään auvoista onnea. Puolet raskausajasta meni kauheiden selkäkipujen kanssa ja synnytyskin oli melko karmea kokemus.
Ennen luulin, että lapsen hankkiminen käy ihan tuosta noin vaan ja ensimmäisen kanssahan se melkein näin menikin, paitsi että hän antoi odottaa itseään vuoden verran.. Nyt kokemusta on yhden pienen ihmislapsen verran ja ainoa tärkeä selvitettävä asia onkin: haluanko ryhtyä tähän kaikkeen uudestaan?
*VAI-KON pipo saatu.
Mielenkiintoista pohdintaa ja varmasti vastaus löytyy kun kuuntelee sydäntään ja keskustelee puolison kanssa. Toki meitä uteliaita blogilukijoita ja ystäviä kiinnostaa. Eli mitä koska milloin?! 😀 Mä kannattaisin et lisää vaan <3 Oon rakastanut sitä, että meitä on siunattu kolmella, enkä koe tätä lainkaan raskaaksi. Uusi asuntokin olisi varmasti vain piristävä muutos 🙂 Me on tykätty muuttaa kun perhe kasvaa. Elämä elää siinä samalla siis.
Haha, mä melkein arvasin sun mielipiteen asiaan 😀 Tätäkin asiaa täytyy hetki miettiä ja makustella. Asioillahan on tapana järjestyä, mutta joutuu noita rahajuttujakin miettimään jo vähän ennakkoon… ennemmin tai myöhemmin on vaihto isompaan asuntoon edessä niin miksipä ei siis ennemmin 😉
Kolmen lapsen äiti täältäkin kehottaa yrittämään ainakin sitä toista lasta, se on tytöllesikin tulevaisuudessa onni että on sisarus <3
Näin minäkin olen asiaa ajatellut 🙂
Lisää vaan 🙂 Sisarukset on vaan niin parasta maailmassa, ainakin jos sattuu mukavia tapauksia 😉 Mutta itsellä kun ei yhtään lasta ole ja haluaisi eikä saa (tämän hetkisen tiedon mukaan), niin antaisin vaikka toisen jalkani edes siitä yhdestä.. Mutta tähänkin voi suhtautua monella tapaa, en anna asian masentaa!
Kiva positiivinen blogi sinulla ja elämässä tapahtuu kaikenlaista, iloa ja murhetta, kaikesta selviää kun asenne on kohdillaan! 🙂
Mulle on itselleni sattunut maailman paras sisko ja jos vaan meidänkin tyttö sais samanlaisen sisaruksen…<3 Nuo lapsijututkin on sellaisia, että joskus ne saattaa yllättää ja kun vähiten odottaa niin lapsukainen ilmoittaakin tulostaan. Mulla on pari kaveria joiden ei koskaan pitänyt pystyä tulemaan raskaaksi, mutta niin vaan on molemmilla perhe. Toivon koko sydämestäni, että sinäkin saat omasi <3
Moi Jonna, Sinä synnytit tyttösi puoli vuotta aiemmin kuin minä esikoistyttäreni ja blogisi toimi hienosti vertaistukena uudessa elämäntilanteessa. Olen sinua kaksi vuotta vanhempi ja olin kolmen vuoden ajan sitä mieltä, että ehdottomasti yksi lapsi on riittävästi. Mutta niinpä mieli vain yllättäen muuttui ja nyt toinen on tuloillaan. Monenlaisia ajatuksia mielessä on risteillyt, mutta päällimmäisenä luottamus siihen, että asiat aina järjestyy. Onnea matkaan, mihin ikinä päädyttekin 🙂
Ps. Olen lukenut blogiasi sen alusta asti ja en pistäisi pahakseni, jos tässäkin tilanteessa löytäisin samaistumisen mahdollisuuden 😉
Niin se on tainnut minullakin muuttua 😀 Vielä vuosi sitten olin varma, että tähän yhteen jää, mutta olisihan se pikkusisarus vaan kiva. Vielä pitää mies ylipuhua 😉
Hui, sä oletkin ollut pitkään tämän blogin matkassa! Aivan ihana juttu, kiitos <3
Mielenkiintoista lukea näitä pohdintoja, ja myös muita kommentoijia. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä ole ikinä ymmärtänyt hinkua saada monia lapsia 😀 Pystyn jotenkin ymmärtämään yhden lapsen hankinnan, mutta siitä vielä enemmän, tsiisus 😀 Mutta kuten sanoit itsekin, luulen että se oikea päätös sieltä puskee läpi. Ehkä voisi miettiä, että miltä haluaisit elämäsi näyttävän vaikka kymmenen vuoden päästä? Onko siinä elämässä useampia lapsia? Eikä kannata mun mielestä liikaa stressata siitä iästä, kyllä 40-vuotiaanakin voi vielä synnyttää terveen lapsen ilman suurempia ongelmia 🙂 Toki se voi myös olla hankalampaa, mutta nykyään niin monet naiset haluaa tehdä lapsia vasta myöhemmällä iällä, ja siinä myös onnistuvat 🙂
Ja toki sulla on vielä moooniiaaaa vuosia jäljellä ennen sitä neljääkymmentä 😀
Onneksi vielä ollaan lähempänä kolmeakymmentä kuin sitä nelosella alkavaa…. 😀
Jos nyt mietin mitä mun elämä on 10 vuoden päästä niin näen siellä ehdottomasti toisen lapsen ja isomman asunnon. Ja sen koiran 😀 Mä veikkaan, että jos meidän tyttö olisi ollut kauhen vaikea tapaus tai vauvavuosi hirveän vaikea niin tuskin harkitsisin edes toista. Raskaudesta en tykkää ja synnytyskin oli aika karmaiseva, mutta nekin kestäisin kyllä uudestaan. Eihän se ole kuin 9 kk ja tuskainen loppurutistus. Se pieni ihminen kyllä korvaa kaiken sen vaivannäön ja tuskan <3
Siinä olet muuten oikeassa, että lapsia voi tehdä myös myöhemmin ja moni tekee nykään yhä vanhempina. Eipä tässä mikään hätä ole, tulee jos on tullakseen 😉
Sellainen hyvä uutinen, että samankin ihmisen eri raskaudet ja synnytykset voi olla keskenään hyvinkin erilaisia, kokemusta on. Toisaalta vauvavuosi voi olla myös ns. jotain ihan muuta :D.
Haha, näin olen kuullut! Täytyy vaan toivoa, että kaikki menisi sitten hyvin eikä se vauvavuosikaan olisi aivan järkyttävä..