Hae
Palasia Arjestani

Minun fitnessurani ja kisaaminen

Minun fitnessurani ja kisaaminen

On toivottu jo pariin otteeseen, että kirjoittelisin omasta kisahistoriastani ja ns. fitnessurastani, joten täältä pesee! Aloitin treenamisen salilla aktiivisesti 15 vuotta sitten kaverini innoittamana. Se oli sitä aikaa kuin vain isoilla painoilla oli väliä. Salilla oli pari tyyppiä, jotka neuvoivat kaikki tekniikat, mutta treenini laadin itse lähinnä Body-lehden artikkelien mukaan eli kopioin suoraan jonkun lihaksikkaan mimmin treenit. Ajattelin, että kun teen samat treenit kuin kyseinen nainen, minusta tulee yhtä lihaksikas hetkessä. Vaihdoin treeniohjelmaani kuukauden välein, aina uuden lehden ja uusien idolien saapuessa. Tuohon aikaan ryskättiin isoilla painoilla ja vajavaisella tekniikalla. Painot eivät ole varmastikaan vuosien saatossa juurikaan kasvaneet (joitain liikkeitä lukuun ottamatta), mutta tekniikka on täysin erilainen.

Minun fitnessurani ja kisaaminen

Minun fitnessurani ja kisaaminen

13 vuotta sitten tapasin mieheni, joka treenasi aktiivisesti ja tiesi jo silloin treenaamisesta todella paljon. Aloin treenaamaan hänen kanssaan ja kehitystäkin tapahtui. Silloin vedettiin bulkkikausia, jolloin syötiin pinaattilettuja ennen treeniä ja herkkupäivänä mätettiin kaksin ruokaa naamaan aamusta iltaan. Se syöminen oli jotain aivan järkyttävää. Lounaalle mäkkäriin ja illalla pizzaa. Siinä välissä kakkua, jäätelöä ja karkkia. Illalla vatsa oli aivan pinkeä ja oli vaikeaa nukkua. Pikku hiljaa innostuin treenaamisesta enemmän ja enemmän ja pudotin omin päin 10kg painoa. Vuonna 2007 päätin kisata ensimmäisen kerran body fitneksessä. Minua valmensi silloin Jerry Ossi, jolta sain todella hyvät opit niin treeneihin kuin dieettiin. Tein kaiken pilkun tarkasti ohjeiden mukaan. Vaikka väsytti, niin aamulenkkiä ei jätetty välistä. Vaikka oli nälkä, mitään ylimääräistä ei mennyt suusta alas. Oli jännittävää nähdä mitä rasvan alta paljastui ja nälkä kisaamiseen oli kova. Elin täysin siinä kuuluisassa fitnesskuplassa. Ensimmäiset kilpailut olivat Jyväskylän karsinnat. Olin varma, että nyt ollaan todella lihaksikkaita ja hyvässä kunnossa. Todellisuudessa olin hyvin pieni ja kunnoltani pehmeä. Loppujen lopuksi olin 14:sta. Vain pari tyttöä jäi minun jälkeeni. Olin todella pettynyt.

Minun fitnessurani ja kisaaminen

Minun fitnessurani ja kisaaminen

Kisojen jälkeen treenaaminen jatkui entisellään. Jossain vaiheessa otin yhteyttä Bull Mentulaan, koska olin kuullut miten hyvin hänen valmennettavansa kehittyvät. Yhteistyö alkoi ja kehitystä todella tuli. Kävin välillä Tampereella näytillä ja sain palautetta kehityksestä ja muutoksia treeni- ja ruokaohjeisiin. Valmentajan kannustamana päätin tähdätä naisten classic bodybuilding kisoihin. Lihasta piti siis saada paljon lisää ja tavoite asetettiin vuoteen 2010. Nuo kisat käytiin suoraan Lahdessa, koska osaan ottajia oli vain 6. Meillä oli tosi hyvä jengi kisaamassa ja oltiin pidetty yhteyttä koko valmistautumisen ajan. Rasvojen alta paljastui hyvä kehitys ja lihasmassaa oli selkeästi enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Jäin kuitenkin taas hieman pehmeäksi ja kisasijoitus oli kuudes eli viimeinen. Vitutti ja suretti. Miksi olin niin paska? Miksi en pärjää missään? Valmentajalta ei herunut minkäänlaista raporttia, vaikka pyysin että projekti ja tulos käytäisiin läpi. Lopetin yhteistyön siihen.

Minun fitnessurani ja kisaaminen

Minun fitnessurani ja kisaaminen

Jatkoin kisojen jälkeen treenaamista. Vuoden 2011 puolessa välissä otin yhteyttä Salla Kauraseen. Tarkoituksena ei ollut lähteä kisaamaan, vaan saada vain hyvä treeni-ja ruokavalio. Salla on mainio tyyppi ja treeniohjelmat oli todella toimivat. Tykkäsin niistä paljon. Ja sittenhän kävi niin, että sain tietää olevani raskaana. Jatkoin vähän aikaa Sallan ohjelmilla, mutta raskauden puolen välin jälkeen aloin kärsimään pahoista selkävaivoista. Treenasin edelleen aktiivisesti salilla, mutta tein vähän sitä sun tätä. Tytön syntymän jälkeen palasin innokkaana salille, treenasin paljon ja pudotin kaikki raskauskilot + 7 extrakiloa. Pikku hiljaa kuitnekin kuitenkin kyllästyin salitreenin ja olin hetken aikaa kokonaan treenaamattakin. Sitten löysin crossfitin vuonna 2013, joka vei mennessään neljäksi vuodeksi! Oli ihanaa tuntea taas se jatkuvan kehittymisen huuma ja innostus. Crossfitin jouduin lopettamaan vuoden 2017 keväällä (eli reilu vuosi sitten), koska ranteeni kipeytyi pitkäksi aikaa. Sieltä löytyi kolmioruston kuluma, joka aiheutti jatkuvat kivut. Kuulemma tyypillinen minun alani ihmiselle, joka vielä treenaa lajia, jossa ranteet ovat kovilla koko ajan. Olin aivan musertunut. En halunnut palata salille, koska se tuntui niin tylsältä ja yksinkertaiselta.

Minun fitnessurani ja kisaaminen

Alku salilla oli hankalaa. Suorastaan vastenmielistä. Päätin antaa sille kuitenkin aikaa. Jos ei kiinnostaisi niin sitten keksisin jotain muuta. Kävin sitkeästi treenaamassa ja muutaman viikon päästä aloin päästä taas jyvälle hommaan. Mies teki mulle treeniohjelmat ja treenasin 2-jakoiselle ohjelmalla. Voimatasot kasvoivat, tekniikat palautuivat mieleen ja lihasmassaa alkoi taas tulla niihin paikkoihin, joista se crossfitin aikana oli lähtenyt. Innostuin taas treenaamisesta toden teolla ja tutustuin salilla ihaniin tyyppeihin. Niin sitä oltiin taas muskulan kasvatuksen maailmassa kiinni! Alkuun oli hankalaa opetella treenaamaan yksin, mutta nyt nautin siitä suunnattomasti. Ollaan katsottu liikkeitä läpi Tomi Takamaan kanssa ja voin sanoa, että treenit kulkevat nyt paremmin kuin koskaan ja jokainen liike menee perille paremmin kuin ikinä.

Kisaanko vielä? Tuskin, mutta mikään ei ole mahdotonta. Kipinä syttyy aina kisojen alla, kun näen jengin valmistautuvan niihin, mutta siihen se jääkin. Olen monta kertaa kuvitellut, että nousisin vielä lavalle, mutta tiedän etten jaksaisi enää dieettiä läpi. Siihen pitää olla ihan toisenlainen palo kuin mitä mulla nyt on. Haluan treenata ja kehittyä, mutta en halua elää niin kurinalaisesti kuin mitä dieetti vaatisi. Voisin vetää kyllä dieetinkin, mutta en loppuun asti. Painon pudottaminen on mulle kohtuullisen helppoa, mutta en jaksaisi vetää mitään puolen vuoden dieettiä. Joten nyt vain nautitaan treenaamisesta ja yritetään samalla opetella syömään vegaanisesti. Katsotaan mitä tästä tulee 😉

Siinäpä pähkinänkuoressa minun fitnessurani ja kisaaminen! 

PS. Kuvat ovat pieniä, pahoittelen sitä. Kopsasin ne blogin vanhoista postauksista. Kuvat on ottanut Pakkotoiston Mika Siren!

Edellinen postaus: Miten saada riittävästi proteiinia vegaaniruokavaliolla?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

2 kommenttia

  1. Heidi kirjoitti:

    Kiitos kun kirjoitit tämän, ihana lukea kisaurastasi 🙂 !

    Itse olen kisannut kolmeen otteeseen, 2007, 2009 ja lopulta 2015 sitten jo 35-v masters-sarjassa. Jostain syystä nautin tuosta viimeisestä dieetistä ja kisasta ylivoimaisesti eniten, vaikka arki oli hyvin erilaista kahden tyttölapsen myötä. Olin jo etukäteen päättänyt, että se on sitten vika kisani, mutta kuitenkin sitä aina kisojen alla ja kisoissa innostun kisa-ajatuksesta uudestaan. Että josko sitä vielä joskus kuitenkin 😀 .

    Mullakin on muuten ollut noita erilaisia treenikausia vaikka kuinka. Joskus 2010-2011 en tainnut juuri edes puntilla käydä, kun lastenhoidon lomassa kävin vaan juoksemassa silloin kun ehdin ja osallistuin puolimaratoneillekin. Jotenkin se lenkille lähtö kotiovelta oli helpompaa siinä vaiheessa. Kestävyysurheilu kiinnosti muutenkin paljon, kävin ohjaajakursseilla ja vedin vuoden ajan sisäpyöräilytunteja, mikä olikin ihan mahtavaa hommaa! Sitten kun innostuin taas salitreenistä, innostuin aivan tosissani vaikka mitään kisa-ajatuksia ei ollutkaan, mutta se tunne treenata kovaa oli vain niin hieno. Ja kun oli kestävyysurheilulla kadottanut lihaksensa, oli hienoa nähdä niiden kasvavan takaisinkin!

    Ehkä mä vielä osallistun siihen 45-vuotiaiden masters-sarjaan joskus vuosien päästä. Mulla kun kävi sellainen juttu noissa edellisissä kisoissa, että pääsin finaaliin saakka mutta sain väärän sarjan pokaalin eli juurikin nelivitosten niin ollaan välillä vitsailtu, että pitänee mennä hakemaan se kolmevitosten pokaali sitten 😉 .

    • Jonna kirjoitti:

      Mä olen huomannut, että ajatusmaailma treenaamista kohtaan on muuttunut aika paljon verrattuna niihin true Fitness vuosiin. Itselleen on paljon armollisempi eikä salille mennä vaikka pää kainalossa. Mä vaan olen todella huono seuraamaan esim. painoja, joten teen liian usein samoilla. Ihan vasta otin taas treenipäiväkirjan käyttöön, jotta edes jotain edistystä tulisi 😀

      No hei, jos mäkin sit neljävitosiin 😉 Oon monta kertaa heittänyt miehelle, että pitäiskö osallistua bikini fitneksen mastersiin, niin se on vain pyöritellyt päätä! Ei kuulemma hyvä idea tällä rakenteella ollenkaan 😀 Noh, saa nähdä syttyykö kipinä enää koskaan kisaamiseen niin kovasti, että lavalle asti päätyisin! Mutta sun täytyy ehdottomasti käydä nappaamassa oikea pokaali!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *