Hae
Palasia Arjestani

Kelle täällä pitää maksaa ettei kaikki olis näin paskaa

Processed with VSCO with b1 preset

Sydän jumputtaa. Kuulen korvissani jokaisen iskun selvästi. Kurkkua kuristaa, tuntuu etten saa henkeä. Rintaa puristaa ja olen ihan varma, että sydän pysähtyy kohta. Muistot saa itkemään välittömästi ja niitähän riittää. Pää on täynnä sumua eikä ajatus kulje. En kuule enkä näe mitään. Tällaista oli mun eilinen päivä ja osittain tänäänkin. Sain surullisia uutisia eilen aamulla. Lähiomainen oli nukkunut pois aamuyöllä ja ikävä on kova. Paljon jäi asioita sanomatta.

Sitä vaan miettii, että paljonko näitä vastoinkäymisiä vielä tulee? Ei kai niitä kenellekään anneta enemmän kuin mitä kestää. Toisaalta, sanotaan myös ettei kahta ilman kolmatta. Tässä alkaa olla sekä fyysisesti että henkisesti aika romuna. Aika parantaa haavat, mutta mä en nyt ihan oikeasti jaksaisi odottaa. Elämä on tällä hetkellä aika paskaa enkä tiedä miten sen paremmaksi muuttaisin. Päivä kerrallaan kai.

Vastailen kommentteihinne heti kun jaksan. Nyt en ehkä jaksa. Mietin että lähtisinkö tänään salille, mutta en taida jaksaa sitäkään. Ehkä huomenna sitten.

24 kommenttia

  1. Maiju kirjoitti:

    Jaksamista ja haleja Jonna <3

  2. Katri kirjoitti:

    Jaksamista Jonna! Voit tulla millon vaan meille kahville, jos haluat purkaa mieltä <3.

  3. Sanni kirjoitti:

    Isot tsempit ja halaukset tämänkin näytön takaa sulle! <3

  4. sara kirjoitti:

    <3 Päivä kerrallaan, vaikka se vaikeeta onkin. Itellä sama juttu, vaikka tietää, että aika auttaa kaikkeen niin silti ei vaan jaksais odottaa. <3 Voimia hirveesti. Mä yritän vielä ainakin uskoa siihe, että kenellekään ei anneta enempää vastoinkäymisiä, kuin niitä jaksaa kantaa. Pohjalta on suunta ylöspäin! <3 Toivotaan niin ainakin.

    • Jonna kirjoitti:

      Kiitos Sara ja isosti jaksamista sinullekin <3 Näin 5 päivää tapahtuneen jälkeen alkaa elämässä olla jo värejä 🙂

  5. Outi Karita kirjoitti:

    <3

  6. GNR kirjoitti:

    Joku vuosi sitten menetin kolme läheistä ihmistä puolen vuoden aikana, joista yhden erittäin pitkän ja raskaan sairastamisen päätteeksi. Ikinä en ole ollut niin väsynyt henkisesti ja kesti pitkään ennen kuin pääsin kiinni normaaliin elämään ilman, että suru olisi ollut läsnä joka päivä. Tiedän että tämä tuntuu nyt kaukaiselta, mutta parempi päivä tulee kyllä. Otan osaa suruusi ja toivon sinulle jaksamista <3 Suru kertoo siitä että olet saanut rakkautta ja rakastaa.

    • Jonna kirjoitti:

      Voi kiitos kauniista sanoistasi! Kuulostaa todella kurjalta tuo sinunkin elämänjakso..Meillä on suvusta kuollut kaksi ihan peräkkäin. Toivottasti ”ei kahta ilman kolmatta” sanonta ei pidä tässä tapauksessa paikkaansa…

  7. Heidi kirjoitti:

    Osanottoni.

  8. Heidi kirjoitti:

    Voi ei, jaksamisia ja rauhassa toipumista!

  9. Eve kirjoitti:

    Osanotto suruun. <3

  10. Sanna kirjoitti:

    Osanottoni. Kokemuksesta tiedän, että ajan myötä olo helpottuu. Jokainen suree oman aikansa ja omalla tavallaan. Jaksamisia!

    • Jonna kirjoitti:

      Kiitos <3 Nyt alkaa olo jo helpottua ja pystyy suht normaalia elämää elämään. Mutta pahin on vielä edessä eli hautajaiset..

  11. Moona kirjoitti:

    Mä välillä ihmettelen samaa, miten tässä jaksaa, kun tietenkin suruja tulee aina lisää. Mutta minua myös lohduttaa se ajatus, että mulle annetaan surua ja ikävää juuri niin paljon kuin kestän – ja mähän olen kestänyt sitä ihan suunnattomasti, joten ehkä mä vaan olen niin vahva. Joten kyllä säkin olet niin vahva, että selviät tästä kaikesta. (Vaikeina aikoina tuokin ilo on tosin aika pieni..). Rakkautta ja jaksamista! Sekunti kerrallaan, sitten minuutti kerrallaan, ehkä joskus taas päivä kerrallaan elämä vaan jatkaa kulkuaan. Voimia! <3

    • Jonna kirjoitti:

      Sä olet selkeästi vahva ihminen 🙂 Mutta jokaisellehan meistä suruja tulee jossain vaiheessa. Toisille enemmän ja toisille vähemmän, mutta jokainen saa varmasti osansa. Rakkautta ja jaksamista sinullekin <3

  12. MM kirjoitti:

    Jälkijunassa lueskelen, mutta voimia ja jaksamista sinne.
    Täällä sinnitellään täsmälleen samassa tilanteessa joten ymmärrän fiiliksen.

    • Jonna kirjoitti:

      Voi ei, olen pahoillani 🙁 Ihan hirvee tilanne tämä on ja pahin on vielä edessä eli hautajaiset. Päivä kerrallaan. Iso sylillinen voimia ja jaksamista sinulle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.