Plussia plussia.
3
Isoja plussia lämpömittarissa ja vaa´allakin.. Jälkimmäisestä en olis niin välittänyt mut minkäs teen. Viime viikko meni siis ihan harakoille. Kipeytynyt lonkka, aerobisten vähentäminen, kevyt viikko, tulehduskipulääkkeet ja tyttöjen jutut siihen päälle. Mikä on lopputulos? Suuren suuri vaakalukema! Ihanata.
Valmentajalle kevyesti paniikinomainen koodi menemään ja sain hirmu tsempit takasin. Ens viikonloppuna meen taas Tampereen vierailulle ja punotaa uudet juonet Jonnan toimimattomalle ruholle. Sen tiedän, että kisalavalle en astu ellen ole itse kuntooni tyytyväinen. Kisoja tulee ja menee. Katsotaan saadaanko tämä pirun elimistö kuriin vai mitä sille tehdään. Aion joka tapauksessa dietata syyskuuhun asti, kisasin sitten tai en. Vielä ei ole aika luovuttaa!
Tänään aamulenkille klo 4.30. Kerkesin kävellä vajaat puoli tuntia, kun lonkka ilmoitti olemassa olostaan. Lenkin tein silti loppuun. Töissä kylmää lonkalle useaan otteeseen, samoin venytystä. Illaksi sain vielä hieronta-ajan ja ainakin nyt koivet ja varsinkin lonkka tuntuu varsin hyvältä! Melko mielenkiintoisia noi hermopisteet. Oikeaan kohtaan kun sormi osuu niin tyttö ulvahtaa oikein mukavasti 🙂
Huomenna sit taas kunnon treenien pariin! Ei enää mitään neitipumppailua vaan kunnon vääntöä. Vaikka dieetti ei etene eikä kroppa suostu luopumaan rasvavarastoistaan niin silti voi treenata kovaa! Ja sen aion tehdäkin. Kaikki kuitenkin lähtee salitreenistä ja se on mulle se ykkösjuttu. Kaikki on niin kauan hyvin kun vaan saan treenata. Ihan sama pääsenkö lavoille vai en kunhan vaan treeni maistuu ja saan piiskata itseni yhä parempiin suorituksiin! That´s what I love 🙂
Junamatkat on muuten aika hauskoja, kun siellä näkee kaikennäkösiä ihmisiä. Eilen olin Riihimäki-Lahti taajamajunassa ja viereisille paikoille sattui kaksi noin 16-vuotiasta tyttöä. Saattovat olla vanhempiakin, mistä noista nykyään enää tietää.. No, kuitenkin. Toisella tytöistä oli mukanaan sipsipussi, jonka hän siinä sitten matkan alkajaisiksi avasi. Kourallinen jos toinenkin kerkesi upota parempiin suihin, kunnes hän tarjosi pussistaan myös kaverilleen. Kaveri alkoi tutkia sipsipussin tuoteselostetta ja tuumasi kaverille ”hui, kauheeta tässä on paljon kaloreita, 25 grammassa yli 130!”. Toinen tyttö pyöritteli vähän aikaa silmiään ja hymähti ”eihän se oo paljon mitään. Söin tänä aamuna jogurtin, jossa oli 100 grammassa 80 kaloria eli sipseissä on paljon vähemmän..Ei tässä pussissa oo juuri ollenkaan kaloreita” Tässä vaiheessa repesin aika huolella ja sain melko kummeksivia katseita osakseni 😀 Hyvä oli blondilla laskupää…
Nyt iltapalalle ja unille. Muiks!
Olipas tutunkuuloista touhua siellä päässä. Mulla oli justiinsa tommosta meininkiä kaksi edellistä viikkoa. Eli plussaa plussaa ja pöhötystä. Mutta niin se vaan lähti taas etenemään, kun pääsi naistenvaivoista eroon. Kyllä se läski siellä pöhön alla palaa. Ne vaakalukemat vaan vituttaa, vaan niillepä ei mitään mahda.
Noh, meillä töissä vanhoilla tammoilla samanlaista…+40kg ylipainoa, siihen päälle perustetaan faboon yhteisö ”100- vatsaa päivässä” alias sixpäkin rakennus talkoot, syödään kaikkea muuta kuin sitä mitä pitää (fabosta saa nämäkin ruokalautaset lukea: ah, kermaperunat ja pihviä!”)… ja paljon vatsapalanaisten kuvia siihen päälle ja luullaan et JO elokuussa näkyy palat… Kyllä mä luulen et sä Jonna kaikesta vastoinkäymisestä huolimatta kiipeet sinne lavalle, kyllä ne ammatti-äijät siellä treellä osaa hommansa ja jos sä ite teet niinku ne sanoo niin onnistut, ne tietää varmasti menkka turvotuksistakin enemmän ku me kaikki yhteensä 😀 … enkä epäile yhtään ettetkö tekis 🙂
on se kyllä jännä miten menkkaturvotus ja -kuvotus laskee fiilistä. selvisin reilun kuukauden hormonihärdelistä juuri (toivottavasti loppu oikeesti) ja usko tulevaan on ihan eri luokkaa :)treenitsempit sinne!