Hae
Palasia Arjestani

Post mortem

Dieetin loppupuolella lukeminen jäi aika vähälle 🙁 Ei vaan riittänyt aika ja illalla simahdin kirja nenällä yleensä kahden sivun jälkeen. Alotin Patricia Cornwellin Post mortem-kirjan jo Kotkassa ja sain eilen luettua sen loppuun. Post mortem on Cornwellin ensimmäinen kirja sarjassa Kay Scarpettan tutkimuksia. Oon lukenut joitakin uudempia saman sarjan kirjoja, mutta nyt lähden ihan alusta saakka 🙂 Löysin suurimman osan tämän sarjan kirjoista kirppikseltä, mutta joitakin vielä puuttuu, kuten toinen Kay Scarpettan tutkimuksia kirja Ruumiin todistus. Täytyykin yrittää metsästää sitä netistä…

Patricia Cornwell: Post mortem

”Sarjamurhaaja pitää Richmondin kaupunkia kauhun vallassa. Kolme nuorta naista on surmattu: sidottu, kidutettu, raiskattu ja lopulta kuristettu. Jokainen on kohdannut kuoleman omassa makuuhuoneessaan varhain lauantain vastaisena yönä. 

Kun oikeuspatologi Kay Scarpettan puhelin soi yöllä puoli kolmelta, hän tietää heti, että viikonloppu on pilalla. Neljäs uhri on löytynyt, ja lisää tulee varmasti, ellei poliisi pian pääse murhaajan jäljille. Nyt ei auta unelmoida puutarhanhoidosta, kokkailusta ja muusta mukavasta puuhailusta. Entä Lucy, rakas sisarentytär, joka odottaa pääsevänsä leffaan ja huvipuistoon? Lucyn elämässä on jo tarpeeksi ollut aikuisia, jotka eivät pidä sanaansa. 

Raskain sydämin Kay Scarpetta kutsuu paikalle lapsenvahdin, tarttuu lääkärinlaukkuunsa ja lähtee rikospaikalle. On etsittävä hiukkasia ja kuituja, otettava DNA-näytteitä, tehtävä ruumiinavaus. Pienetkin todisteet vaativat tuntien sinnikästä puurtamista, mutta tositoimiin päästään vasta, kun Kay Scarpetta ja rikosreportteri Abby Turnbull päättävät auttaa poliisia tekaistulla uutisella. Siinä rytäkässä Scarpetta on vähällä joutua itse sarjamurhaajan kynsiin.” Teksti ja kuva täältä.

Jälleen yksi loistava Cornwellin kirja, joka pitää otteessaan loppuun saakka. Parasta kirjassa on se, että murhaaja voi olla kuka tahansa. Arvailuja riittää, mutta osuuko ne oikeaan? Juoni on jännittävä, muttei liian monimutkainen. Kirjaa pystyy helposti lukemaan pienissäkin erissä ja jokaisella kerralla tarinan sisään pääsee helposti. Oman mielenkiintonsa tarinaan tuo erilaiset henkilöhahmot, jotka on helppo kuvitella eläviksi ihmisiksi. Paha saa aina palkkansa, monellakin tapaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *