Hae
Palasia Arjestani

Onneksi ruoka lohduttaa

Processed with VSCO

Kyllä se niin vaan on, että ruoka on mun paras kaveri. Se lohduttaa kun muu elämä potkii päähän. Kuulostaapa syömishäiriöiseltä, mutta sitä tämä ei suinkaan ole. Olen ollut melko alamaissa viime päivät ja sama fiilis jatkuu edelleen. Keittiössä hääräily on ainoa asia mikä ilahduttaa tällä hetkellä perheen lisäksi. Mutta jokainen meistä tarvitsee välillä jotain omaa. Jotain mihin saa uppoutua täysin edes hetkeksi. Mulla se jotain omaa on ruuanlaitto ja leipominen. Nautin siitä, että saan valmistaa jotain uutta ja terveellistä. Nautin vielä enemmän jos perheeni tai te lukijat pidätte siitä. En tiedä mitä tekisin jos mulla ei olisi edes tätä ruuanlaittoharrastusta tällä hetkellä. Treenimotivaatio on jossain todella kaukana tällä hetkellä. Mietin aamulla, että lähtisin lähisalille juoksumatolle juoksemaan, mutta ei taida oikein nyt innostaa. Ehkä huomenna sitten!

Processed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with a5 preset

Viime päivinä ruokavalio on pysynyt hanskassa suhteellisen hyvin. Olen syönyt paljon vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Maitotuotteita ja viljoja en ole juurikaan käyttänyt, mutta en ole mikään totaalikieltäytyjä niidenkään osalta. Hyvällä fiiliksellä mennään ja oma hyvä olo on tärkein mittari. Tiistaina vietettiin miehen kanssa kahden keskistä aikaa jääkeikkoa katselemalla ja hyvää ruokaa syöden. Ostettiin kunnon pihvit ja tehtiin siihen kaveriksi ranskalaisia. Jälkiruuaksi mutakakkua ja kermavaahtoa. Yritän vältellä valkoista sokeria, mutta mikään ehdoton absolutisti en ole senkään suhteen. Viikonlopuksi aion tehdä raakakakun, jota napostella kun herkkuhammasta kolottaa 😉

Processed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCO Processed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetKuvissa mun ruokia kuluneen viikon varrelta. Näyttää omaan silmään aika hyvältä! Kelpaisko teille? Kyllästyin jokin aika sitten tekemään ruokapäiväkirjoja, mutta ruokakuvia en varmasti kyllästy ottamaan koskaan! Enkä varsinkaan katselemaan niitä 😀 Jaahas, niinhän siinä kävi että nälkä tuli tätäkin postausta kirjoitaessa eli ruuanlaitto kutsuu. Ehkäpä joku suklainen smoothiebowl…?

10 kommenttia

  1. nina kirjoitti:

    ymmärrän niin hyvin ton, että ruoka lohduttaa. itsellä ollut tässä puolen vuoden treenitauko (long story short: ensin jalka murtui, sitten sairastuin sairaalabakteeriin, jonka jälkimainingeista kärsin vieläkin). ihan paska olo 😀 tekis mieli treenata, mutta kun tietää ettei se oo enää yhtää samanlaista, kun pitää aloittaa melkenpä alusta.. plaah.

    ruoasta vielä.. stockalla oli hyvä papupasta resepti josta saattaisit innostua https://stockmann.com/fi/herkku/kasvisruoat/-/recipe/3cRy/view/3006 tätä kauhon parhaillaan suuhun. 😀

    • Jonna kirjoitti:

      NO sulla on tilanne vielä pahempi kuin mulla 🙁 Joo, kyllähän se ärsyttää suunnattomasti kun ei pysty kunnolla mitään tekemään ja tästä kun käpälä paranee niin tosi varovaisesti saa alotella. Just kun pääsin kunnolla vauhtiin!

      Heii…mä en edes tiennyt että Stockan sivuilla on reseptejä! Vaikutti muuten erittäin hyvältä…

  2. Anni kirjoitti:

    Kyllä se ruoka vain lohduttaa, eikä siinä toteamuksessa pitäisi olla mitään outoa kaikua. Meistä jokaisen pitää syödä ihan jokaikinen päivä ja vieläpä monesti, joten on normaalia että aika ajoin herää kiinnostus sitä kohtaan enemmän. Toisin kuin treenaaminen, sehän ei suinkaan ole monellakaan koko ajan mielessä! On se harmi sen sinun käpäläsi kanssa. Mulla on oikutellut selkä viime viikkoina, ja hetkittäin on käynyt mielessä että miksi mä treenaan näin, miksen vaikka harrasta satujumppaa tai hernepussinheittoa kehärummun tahdissa, että miksi pitää repiä raskaita rautoja ylös päivä toisensa jälkeen. Joku hullu hinkuhan siihen vetää.
    En tiedä kuinka sä motivoudut, mutta mulla toimii se, että käyn edes vähän treenaamassa silloinkin kun on joku paikka sökönä (ellei sitten ole kielletty joltain taholta, se on toinen juttu.) Jos jään kotiin, iskee ihan totaalimasennus, tunnen kuinka Ihan Kaikki valuu hukkaan ja tekee mieli tarttua ensin pulloon ja sitten hamppariin. Tai molempiin yhtä aikaa. Saatan käydä venyttelemässä boksilla, soutamassa kevyesti, tai tekemässä jotain tekniikkajuttuja. Silleen mulla ainakin pysyy jonkinlainen tatsi hommaan ja suorastaan yhteiskuntaan ja ihan kaikkeen. Yritän myös ajatella paranemista vaikka pätkissä, esimerkiksi niin että ”tän viikon loppuun himmailen, sitten katsotaan uudestaan.” Ihan niinkuin su-ma-välinen yös olisi joku maaginen raja, mutta sillä tavalla sitä ei ahdistu mahdollisesti pitkäänkin kestävien kremppojen edessä. Toivotan ihan älyttömän paljon voimaa tähän vaiheeseen, löydät kyllä jonkun ratkaisun ja sen tekemiseen voimat itsestäsi, se on vissi!

    • Jonna kirjoitti:

      Mä niin tiedän ton tunteen kun miettii että miks tätä tekee vaikka jatkuvasti on jotain kremppoja. Kun vaan kutoisi villasukkia ja askartelisi paperitähtiä niin olis ehkä helpompaa 😀 Mut onneksi urheilun saralla on mahdollista tehdä paljon muutakin…Mut kun en halua muuta!

      Mä nyt pari päivää täällä pyörin ja mietiskelin asioita. Eilen tein vähän rentouttavaa joogaa ja tänään kävin juoksemassa. Uskon, että tästä se lähtee, mutta vielä en tiedä ottaisinko lähikuntosalille kortin ja kuntouttaisin itseäni siellä vai menisinkö boksille ja tekisin liikkeitä siellä..JOku pläänihän tässä täytyy tehdä, jotta järki pysyy päässä!

  3. Saimi kirjoitti:

    Mä haluan tulla teille syömään 😀. Ihanan näköisiä annoksia 👍.
    Jos sulla on hyvä mutakakun ohje, niin jakoon kiitos.
    Ja hyvät uudet vuodet vaikeuksista huolimatta. Jos yhtään lohduttaa niin sun blogisi on kyllä fitfashion paras; sopivasti sekoitus kaikkea eri elämän osia

    • Jonna kirjoitti:

      Tervetuloa meille syömään 😀 Hävettää sanoa, mutta paras mutakakku taitaa löytyä kaupan pakastealtaasta. En ole vielä itse onnistunut parempaa tekemään. Toisaalta en ole kovin montaa mutakakkua tehnyt muutenkaan. Mut jos vähällä haluut päästä niin Frödingen mutakakku on todella hyvää..

  4. Jonna kirjoitti:

    Aloitin vuodenvaihteessa herkuttoman kuukauden, kun halusin nähdä miten sokerittomuus vaikuttaa mielialanvaihteluihin (välillä tuntunut herkkujen syönnin jälkeen usein seuraavana päivänä että tunteet hyppii vuoristorataa/mieli alakuloinen). Näin reilun viikon sokerittomuuden jälkeen on ollut mielenkiintoista huomata kuinka automaatio se on ollut itselle, että kun on yksin kotona ja tuntenut olonsa yksinäiseksi, on ostanut suklaata/jäätelöä ja yksinäisfiilis on kaikonnut. Nyt niinä hetkinä ei ole voinutkaan paeta tunnetta syömiseen vaan sitä on kohdannut ajatuksensa. Se on ollut puhdistavaa, vaikka myös välillä rankkaa, kun ei halua paeta tunteita minkään taakse. Positiivista on ollut huomata, että tunteet ovat tosiaan pysyneet tasaisempana, selkeämpänä ja jotenkin ajatukset eivät lähde kehittämään samalla tavalla ihme virityksiä nk. sokerin jälkihuuruissa. Mene ja tiedä johtuuko sokerittomuudesta, mutta tää alku on ollut itselle oivallinen matka omiin tunteisiin ja ajatuksiin 🙂

    Ihania kuvia Jonna ja kivaa viikonloppua!

    • Jonna kirjoitti:

      Sokerilla on kyllä ihme vaikutuksia sekä kehoon että mieleen. Mulle ruoka ja leivonta on rakkaita harrastuksia, mutta en oikeastaan koskaan syö tunteisiin. Joskus kun turhauttaa tai on äärimmäisen tylsää niin saatan miettiä että olispa kiva kun olis suklaata, mutta ajatus menee aika nopeasti ohi. Ei ollenkaan huono idea pysytellä sokerista erossa!

  5. Anne kirjoitti:

    Näyttää hyvältä! Ihailtavan monipuolisesti kyllä syöt 🙂

  6. Jonna kirjoitti:

    No yritän ainakin syödä monipuolisesti ja kokkailla erilaisia juttuja. Silti joka päivä mietin mitä tänään syötäisin… 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *