Täydellinen en ole minäkään.
Oon huomannut, että treeni- ja hyvinvointibloggaajilta odotetaan tietynlaista ulkonäköä, kurinalaista ruokavaliota ja kiinnostusta kaikkeen mikä vähänkin liittyy blogin aiheeseen. Usein julkaistaan vain ne kuvat, jotka tuo bloggaajan parhaimmat puolet esiin ja kuvia vielä muokataan erilaisilla rajauksilla ja valotuksilla. Mun oma ajatus bloggaamisessa on se, että kirjoitan omana itsenäni ja sellaisista asioista mitkä juuri minua kiinnostaa. En koskaan ala kirjoittamaan väkisin jostain aiheesta vain sen takia, että saisin enemmän lukijoita. Kirjoittaminen onnistuu parhaiten kun tarinaa tulee suoraan sydämestä ja ajatukset on omia. Sen takia ette koskaan tule näkemään kovin monia ”asiantuntija-artikkeleita” tässä blogissa. Ne vaan ei ole mun juttu. Enkä muutenkaan jaksa esittää jotain muuta kuin mitä oikeasti olen. Kuvat pyrin pitämään mahdollisimman tavallisina ja originelleina. Joihinkin kuviin muokkaan hienot valotukset tai efektit, jos otan kuvan kännykällä. Treenikuvia muokkaan ainoastaan rajaamalla turhat taustat pois. Tässä postauksessa tulette näkemään musta kuvia, jotka ovat vähemmän mairittelevia: alavatsaröllö on nimittäin back! 😀
Minkälainen teidän mielestä on hyvä treeni- ja hyvinvointi bloggaaja? Täytyykö blogissa olla pelkästään terveellisten ruokien reseptejä ja harkitusti valittuja kuvia vai saako välillä näyttää itsestään ne huonommatkin puolet? Toisinsanoen saako olla tukka sekaisin ja vatsa housun kauluksen päällä vai viekö se uskottavuuden? 😀
Mitä tulee kurinalaiseen ruokavalioon niin täältä on sellaista turha hakea 😀 Yleensä syön melko terveellisesti viisi päivää viikossa ja viikonloppuisin sit syön mitä mieli tekee. En mä silti pode huonoa omaatuntoa, jos anopilla on herkkumunkkeja tarjolla ja sellaisen syön. Mun mielestä se kuuluu normaalielämään. Ehkä nämä ruokailujututkin on muodostuneet mulle vihdoin elämäntavaksi, koska ne ei aiheuta sen suurempaa päänvaivaa, ja osaan aina tehdä korjausliikkeen oikeaan suuntaan jos homma jostain syystä (kuten kipeänä) alkaa lähteä lapasesta. Oma olo sen kertoo milloin ei ole asiat kohdallaan ja ruokavalio mättää!
Tiistaina kävin pitkästä aikaa bodaamassa, miettikääpä sitä! Viimeks oon mun entisellä kotisalilla eli Malmin East Bodylla käynyt heinäkuussa nelisen kuukautta sitten. Samanlainen tekemisen meininki siellä oli edelleen. Testo haisi niin että meinasin pyörtyä heti sisääntullessa ja sehän on vain hyvä asia! Kuntosaleilla fiilis treenata on aivan erilainen kuin crossfit-salilla. Ihan outoa oli treenata peilin edessä kun on tottunut nyt tuntemaan liikkeen pelkästään kropassaan eikä näkemään sitä peilistä.
Tiistain treeni voidaan lukitella kategoriaan höpö höpö-treenit:
- maastaveto 50kg –> 90kg 2-3 toiston settejä
- rinnalleveto + työntö 20-30kg 5 toiston settejä
- hauiksia käsipainoilla ja tangolla jokunen sarja
- sivuvipareita 6kg käsipainoilla jokunen sarja
Hauskinta tässä on se, settä jo noista muutamista hassuista heilutteluista mulle meni hauikset ja olkapäät aivan tukkoon! Kroppa on nyt totutettu täysin erityyppiseen treeniin niin tämmönen perussalitreeni saa kyllä lihakset ymmälleen ja tosi kipeiksi 🙂
Hahaa, kuvia ehtii näköjään salitreenin aikana ottamaan huomattavasti enemmän kuin cf-salilla 😀 Mullahan kulkee edelleen järkkäri mukana treeneissä ja sillä oon kaikki treenikuvat ottanut. Puhelimena mulla on Samsungin Galaxy S3, joka on muuten tosi hyvä puhelin mut ei sillä treenikuvia pysty ottamaan. Kaikki missä on vähänkään liikettä tärähtää vaikka kuinka ottais jatkuvalla kuvanotolla 🙁 Onneks on toi järkkäri!
Eilen menin Crossfit Vantaalle tekemään ihan kevyttä treeniä. Päädyin treenaamaan perhosleukoja ja innostuin niistä niin että veivasin käteni auki 🙁 Perinteisesti tuli tehtyä se kuuluisa viimeinen sarja liikaa!
Mä oon hangannut kippileukojen tekniikkaa vaikka kuinka kauan eikä se tunnu ottavan tuulta alleen ei sit millään. Valmentaja ehdotti, että kokeilisin miten perhosleuat onnistuu ja niissä tajusin tekniikan melkein heti! Onnistuin jopa saamaan useamman toiston putkeen, mutta kyllä niissäkin harjoteltavaa riittää. Kun muistaa yhden jutun niin toinen unohtuu. Crossfitissä treenataan kippi- ja perhosleukoja lähinnä wodeja varten. Paljon tehdään ihan normaalileukoja mutta wodeissa tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon toistoja mahdollisimman lyhyessä ajassa ja kippi- sekä perhosleuat on niihin erittäin hyvä valinta! Nyt mäkin olen vihdoin ja viimein löytänyt sen oman juttuni 🙂
Tässä havainnollistava video perhosleukojen tekniikasta. Kohtuullisen retardin näköistä menoahan se on, mutta teknisesti todella vaativaa!
Tässä teille kuvasarjaa mun perhosleuoista. Ja siellä alavatsaröllökin pääsee valloilleen…
No, siellä se röllö taas on ja toivottavasti lähtee pois kun pääsen kunnolla treenailemaan. Toisaalta en mä kuolekaan vaikke se pois lähtiskään 🙂 Ollaanhan tässä jo kolmekymppisiä ja yksi lapsikin saatettu maailmaan niin eiks sillon saa olla vähän mahaa, saahan? 🙂 Perhosleukojen lisäksi treenailin kippaustekniikkaa handstand push-uppeihin ja loppuun vähän mobbausta. Rullasin vielä illalla ennen nukkumaan menoakin paikkoja auki, mut siitä huolimatta selkäpuoli on mahottoman kipeenä! Perhosleuat uppos siis selkäfileisiin vallan mainiosti 🙂 Lauantaina meillä oliskin boxilla painonnostoklinikka ja aiheena rinnalleveto! Toivottavasti kädet paranee siihen mennessä ees vähän…
En mä ainakaan jaksa lukea blogeja joissa kaikki on viimesen päälle siloteltua ja suunniteltua, räjähtäneen näköset lounasboksit ja räkä poskella-reenikuvat on real deal. Jatka samaan malliin siis 🙂
Saamasi pitää 😀 Ei tuolla treeneissä juuri tukkaa ehdi kampaamaan enkä kyllä ala duunissa ruokia asettelemaan hienosti lautaselle kun en jaksa sitä tehdä kotonakaan.
Jatketaan samaan malliin! 🙂
Jonna, sun blogia luetaan koska olet niin ihanalla tavalla aito. Ja mitä ulkonäköön tulee, olet skrode bodarimimmi. Näytät siltä kuin treenatun naisen tuleekin näyttää:) Tosielämän fitnestä:)
Ihana, tosielämän fitnesstä! Saatan lainata tota lausetta joskus postauksen otsikkoon, ihan huippu! Kiitos 🙂
Hyvin sä vedät edelleen 🙂 Jatka blogia just omannäkösenä vaan. Eihän kukaan (minä) jaksa katsella sellaisia kiiltokuvablogautuksia 😉 Toivottavasti munkaan blogi ei sellaista edusta (no ei tod) 😀 Ja anteeksi nyt, mutta mikä röllö ja missä? Hyvältä näyttää!
-päivi-
Juu, niihin kiiltokuvahommiin kyllästyy ja siks oonkin joitakin sisustusblogeja nykyään jättänyt lukematta. Kyl se röllö siellä (vielä) on, valitettavasti 😀
Kyllä blogin pitää aito olla, kirjoittajansa näköinen ja oloinen ja siihen ainakin itse olen pyrkinyt. Hakemalla haetut ja väkisin kirjoitetut jutut kyllä huomaa, ainakin sellainen joka paljon tekstejä lukee. Ns. lavastetut ja viimeistellyt kuvat on ihan jees, mutta kyllä niitä aitojakin mukana pitää olla ja ne tekevät blogista ja bloggaajasta mielenkiintoisemman 🙂 Hyvinvointiblogissa mun mielestäni kuuluu näkyä myös se että hyvinvointiin kuuluu myös rentoilu ja tällöin voi ne kaikki herkuttelutkin siellä vilahdella.
Sun blogis on kyllä yks niistä jonka luen aina uuden postauksen tultua.
Järkkäristä olen haaveillut jo vuosia ja nyt olen päättänyt että sellainen meille esni vuoden aikana muuttaa 😀 Tykkään ihan älyttömästi kuvata, oikeastaan ihan kaikkea 🙂
Näin on! REntoilu jätetään joissakin blogeissa kokonaan pois, koska oletetaan sen kertovan ”heikkoudesta” kun ei pysty/halua noudattaa tiukkaa ruokavalioo aina ja ikuisesti. En mä ainakaan jaksa…
Järkkäri kannattaa sit ehdottomasti hankkia! Munkin on jo vanha mut erittäin toimiva. Uudesta haaveilen, mut ei ehkä ole vielä vara…
Moro!
Ite kans hommasin tän s3 luurin ja huomasin just ton tärähdyshomman kuvia ottaessa. ÄRSYTTÄVÄÄ. S2:sa tätä ei ollut. Argh!
Se on aika iso puute varsinkin treenikuvia ottaessa 🙁 Mut Tonilla tuossa ylhäällä on hyvä vinkki siihen!
Mun on tehnyt mieli kokeilla perhosleukoja, mutta se on näyttänyt niin omituiselta ettei ole hajuakaan miten aloittaisi kokeilut. Pitäisi varmaan pyytää joskus yksityisopetusta valmentajalta. 😀 Kippileuat onnistuu mulla jotenkuten mutta ongelmana on se, että ote lipsuu ja käsien nahka hajoaa. :/ Perhosleuat ei kyllä varmaan siltä kantilta ole yhtään parempi vaihtoehto…
Mulla meni ainakin hetki ennen kuin tajusin miten ne menee. Iso ero on normi kippeihin ainakin mun mielestä. Kannattaa kyllä testata, sittenhän sen tietää kumpi sopii paremmin! Mulla kans tahtoo sormet lipsua ja niin kuin kuvista näkyy niin kämmenet hajoilee myös 🙁
Oma ittensä sitä olla pitää 🙂 Ja kyllä sitä voi kuviksi laittaa just mitä ite kelpuuttaa! Näitä tapauksia varmaan löytyy mutta itestä on aina outoa, että jos joku puhuu jostain treeniblogaajan uskottavuudesta. Kaikki tekee tätä kuitenkin loppujen lopuks omaks ilokseen ja aina löytyy joku joka tykkää ja joku joka ei 🙂 Mut jotenki just tuo uskottavuus.. elämäähän tää on ja elämä on kuitenkin heittelehtivää! Oishan se ny tylsä jos ois ihan samanlaista kokoajan 😀 Ite oon ainaki iha tuuliviiri ja voin ny olla aivan eri mieltä jostain ruokajutusta kuin mitä oon 2kk päästä 😀 Nii, välillä kiinnostaa ja joskus ei 🙂 Prioriteetit vaihtuu ja sitä rataa. Parhaita blogeja on tää sun kyllä edelleen! 🙂
Näinhän se on. Kaitpa sitä oletetaan että treenibloggaaja on aina hyvässä kunnossa samalla tavalla kuin lääkärinkin odotetaan olevan hoikka ja terve kaikinpuolin 😀
HAha, mä oon ihan samanlainen tuuliviiri! Yhtenä päivänä kiinnostaa yks juttu ja toisena sit joku ihan muu!
Tekisitkö Fitbitistä juttua jossain välissä. Olisi tosi kiva. Minulla on ollut Fitbit one viikon käytössä. Olen tykännyt. Ainoa ongelma, että kun ei ole sykemittaria, laite ei mittaa kuntosalia hyvin. Lisään sen itse ohjelmaan tietsikalla jälkikäteen. Parhaiten mittaa kävelyn ja juoksun. Silti minulle ollut hyvä mittari yleisen aktiivisuuden mittaamiseen.
Kirjoita vaan totuuden mukaisesti blogissa. Se on parasta ja se on elämää.
Juu, näin on tarkoitus kunhan testailen vähän lisää 🙂 Se sykemittari olis kyllä hyvä. Jälkeenpäin pystyy kyllä syöttämään liikuntatiedot, mutta kone ei löydä esim. crossfittiä sellaisenaan mistään.Miten Fitbit one eroaa tuosta mun käyttämästä flexistä?
Fitbit one on pieni mukana kuljetettava mittari, jossa on klipsi, millä sen voi kiinnittää vaatteeseensa (esim. rintsikka, tasku). Flex on ranneke kuten tiedätkin. Muuten samat ominaisuudet. En halunnut ranneketta, joten one on minulle sopivampi.
Aa, oon sellaisen jossain nähnytkin! Mulle ranneke on helpompi, koska treeneissä en mittaria saa mihinkään ja rintsikoiden sisässä se saattaa häiritä esim. rinnallevetoja..
Vinkki: jos haluut kännykällä hyviä treenikuvia niin pyydä jotain videoimaan. Tän jälkeen voit itse pysäyttää videon haluaamas kohtaan ja ottaa siitä kännykällä kuvaruutuprintin :). Tässä on se syy miks mulla on pelkästään täydellisiä treenikuvia bbuahaha
Mä oonkin miettiny miten sä saat hyviä kuvia! Kiitti vinkistä 😉
Sinänsä hauskaa, että en ole seurannu sun blogia, ennen kuin äsken vasta älysin tulla kurkkimaan. Aiemmin seurannu vaan instan puolella. Komppailen kyllä, mun mielestä ei tarvii olla vimosen päälle timmimimmi ollakseen uskottava treenibloggaaja. Mun haaveissa oli jo pidempään liikuntapainotteinen blogi ja nyt sen pygäsin pystyyn. Haluaisin tuoda esille liikunnan iloa, vaikka nyt onkin itsellä kiristelykausi alkamassa. Tärkeintä (treeni)bloggaamisessa on se asenne, on se sitten 10% rasvaprosentti ja ruokien punnitsemista grammalleen tai sitten sitä ”tosielämän fitnesstä”. (Ihan mieletön kommentti muuten, otan käyttöön!) 😉 Sun pestolohi on muuten jääny kummittelemaan mun verkkokalvoille! 😀
Mammuttikommentti, mut semmonen vielä, et kun toi mun dieetti joskus vuosisadan päästä loppuu niin painonnosto houkuttelee! You go girl!
Puhut asiaa! Asenne se on aina mikä ratkaisee 🙂 Paljonko sulla on tarkoituksena pudotella painoa? Mäkin oon suunnitellut että jos sit keväämmällä jotain pientä kiristelyä ottais ohjelmaan. En niinkään ulkonäöllisistä syistä vaan treenitehoja lisätäkseni. Onhan se helpompaa vedellä laukoja viisikin kiloa kevyempänä!
Täytyypäs käydä vakoilemassa sua blogissas 😉
5-7 kiloa olis tarkoitus ja lähinnä testimielessä. Olen nyt mun vakiopainossa, mun paino ei heittele juurikaan vaan on pysynyt tässä jo pidempään. Pari kiloa riittäisi varmaan saamaan juuri sen alavatsaröllön(!) pois ja miellyttäis omaan silmään, mut haluun testaa et mikä fiilis olis vielä vähän timmimmässä olomuodossa ja juuri tuo sama kiinnostaa. Se hemmetin leuka kun ei nouse yhtään niin toivon, että painonpudostus toisi lisäbuustia sen treenaamiseen. 😀
Mulla on aika lailla sama tilanne. Toisaalta ei olis mikään pakko pudotella, mut olishan se hauska taas nähdä mitä alta paljastuu. Ja se alavatsaröllö… huoh! Mä oon tällä hetkellä vaan jotenkin niin saamattomassa olotilassa diettaamisen osalta etten jaksa alkaa mitään säätämään 😀
Sulla on muuten tosi hyvä blogi! Meni heti seurantaan 🙂
Useampia blogeja oon lukenu mutta sun juttuihin jäin kyllä koukkuun! Hieno nähdä miten pienen lapsen äiti ehtii harrastaan noin paljon kuin sinä! Ja mielummin luen juttuja normaaleista arki jutuista kuin jostain hifistely hömpästä mikä ei kuulu normaaliin arkeen 🙂
Onneks löysin sun blogin! Mukavia treenipäiviä sulle 🙂
Ihanaa, tosi kiva kuulla jos tykkäät! 🙂 Meillä on sen verran hyvä tilanne miehen kanssa että tehdään molemmat säännöllistä päivätyötä niin kumpikin ehtii harrastaa edes vähän iltaisin 🙂
Hyviä treenejä sullekin! 🙂